Olen seurustellut kultani kanssa 6 vuotta ja koko ajan (viime kesää lukuunottamatta) ollaan asuttu eri paikkakunnilla. Nyt lopulta saan opintoni päätökseen ja ollaan muuttamassa samalle paikkakunnalla ja vielä saman katon alle. Kevät on ollu mulle tosi stressaavaa aikaa, kun on ollu lopputyön tekemistä ja siinä samalla paljon muita koulutöitä. Kesäksi on töitä tiedossa, mutta syksy on ihan auki ja sekin mietityttää kovasti. Eli on siis monenlaisia asioita mielenpäällä.
Kultani oli viime viikonlopun luonani ja kaikki meni ihan pieleen. En jostain syystä onnistunut rentoutumaan koko viikonloppuna ja päässäni pyöri kaikkia muita asioita, paitsi oma kultani. Myöskään seksi ei sujunut. Tuntuu, että intohimo on hieman kateissa...Tosin sillä saralla on muutenkin ollut hieman hijaisempaa... :(
Olemme puhuneet viikonlopusta ja tästä tilanteesta. Kommunikointiongelmia meillä ei ole.
Kuitenkin tämä asia vaivaa minua kovasti ja pelkään, että sama toistuu ensi viikolla, kun vietämme yhdessä pääsiäistä. Mieleeni on hiipinyt ajatuksia siitä, että rakastanko todella kultaani, vaikka tiedän, että rakastan!Onko kellään kokemusta tällaisesta ja löytyisikö vinkkejä tilanteen normaalisoimiseksi? Miten tuon kadonneen intohimon saisi palaamaan? Olisin todella kiitollinen neuvoista!!!
Kultani oli viime viikonlopun luonani ja kaikki meni ihan pieleen. En jostain syystä onnistunut rentoutumaan koko viikonloppuna ja päässäni pyöri kaikkia muita asioita, paitsi oma kultani. Myöskään seksi ei sujunut. Tuntuu, että intohimo on hieman kateissa...Tosin sillä saralla on muutenkin ollut hieman hijaisempaa... :(
Olemme puhuneet viikonlopusta ja tästä tilanteesta. Kommunikointiongelmia meillä ei ole.
Kuitenkin tämä asia vaivaa minua kovasti ja pelkään, että sama toistuu ensi viikolla, kun vietämme yhdessä pääsiäistä. Mieleeni on hiipinyt ajatuksia siitä, että rakastanko todella kultaani, vaikka tiedän, että rakastan!Onko kellään kokemusta tällaisesta ja löytyisikö vinkkejä tilanteen normaalisoimiseksi? Miten tuon kadonneen intohimon saisi palaamaan? Olisin todella kiitollinen neuvoista!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on paniikki kun elämä on muuttumassa. Ihminen ei oikeasti tykkää muutoksista, vaikka ne olisivat positiivisiakin.
Muutokset tuovat elämään epävarmuutta.
Mutta et sinä muutoksille mitään voi, et voi jättää valmistumatta. Voit jättää muuttamatta yhteen kultasi kanssa, mutta mitä hyötyä siitäkään olisi...
Kyllä ne himotkin siitä, kun ensin pääset paniikista ja stressistä.
No, toi kyllä kuullostaa järkevältä. Tottakai minun pitää valmistua ja haluan valmistua. Ei varsinaisesti tunnu, että tuo muutos peloittais, mutta onhan se silti mahdollista...
Haluaisin muitakin mielipiteitä!
Yhdyn edellisen mielipiteeseen, että epävarmuus sua vaan kiusaa, ei mikään sen suurempi mörkö.
Kerro tunnoistasi partnerillesi, hänhän on sun paras kaverisi. Kyllä hän ymmärtää kun kuulee sun ajatuksia.
Ei sun tarvi tuntea syyllisyyttä siitä, että et juuri nyt kykene olemaan joku "ihannepuoliso" vaan olet hiukan hukassa ja kaipaat ymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä kumppaniltasikin. Kyllä rakkaus sellaisen kestää.
Jokainen on joskus epävarmassa tilassa, mutta ohi sekin menee kun aika on.
Teillähän on aikaa viettää yhteisiä hetkiäkin vaikka lopun elämäänne, eikä muutama "staattisempi" viikonloppu noin pitkää suhdetta kaada, joten don't worry! : )
En usko, että itsekään voisin täydellisesti omistautua parisuhteelleeni, mikäli noin isoja asioita olisi tulossa. Jo yhteenmuuttokin on varmaan teille aika uutta ja saattaa jopa jännittääkin. Mutta: 6 vuotta yhdessä on pitkä aika ja jos pystytte asioista puhumaan, niin enpä lähtisi hätäilemään ;)
Stressihän sua luultavasti vain painaa.
Poikaystäväni opiskelee nyt ensimmäistä vuotta ja stressaa uusien asioiden vuoksi koko ajan tahtomattaan. Seksi ei ookaan sitten sujunut moneen kuukauteen kunnolla. Sen verran ollaan kuitenkin jo opittu että rentoutuminen auttaa niissä haluissa.
Että nyt sitten etsiin niitä rentoutusohjeita :D
Niin ja me muuten ollaan seurusteltu melkein 4 vuotta et kyllä sen kestää jos haluaa, vaikka voihan se välillä olla vaikeeta. Tsemppiä!