Miksi ihmiset yhä harjoittavat parisuhteita?

Niin mitä sillä parisuhteella tarkoitetaan. Itse voisin olla parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa, mutta vain kaveripohjalta. Yhteisen arjen jakaminen ja toisesta huolehtiminen vastavuoroisesti.

Miksi minä lähdin parisuhteeseen? Koska rakastuin naiseen pohjattomasti, enkä saanut häntä mielestäni. Ja koska hän kertoi tuntevansa samoin minua kohtaan.

En tiedä.
Itse en halua enkä alkaisi parisuhteeseen. En edes usko että ihminen on pohjimmiltaan yksiavioinen. Miksi muuten suhteen eteen pitää tehdä niin paljon työtä jotta se säilyisi?
Olen aikuinen nainen ja eri pituisia tapailusuhteita useita takana, sitoutumita en ole halunnut enkä halua. Tällä hetkellä elän tyytyväisenä täysin sinkkuna enkä tiedä haluanko koskaan enää miestä missään muodossa elämääni.

Ei löydy järki perusteita. Minä kun aloin vakiintua suhteessani oli kivaa ja seksi pelitti hyvin, siitä sit vielä lapsikin mut en tiedä...miehet ja naiset ei sovi yhteen.

Olen ollut parisuhteessa yli 40 vuotta, enkä todellakaan osaisi kuvitella olevani yksin. Rakastan puolisoani ja hän minua. Meillä on kivaa yhdessä. Meillä on tietenkin yhteinen elämähistoria ja kokemukset, yhteiset lapset ja koti ja omaisuus.

Nautin suunnattomasti siitä, että vierelläni on rakas ihminen, joka auttaa suruissa ja jakaa iloni. Seksiä ja läheisyyttä on aina saatavilla ja se on tyydyttävää ja syvällistäkin.
'
Minä uskon ihmisen yksiavioisuuteen. Moniavioisuus ei ole luonnollista ja jos sellaista haluaa, miksi edes "avioitua" vaan samahan se on lennellä kukasta kukkaan ja etsiä sitä...noh, ikuista tyydytystä tai aina vain parempaa.

Itse olen aina ihmetellyt juuri tuota samaa, enkä todellakaan ymmärrä miksi varsinkin monille nuorille miehille on tärkeämpiä jotkut keskenkasvuiset akan rääpäleet kuin ihan oikeat aikuiset ystävät. Mutta minäpä kerron miksi itse en ole ollut koskaan parisuhteessa edes yhtä iltaa.

- Naiset: En halua koska ei vois vähempää kiinnostaa.

- Noin oman ikäiset miehet: En halua koska ovat liian vanhoja minulle.

- Nuoret miehet: Haluaisin mutta en saa edellä mainitsemistani syistä.

Sen parisuhteen tarkoitus, varsinkin alkuvaiheessa, on ihan vaan testata sitä omaa viehätysvoimaansa. Kelpaako/vieläkö kelpaa. Myös ulkonäkö, huomionsaanti ja tietty raha ovat tärkeitä.
Kun se alkuvaiheen jännittys on ohi, pitää niitä voimakkaita tunteita saada muuten. Sitten aloitetaan draam, riitely ja lopulta erotaan. Jos on päätyny naimisiin asti ja unohtunu avioehtosopimus niin sitten pääsee vielä siitä vääntämään. Jos on erehtyhy tekemään lisää psykopaatteja tälle planeetallee niin sitten saakin lopun ikäänsä tapella toisen huoltajan ja niiden kakaroiden kanssa....

Katsovat romanttisia höpö elokuvia ja uskovat rakauteen, ei sellaista ole tosielämässä. Parisuhteisiin kun uppoaa on lopun alku edessä.

No, ihmistä ei oo tehty yksineläjäksi eli monet tykkää jakaa asioita. Valitettavasti monet eri luonneviat saa ihmiset yleistämään huonojen kokemustensa joko omien tai entisten kumppaniensa perusteella, että parisuhteet on perseestä. Ja huonot parisuhteet päättyykin, mutta monet ottaa uuden kumppanin. Onhan toisen ihmisen kosketus kiva juttu, yhdessä nauraminen, itkeminen. Toisen tukeminen ja toisaalta itsekin tuen saaminen. Ei ihmisen tarve toisen ihmisen läheisyydestä oo mihinkään kadonnut aikojen saatossa ja onhan se ihan eri asia asioita jakaa pidemmän tuntemisen kuin vähän väliä vaihtuville kumppaneille. Mä näen tän näin, joku muu toisin ja sekin on fine.

