Umpikujassako?

Olisiko kellään hyvää ajatusta mitä tai miten voisin päästä ulos tästä umpikujasta? Noin kymmenen vuotta sitten vaimoni sanoi että meidän seksielämä ei toimi hänelle ja olen hänelle huono rakastaja - kymmenen avioliitto vuoden jälkeen. Tiesin kyllä että meidän seksissä oli ongelmia ja olin yrittänyt kaikenlaista sen parantamiseksi - mukaan lukien kysyä että kuinka rouva oikein haluasi tämän seksinsä - mutta ei hän koskaan kyennyt sanomaan. No oltiin hieman aikaa paastossa, ja vaimoni on sen verran realisti että tietää kyllä että seksitön suhde loppuu. Eli tehtiin säännöt, seksiä vain hänen aloitteesta, vain ne muutamat asennot jotka ovat hyviä hänelle - pystyy tekemään ostoslistaa samalla, pitkät esileikit (vain muutama sallittu ja aina saa arvuuttaa mikä toimis tänään kun hän ei itse tiedä - jos arvaan väärin niin siihen loppuu heti) jne. Ok parempi kuin ei mitään?

Keskusteltu on paljon ja on päädytty siihen että olemme aivan erilaisia halujemme ja tarpeidemme kanssa - yhteensopimattomia. Hän haluaa seksin olevan koko päivän juttu, hidasta, hänellä on kontrolli, mutta ei kerro - arvausleikit ja muut sellaiset naamio- ja sairaanhoitaja leikit jne päänsisäisiä leikkejä, ei leluja eikä kokeiluja. Minä taas haluan olla kontrollissa, lelut on kivoja, sidontaa, kontrollia jne naista pitää soittaa kuin viulua, kauniisti ja taidolla mutta cresendo pitää naisen saada - monta kertaa, minulle riittää semmoinen parin tunnin leikkituokio. Ja koska olemme niin erilaisia kokeilimme avointa suhdetta, se toimii hänelle hyvin koska minä en ole mustasukkainen ja minusta oli hienoa että hän saa sellaista seksiä josta nauttii. Mutta vaimoni teki aivan mahdottomaksi sen että avoin suhde voisi toimia minulle - aivan liian rajoittavat säännöt, aina kun löysin jonkun ja pääsin pari kertaa kokeilemaan ja homma alkoi minulle toimimaan niin jo löytyi joku vika tästä naisesta ja vaimoni sanoi että tämä loppuu. Jonkinlainen luottamuspula tai mustasukkaisuus tai itesetunto-ongelma varmaakin taustalla vaikka ei sitä myönnä. Vaimolla on edelleen rakastajansa ja joskus taitavat
sekstaillakin mutta ei kovin monta kertaa vuodessa. Näyttää riittävän hänelle.

Noin punaverisenä miehenä tietysti myös testasin tuon että olenko huono rakastaja - noiden avointen suhteiden lisäksi minulla on ollut joku sivusuhde vuosien varrella, kun kotona ei oikein saa sopivaa seksiä. 12 naisesta, 6 kuusi pitää minua parhaana rakastajana ikinä ja ovat valmiita menemään sänkyyn kanssani aina kunhan vain ilmoitan paikan ja ajan. 4 naisesta en saanut oikein selvää kuvaa, vaikuttivat nauttivan ja sanoivat nauttineensa, mutta naiset usein valehtelee tästä. 2 sanoi että olen liian iso, kontrolloiva ja raju eli ei kiitos jatkosta. Johtopäätöksenä voin sanoa että sopivalle naiselle olen ihan riittävän hyvä rakastaja. Eli itsetunto on ok vaikka tämä ei ole tilastollisesti merkittävä.

Nyt sitten kymmenen vuoden parannus yrityksien ja keskustelujen jälkeen, seksi on vaimolleni ei niin kovin vastenmielistä, tosin on selvää että vessassa käynti isolla asialla on kivempaa, ja jos ei harrasteta vaikka hän ehdottaa niin hän on silminnähden helpottunut. Mutta minua on alkanut tämä rutiini avioseksi todella tympäistä ja usein en enää halua lahnaa, vaikka olisi saatavilla noin kerran viikossa. Mitään sellaista kehitystietä ei ole näkyvissä jolla voisi asiaa parantaa - vaimo sanoo että tämä toimii hänelle ja hän ei oikeasti halua muuttaa mitään. Avoin suhde ei toimi kuin hänelle, itsetunto ongelma? - minulla on lupa tehdä yhden yön juttuja, mutta ei sellainen ole tyydyttävää seksielämää, pitää olla tutumpi, turvallisempi, tunteita ja opetella tuota viulun soittoa ihan rauhassa - pari kertaa viikossa muutaman vuoden ajan olisi sopiva - sitten varmaan jo kyllästyy. Sivusuhteet ei ole oikein kivoja, se kun on pettämistä eikä sitä saa tarpeeksi usein. Erota en haluaisi koska meillä menee niin hyvin muuten ja nautimme muuten toistemme seurasta. Seksittä eläminen masentaa ja suorastaan sattuu - ja käsikäyttöinen ei ole oikein samaa... Nukke rupeasi varmaan tympäisemään kanssa kun se on tunteiltaan aika kylmä - sama koskee maksullista joka on lisäksi aika vaarallinen juttu. Vaimo ei hyväksy sokerityttöä - rahasta ei olisi kiinni.

Eli mitä vielä voisi tehdä? Mitä muita mahdollisuuksia on olemassa, muita ehdotuksia? Ajatuksia?