Onko muilla vastaavia kokemuksia kuin minulla: että hyvin pian eron jälkeen tuntuu tosi hyvältä ja siitä luulee päässeensä yli kuin koira veräjästä, mutta sitten kuukausien kuluttua suru iskee ihan kunnolla jostain takavasemmalta?
Erostani on nyt puolisen vuotta. Koen tänä aikana kasvaneeni ihmisenä varmaankin vuosikymmenten edestä, ja koko inhimillinen tunneskaala on tullut käytyä läpi.
Kesä meni lujaa. Deittailin monia uusia tyyppejä, sain paljon uutta itsevarmuutta. Olen laittanut elämääni uusiksi ihan urakalla. Tuntui, että alan olla oikeassa paikassa elämässäni. Kesällä, vain muutama kuukausi eron jälkeen, ajattelin eräänä päivänä että elämäni on tosi hyvä näin enkä kaipaa vanhasta liitostani enää mitään.
Pimenevät syysillat ovat yllättäen tuoneet mukanaan surun, kaipauksen ja yksinäisyyden. Nyt taas kaipaankin monia asioita menneestä liitostani ja olen tosi pahoillani, että se liitto päättyi niin nopeasti ja tavallaan yllättäen (tavallaan ei); miksi emme voineet selvittää ongelmiamme ja kokeilla, olisiko tämä liitto pelastettavissa. Exälläni on kai jo joku uusi, ja onhan niitä minullakin tässä välissä ollut ja Tinderissä ja puhelinsoiton päässä on kyllä seuraa tarjolla.
Ongelmana on, että tunnun olevan sen verran täynnä surua, ettei elämääni mahdu ketään muuta. Nyt ei tunnu hyvältä tapailla muita, koska se tuntuu vain korviketoiminnalta, joka ei auta tähän suruun ja yksinäisyyteen.
Luulin selvinneeni erosta hämmentävän nopeasti, mutta näköjään ero on prosessi, johon kuuluu monenlaisia vaiheita.
Erostani on nyt puolisen vuotta. Koen tänä aikana kasvaneeni ihmisenä varmaankin vuosikymmenten edestä, ja koko inhimillinen tunneskaala on tullut käytyä läpi.
Kesä meni lujaa. Deittailin monia uusia tyyppejä, sain paljon uutta itsevarmuutta. Olen laittanut elämääni uusiksi ihan urakalla. Tuntui, että alan olla oikeassa paikassa elämässäni. Kesällä, vain muutama kuukausi eron jälkeen, ajattelin eräänä päivänä että elämäni on tosi hyvä näin enkä kaipaa vanhasta liitostani enää mitään.
Pimenevät syysillat ovat yllättäen tuoneet mukanaan surun, kaipauksen ja yksinäisyyden. Nyt taas kaipaankin monia asioita menneestä liitostani ja olen tosi pahoillani, että se liitto päättyi niin nopeasti ja tavallaan yllättäen (tavallaan ei); miksi emme voineet selvittää ongelmiamme ja kokeilla, olisiko tämä liitto pelastettavissa. Exälläni on kai jo joku uusi, ja onhan niitä minullakin tässä välissä ollut ja Tinderissä ja puhelinsoiton päässä on kyllä seuraa tarjolla.
Ongelmana on, että tunnun olevan sen verran täynnä surua, ettei elämääni mahdu ketään muuta. Nyt ei tunnu hyvältä tapailla muita, koska se tuntuu vain korviketoiminnalta, joka ei auta tähän suruun ja yksinäisyyteen.
Luulin selvinneeni erosta hämmentävän nopeasti, mutta näköjään ero on prosessi, johon kuuluu monenlaisia vaiheita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole samaa kokemusta mutta ehkä voin jonkin verran samaistua. Minulle avioero ei ole ollut koskaan vaihtoehto koska pohjimmiltamme puolisoni kanssa rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä. Meillä on ollut ongelmia ja vastoinkäymisiä, ei kuitenkaan pettämistä, alkoholismia tai väkivaltaa, joiden takia voisin kuvitella eroavani. Me olemme sitoutuneet toisiimme ja liittoomme.
Mutta, vuosikymmenten saatossa on meillekin tullut kyllästymistä ja kaipuuta johonkin. Rakkaus on olemassa ja läheisyyttä meillä piisaa mutta esim. tulevaisuuden odotukset ovat erilaiset, joten muutimme erilleen.
Olemme viikot erossa ja välillä minulla tulee todella ikävä puolisoani, vain sitä, että hän olisi lähettyvillä. Toisaalta nautin suunnattomasti siitä, että saan viikolla elää ja olla niin kuin haluan, tapaan ystäviäni jne. Toki tätä tein yhdessä asuessammekin, mutta yksinelo,, se on erilaista.
Kaikissa liitoissa on varmasti ollut paljon hyvää ja kun aika kuultaa muistot, luultavasti muistat ne hyvät ajat, hyvä niin. Huonojen aikojen muistelu olisi vain ajan hukkaan. Ole iloinen, että olet saanut rakastaa ja tulla rakastetuksi. Aika entinen ei joka tapauksessa enää palaa, joten sure rauhassa ja anna ajan kulua.
Parisuhteessanne on ollut jotain todella pielessä, koska erositte ja ellette molemmat ole muuttuneet, ei parisuhteenne toimisi, joten turha sitä on haikalla.