Onpa täällä kyynistä porukkaa :/. No, joku positiivinenkin vastaus :)
Olen seurustellut, ollut naimisissa, eronnut ja jälleen parisuhteessa, kyyniseksi en kuitenkaan ole muuttunut. Satuin jälleen tapaamaan ihmisen, josta kiinnostuin ja joka kiinnostui minusta. Aloimme seurustella ja se tuntui täysin luontevalta ja positiiviselta asialta kun rakastuimme toisiimme. Yhdessä tekeminen on mukavaa, luontevaa on myös olla välillä erossakin. Paineita perheen lisäykseen, talon rakentamiseen tms. ei ole kun sellaiset asiat on jo läpikäyty silloisten kumppanien kanssa tahoillamme. Yhdessä oleminen on antoisaa. On mukavaa kun toinen hellii ja osoittaa välittävänsä ja onomukava suunnitella yhteisiä menoja. JOs tulee riitoja ei niihin maailma kaadu, ne voidaan yhdessä selvittää kuten aikuismaiseen käyttäytymiseen kuuluu. En jaksaisi omaan napaan tuijottamista, kaiken aikaa itseni kanssa elämistä ja epämääräisiä ihmissuhdejuttuja silloin tällöin. Olen siis sillätavalla parisuhdeihminen :)

Sitä on kyllä hyvin vaikea ymmärtää, että miksi.
Nykynuoriso on sentään tajunnut, että lastenteko ei kannata. Eiköhän ne vielä luovu parisuhteistakin. 10v päästä sosiaalinen maailma on hyvin erinäköinen.

Me emme harjoita parisuhdetta, me elämme täyttä elämää yhdessä.
Meidän ei ole tarvinnut tehdä parisuhteen eteen "töitä", yhdessäoleminen on aina ollut helppoa ja vaivatonta. Jouluna vietetään 40 vuotis kihlajaispäivää. Meinataan jatkaa kimpassa elämistä ainakin ysikymppisiksi asti. Kummallakaan ei ole minkäänlaista kiirettä minnekkään toisen luota.

Se että miehet ei sitoudu vakisuhteeseen johtuu juuri siitä, että( luulevat) toivovat löytävänsä nurkan takaa vielä paremman kumppanin, vaikka kumppanissa ei olisikaan vikaa. Näin kertoi ex miesystäväni. Lisäksi, jos on harrastanut suhteissa oloa useampaan kumppaniin samanaikaisesti pitkään, ei kyetä enää vakisuhteeseen. On pinttynyt tapa jo.
Ei ymmärretä että vakisuhteessa voisi saada enemmän lämpöä ja hellyyttä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta
Lisäksi joidenkin on vaikea ymmärtää että esim. nainen ei harrasta seksiä kuin yhden miehen kanssa, kokiessaan olevansa vakituisessa suhteessa, On luonnollinen tarve toimia niin

Ei se ihan tuolleen mene tuon naimisen kanssa, että naiselta menee halut pitkässä parisuhteessa. Ei mun vaimolta ole halut vielä tähän päivään mennessä minnekään kadonneet. Meillä on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin seksiä viikottain niin kauan kuin värkit pelaa edes jollain tasolla ja terveys on jonkunlaisessa kuosissa.
Ei ole kuivia kausia ollut muulloin kun kersojen syntymien hetkellä ja silloinkin sitä pystyi puolin ja toisin toisen tyydyttämään vaikkei panemaan pystyttykään. Parisuhdetta on täälläkin takana jo pitkästi päälle 30 vuotta. Eikä ole koskaan kummankaan tarvinnut kyliltä seksi- eikä muutakaan seuraa hakea, hyvin on riittänyt se mitä kotona on saanut. Ja nyt lasten kotoa pois muutettua elämä on sekun vaan parantunut. Voi harrastaa pitkiä läheisiä intiimisessioita niin usein kuin haluttaa vaikka olohuoneen sohvalla ilman että kukaan ryntää kesken kaiken huoneeseen.

En harjoita parisuhdetta. Elän elämääni ja siihen kuuluu olennaisena osana parisuhde.
Meille rakkaus ja lapset ovat yksi elämän tärkeistä osa-alueista. Me rakastamme toisiamme, meillä on hyvä olla yhdessä, meillä on ihanat lapset ja hyvä elämä yhdessä. Sen takia me olemme yhdessä.

miika täällä taas selkeesti kyselee..

Minä en oikein ymmärrä miksi ihmiset hakeutuvat suhteisiin. Toki voi olla että jotkut rakastavat toisiaan ja ovat löytäneet sen sielunkumppanin, tällaisia varmasti on. Mutta valehtelematta kuulen ihan jatkuvasti parisuhteessa eläneiltä ihmisiltä, että miten huonosti menee. On pettämisiä, hyväksikäyttöä, päihteidenkäyttöä, riitoja… tsiisus. Miksi nämä ihmiset pysyvät sitten suhteessa? Siksikö, ettei vaan tarvitse olla yksin? Monelle tekisi oikeasti hyvää elää hetki yksin. Minä en varmaan koskaan enää muuta miehen kanssa saman katon alle. Uskon että kyllästyisin ennen pitkää. Nyt kun sinkku olen, pidän huolen hyvästä fyysisestä kunnosta ja elän terveellisesti, pidän kämppäni järjestyksessä ja keskityn asioihin jota rakastan tehdä ja toteuttaa. Kyse ei ole siitä etteikö miehet olisi osoittaneet kiinnostusta, en oikeen kiinnostu kestään. Ihmistä ei alun alkaenkaan ole luotu yksiavioiseksi. Kaikki vaan kuvittelevat että no… parisuhteeseen on pakko päästä koska jotenkin kuvitellaan että he ovat parempia kun sinkut. Aika hiton monella on kulissit pystyssä ketkä suhteessa ovat. Varsinkin somessa :D mun usko parisuhteisiin vähenee vuosi vuodelta, niiin monet eroaa sen alkuhuuman jälkeen.