Mies joutui ostamaan jääkaappiin koodilukon

Jotain rakentavampaa kuin raivoaminen tai koodilukko kannattaisi keksiä. Ei kovin hyvä ennuste parisuhteelle tuollainen.

Itse pidän itsestäänselvyytenä, ettei omia nameja tarvitse jakaa, ainakaan ellei halua. Mutta ei niitä saa mihin tahansa jättää, vaan ne piilotetaan. Itseasiassa ne pitää piilottaa ja syödä salaa, eikä tulla toisen nenän alle mussuttamaan. Tämä on kohteliasta ja vielä terveellistäkin, ainakin sille puolisolle, jolta salataan makeiden mössöttäminen. Namit poissa silmistä, namit poissa mielestä = Namit pois silloin myös vyötäröltä ja omasta kropasta.

Lapset saivat nameja tädeiltään ja vanhemmiltani. He kyllä antoivat mieluusti maistaa niistä - monet salmiakit nautin. Karkkia oli ylenmäärin. Myöhemmin lapset joutuivat itse kustantamaan naminsa, eivätkä sitä usein ostaneetkaan. Kun ostivat, karkkipussi lojui usein huoneensa lattialla, kaiken sekasotkun keskellä. Koska lapset eivät aina siivonneet huonettaan, minä siivosin, ja otin maksun "veron" karkkipusseista/suklaalevystä. Joskus sain toki muutenkin. Nyt lapset ovat muuttaneet kotoa, ja minä en enää juuri koskaan syö karkkia. Niin se käy.