Minulla on vähän alle 11kg teräsrunkoinen maantiepyörä. Tavanomaisilla osilla, kahvavaihtajat yms. Continental gp 4000 renkaat lateksisisureilla.
Pääsen tuolla 30km:n lenkin noin n 28,5km/h keskarilla ja 20km menee 31 km/h keskinopeudella.
Tulisiko paljoa parannusta nopeuteen, yleiseen fiilikseen, keveyteen ja herkkyyteen jos hommaisin vaikkapa alumiinirunkoisen alle 9kg:n pyörän?
En ole sellaista edes kokeillut ajaa joten en tiedä jäänkö paljosta paitsi.
Pääsen tuolla 30km:n lenkin noin n 28,5km/h keskarilla ja 20km menee 31 km/h keskinopeudella.
Tulisiko paljoa parannusta nopeuteen, yleiseen fiilikseen, keveyteen ja herkkyyteen jos hommaisin vaikkapa alumiinirunkoisen alle 9kg:n pyörän?
En ole sellaista edes kokeillut ajaa joten en tiedä jäänkö paljosta paitsi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun puhutaan alle 9 kg:n pyöristä, ei runko ole enää alumiinia.
Vain testaamalla tiedät. Voi olla, että kokonaisajat on samaa luokkaa ja raskaaseen pyörään tottuneena kuitu on tunnoton ajaa.
Alamäkeenkö huristelee? Aivan uskomattoman kovia keskareita.
Näppäimistöllä on helppo ajaa kovia keskareita.
Kevyen rungon hyödyt näkyvät lähinnä nousuissa ja kiihdytyksissä. Tietenkin uusi ja puhdas voimanvälitys toimii usein paremmin kuin 80-luvun metallipyörät. Vaan eipä kuin muutama viikko sitten, kun ajelin myötätuuleen kehä III;sen vartta ja ohi pyyhkäisi veteraanipolkija metallisella Olmolla.
Eli ei tuohon voi vastata millään matematiikalla, ajamalla sen tietää. Esimerkiksi tunnin ajon Suomen ennätys on ajettu ns. nykypyörällä eli 47 km. Eddy Merckx ajoi metallirungolla 49,5 km jo vuonna 1972.
Velodromilla ajettavan tunnin ajon maailmanennätys on nykyisin n. 56 km
Kalusto, jolla ennätyksiä parhaillaan tehdään, on UCIn hyväksymiä hiilikuiturakennelmia.
Tämänvuotinen Paris-Brest-Paris voitettiin ensi kertaa nojapyörällä.
Ranskan ympäriajoissa keskarit nousi noin 1,5 - 2 km/h, kun siirryttiin hiilikuiturunkoihin.
Tuohan+on+ihan+hirmuinen+nopeuden+nousu!
Kun+verrataan+kilpapyöriä,+niin+viimeisen+30+v+aikana+laitekehitys+on+tuonut+liki+10+km/h+keskariin.+Rungon+painon+ja+aerodynamiikan+osuus+kasvusta+on+suuri,+ehkä+60%.
Onko parannus nähtävissä harrastelijoillakin vai onko parannus tullut dopingin kehittymisen myötä?
Minulla on 80 luvun pyörä jolla muutaman lenkin kesällä käyn fiilistelemässä eikä se paljoa hitaampi ole kuin hiilaripyöräni. Ylämäessä se tuntuu hitammalta ja raskaammalta mutta keskareissa ehkä 2km/h hitaampi, ei todellakaan 10km/h.
Kysymys on hyvä, mutta oikeaa vastausta tuskin löytyy Suomesta, jos tunnin ajon enkka on yli 10 km/h huonompi kuin maailmanennätys. Meillä vaikuttaa yhä onneton puuhastelu, näkyyhän se taas tänään Dohassa.
Mitä merkitystä harrastelijoiden nopeudella on?
Työmatkapyöräilyssä on;
mitä kovempaa ajat, sen herkemmin pääset hengestäsi
Voihan sillä olla harrastelijalle jos olettaa modernilla pyörällä pääsevänsä lujempaa. Muutenhan voisi ajella millä ajelee. Sitä kai tuossa aloituksessa ajettiin takaa.
ja päästät jonkun muun hengestään vetämällä täysiä tolkuttomasti
Työssä käydään tekemässä töitä, ei harrastelemassa.
Väite "mitä kovempaa ajat, sen herkemmin pääset hengestäsi" ei pidä paikkansa. Kyllä jalkakäytävilla toilailevat kaupunki- ja mummopyörät ovat kaikkein suurimmassa vaarassa. Lisäksi ne ovat todella vaarallisia jalankulkijoille.
Kovaa ajava tai edes siitä haaveileva (kuulun jälkimmäiseen joukkoon) suunnittelee työmatkansa huolellisesti niin, että on mahdollisuus ajaa pysähtymättä. Samalla reitti on turvallinen, koska mm. risteysten määrä minimoidaan ja pyritään ajamaan ajoväylällä välttäen pyöräteitä. On iso ero, lähdetkö keskustassa risteykseen autojen edestä ja samalla kuljettajien näkökentästä pyöräboksista vai tipahdatko yllättäen ajoradalle pyörätieltä tai pahimmillaan jalkakäytävältä.
Miesten tunnin ajon ennätys on 56,526 kilometriä. Sen kellotti Ison-Britannian Bradley Wiggins kesäkuussa 2015. UCIn sallimalla pyörällä, jossa ei ole mitään metallia.
Seuraava iso hyppäys tulee, kun ketjuton voimansiirto saadaan toimimaan. Se mahdollistaa pyörän aerodynamiikan parantamisen oleellisesti nykyistä paremmaksi.
Alkuperäinen kysymys oli, tulisiko paljoa parannusta nopeuteen, yleiseen fiilikseen, keveyteen ja herkkyyteen jos vaihtaa 11 kg painavan teräsrunkoisen pyörän alumiinirunkoisen alle 9kg:n pyörän? Tämän voi analysoida karkeasti seuraavasti:
- nopeuteen tulee todennäköisesti lisää kilometri pari keskariin
- yleiseen fiilikseen tulee ainakin (negatiivisesti) vaikuttamaan aikaisempaa kovempi pyörä
- keveyteen tulee se mainittu 2 kg ja
- herkkyyteen vaikuttaa muutokset geometriassa ja pyörivien osien massassa.
Kiinnostavia ovat lähinnä toinen ja neljäs kohta. Itse pidän ajamisesta teräspyörällä jopa enemmän kuin kuiturunkoisella. Vanhojen ns. harjoituskilpapyörien geometria on yleensä todella loiva ja rauhallinen, joten modernimpi pyörä on melko varmasti sähäkämpi ajettava. Pidätkö sellaisesta? Tuo 11 kg on maantiepyöräksi aika paljon. Entä jos vaihtaisit tai vaihdattaisit vanhaan runkoon uudet ja keveämmät kiekot? Siinä voisi kohtuuhinnalla saada paljon lisää mukavuutta.
Kokemus: suoratanko fitness hybridistä -> ultegra alumiini cyclocrossiin 2km/h. Cyclocross -> hiilukuitu 105 maantiepyörä 2 km/h. Lisäksi kun parempi pyörä motivoi niin erot kasvaa alun jälkeen edelliseen pyörään.
Hybridista kuusi kiloa kevyempään Sram Apex- graaveliin. Keskinopeudet on pysyneet samoina. Ainakin kun mennään sadan kilometrin pituuksilla. On se kevyempi graaveli silti keskimääräistä hauskempi sotkettava.