Haluaisin vain kysyä, että onko täällä muita, joilla on nuorempana ollut anoreksia ja joilla nyt olisi vastakkainen paino-ongelma?
Itselläni oli 14-vuotiaasta 18-vuotiaaseen paha anoreksia, sen jälkeen eriasteista bulimiaa 21-vuotiaaseen saakka. Nyt olen päässyt molemmista eroon, toivottavasti lopullisesti, mutta minua silti haittaa se, etten tiedä olenko ikinä enää hoikka (normaalipainoinen). Olen lihonut jonkin verran ylipainoiseksi, ja vaikka kaikki sanovat minua kauniiksi, niin olen aina aikaisemmin ollut hoikka ja tahtoisin takaisin aikaisempiin mittoihini (siis ennen koko syömishäiriöruljanssia, BMI n. 20).
Anoreksia kuitenkin aiheutti sen, että nyt kun yritän laihduttaa, kehoni ajaa minut ahmimaan ennemmin tai myöhemmin. Ja siis kyse on järkevästä laihduttamisesta, olen kokeillut kaiken, täydellisestä herkkujen kieltämisestä "kohtuukäyttöön". Edelliset muuten onnistuneet dieetit (anoreksia-ajan jälkeen) ajoivat minut bulimiaan, mistä taistelin kauan eroon, joten voi olla emotionaalisiakin esteitä. Joka tapauksessa laihduttaminen tuntuu olevan kuin kynsiä kiskottaisiin irti, siis henkisesti aika sietämätöntä...
Olen siis muuten aivan terve ja elämäniloinen nuori nainen, syömishäiriöt eivät jättäneet muita jälkiä, ja voin aivan loistavasti, mutta unelmanani olisi olla taas joskus normaalivartaloinen/hoikka kuten aikaisemminkin, koska se vastaa minäkuvaani. En kuitenkaan enää koskaan halua kokea syömishäiriötä, joten välillä tunnen olevani umpikujassa tämän kanssa, kumman valitsen, nykyisen tasapainoisen olotilan vai taas uuden taistelun painoni kanssa.
Jos joku kiinnostui tai jos jollakulla on vastaavanlaisia ajatuksia, niin pistähän tänne kommenttia :)
Itselläni oli 14-vuotiaasta 18-vuotiaaseen paha anoreksia, sen jälkeen eriasteista bulimiaa 21-vuotiaaseen saakka. Nyt olen päässyt molemmista eroon, toivottavasti lopullisesti, mutta minua silti haittaa se, etten tiedä olenko ikinä enää hoikka (normaalipainoinen). Olen lihonut jonkin verran ylipainoiseksi, ja vaikka kaikki sanovat minua kauniiksi, niin olen aina aikaisemmin ollut hoikka ja tahtoisin takaisin aikaisempiin mittoihini (siis ennen koko syömishäiriöruljanssia, BMI n. 20).
Anoreksia kuitenkin aiheutti sen, että nyt kun yritän laihduttaa, kehoni ajaa minut ahmimaan ennemmin tai myöhemmin. Ja siis kyse on järkevästä laihduttamisesta, olen kokeillut kaiken, täydellisestä herkkujen kieltämisestä "kohtuukäyttöön". Edelliset muuten onnistuneet dieetit (anoreksia-ajan jälkeen) ajoivat minut bulimiaan, mistä taistelin kauan eroon, joten voi olla emotionaalisiakin esteitä. Joka tapauksessa laihduttaminen tuntuu olevan kuin kynsiä kiskottaisiin irti, siis henkisesti aika sietämätöntä...
Olen siis muuten aivan terve ja elämäniloinen nuori nainen, syömishäiriöt eivät jättäneet muita jälkiä, ja voin aivan loistavasti, mutta unelmanani olisi olla taas joskus normaalivartaloinen/hoikka kuten aikaisemminkin, koska se vastaa minäkuvaani. En kuitenkaan enää koskaan halua kokea syömishäiriötä, joten välillä tunnen olevani umpikujassa tämän kanssa, kumman valitsen, nykyisen tasapainoisen olotilan vai taas uuden taistelun painoni kanssa.
Jos joku kiinnostui tai jos jollakulla on vastaavanlaisia ajatuksia, niin pistähän tänne kommenttia :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle ei ole todettu anoreksiaa mut olin kyllä alipainoinen ja todella.. Oon ollu kyllä aina hoikka, mut siinä 14-15 vuona ruoka alkoi maistua enemmän, liekö johtui naishormoneista?! Nyt kuitenkin ahmin aina välillä suuriakin annoksia (en ois uskonu sellaseen pystyvänikään!). Ja ahmimisen jälkeen tulee masennus.. Eli mitä oon bulimiasta lukenu, niin ite luulen et vois ollakki bulimiaa.. Sillee se jotenki helpottais jos mulle annettais joku diagnoosi niin vois hankkiutua hoitoon.. Ja mulle kans se ahmimisen jättäminen pois tuottaa tuskia! Oon kuitenki ihan tyytyväinen kroppaani, painoindeksini on myös n.20. Mun mielestä sun ei kannatais enää laihuttaa.. En itekään aio, mut haluisin vaan sen ahmimisen pois!!!!! Se häirittee kyl tosi paljo! Sitä ahmimista tapahtuu just yleensä kotona, ku ei kukaan nää.. Nyt ens kuussa onneks pääsen lääkärin puheille.. Saa nyt sit nähä.. (Oli muuten helpottavaa kuulla et on muitaki joilla on vähä samankaltanen ongelma, en nimittäin oo puhunu tästä viel kellekkään, muutako terkkarille joka laitto lähetteen lääkärille..) =) Pärjäile!
ei mun painoindeksi enää ole 20, vaan se on TAVOITE! Ole onnellinen, sä olet mun tavoitteessa :) Mutta jos koet ahmimisen ongelmaksi, kannattaa mennä lääkärille puhumaan, koska itsellänikin bulimia karkasi harmittomasta "herkuttelusta" pakkomielteiseksi ja addiktiiviseksi ahmimiseksi (siis selkokielellä tulin riippuvaiseksi herkuista...) ja siinä vaiheessahan tilanne on jo päässyt aika pahaksi.
Lopulta aloin jopa oksentaa, kun en jaksanut enää viettää joka ikistä iltaani lenkkeillessä ja kuntoillessa... Silloin lopulta tajusin, että jotain on tehtävä, ja päätin olevani mieluummin lievästi ylipainoinenkin kuin sairaalassa tai haudassa parin vuoden kuluttua. Enkä ole siitä lihonut kyllä yhtään, kun lopetin oksentelun ja muut painonhallintayritykset, eli kai se oli sit aika hyödytöntä ja terveydelle haitallista. En tosin ole laihtunutkaan, mutta kai se on sit uhraus. Kyllä mä uskon, että tää tästä helpottaa, kunhan mun keho toipuu kokonaan kaikesta siitä rääkistä.