Ihana, että olet olemassa ..

Mietin, että minne kirjoittaisin. Ei omaa paikkaa ei ketjua. Muistin nähneeni tämän täällä...

Oon kuin tuuliajolla. Kuin lintu ilman siipiä joka räpiköi ja kaatuu nokalleen. Etäisyyttä oon kaivannut. Pois ihan kaikesta turhasta. Sellaisesta joka ei hoida sisintä. Stressitasot ovat korkealla.

Kun vain osaisin palata kirjoittamaan päiväkirjaa kuten nuoruudessani tein tai kirjeitä joita kirjoitin usein ja paljon. Enää ei ole ketään kelle kirjoittaa. Hän taitaa olla viimeisin jolle avasin sieluni syvimpiä tuntoja ja nekään kirjeet eivät tainneet olla mitenkään rakentavia... vain tajunnan ja tunteiden kuohunnan purkuani.

Kuuntelin vain elämää ohjelman biisejä. Itkin ja annoin liikutusten tulla. Silti sisimpäni on äärettömän tyhjä eikä itkuni hoida mitään minussa. On vain tyhjää.

Ehkä minä kirjoitan jäähyväisiä tai hyvästejä itselleni tällä palstalla. Sille tytölle, joka joskus avasi sielunsa ja sydämensä tänne tuntien sen lohduttavan ja tavoittavan kirjeitteni kohteen.

Sen tiedän, että jotain minun sisälläni on muuttunut. En kaipaa enää tänne. En tunne tarvetta kirjoittaa tänne. Osaksi se johtuu syvästi loukkaavista kirjoituksista, mutta suurimmaksi osaksi minusta itsestäni.

Hänelle jolle kirjoitin silloin aikoinaan sanon... Tykkään sinusta paljon. Sinussa on jotain merkillisen ihanaa mieheksi. Älä koskaan hukkaa sitä. Säilytä musiikki, tunteet ja rakkaus luontoon. Ne hoitavat sinua. Minuakin.


"Jos lasken hetket, jotka ovat minulle jotakin todella merkinneet, kohtaan aivan varmasti vain sellaisia, joita ei rahalla saa."

"Vain sydämellä näkee hyvin. Olennainen on näkymätöntä."


Pikku prinssi(Antoine de Saint-Exupery)

Näissä ajatuksissa palasin tarinamme alkuun.
Kiitos yhteisestä matkasta. Oot rakas.

Levollista yötä.

Olitkin ainoa täällä jolla on jotakin sanottavaa

Sama tunne vaivaa ja siksi tämä lopettaa