Teki mieli ottaa sua kädestä kiinni

Ois se silti ollut sen arvoista.

Anonyymi kirjoitti:

Ois se silti ollut sen arvoista.

Niin olisi. Mitähän olisi tapahtunut jos vaan olisit kokeillut? Meillä oli siinä edellä taas sitä vanhaa kemiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin olisi. Mitähän olisi tapahtunut jos vaan olisit kokeillut? Meillä oli siinä edellä taas sitä vanhaa kemiaa.

Sanopa muuta. Se kemia on jotain ihan käsittämätöntä, joka tuottaa mulle suurta mielihyvää aina kun hän on läsnä. Se edeltävä juttu oli omassa tapauksessani kahdestaan juttelua saman pöydän ääressä.

Anonyymi kirjoitti:

Sanopa muuta. Se kemia on jotain ihan käsittämätöntä, joka tuottaa mulle suurta mielihyvää aina kun hän on läsnä. Se edeltävä juttu oli omassa tapauksessani kahdestaan juttelua saman pöydän ääressä.

Niin minullakin, lounaalla 😊

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullakin, lounaalla 😊

Sama. Ja täällä sitä kärvistellään, kun enempää ei uskalla kasvotusten sanoa tai tehdä. Epäsuoria signaaleja yhdessäolon tarpeesta sinkoilee kyllä puolin ja toisin.

Anonyymi kirjoitti:

Sama. Ja täällä sitä kärvistellään, kun enempää ei uskalla kasvotusten sanoa tai tehdä. Epäsuoria signaaleja yhdessäolon tarpeesta sinkoilee kyllä puolin ja toisin.

Se on vaikeaa, haluaa vaan nauttia siitä kemiasta ja niistä aavistuksen liian pitkistä katseista ja vetovoimasta, lähes hillittömästä tarpeesta vaan koskea. Kun ei tiedä oikein sitäkään mihin se eteneminen voisi johtaa. Miten ajattelit jatkossa toimia?

Anonyymi kirjoitti:

Se on vaikeaa, haluaa vaan nauttia siitä kemiasta ja niistä aavistuksen liian pitkistä katseista ja vetovoimasta, lähes hillittömästä tarpeesta vaan koskea. Kun ei tiedä oikein sitäkään mihin se eteneminen voisi johtaa. Miten ajattelit jatkossa toimia?

Eilen iski väsy, varmaan sinullekin kun et vastannut. Jäin miettimään, olisimmeko me voineet olla samalla lounaalla? Tiedän että et ole aamuihminen kuten en minäkään. Voitko kertoa jotain tärppejä?

Anonyymi kirjoitti:

Eilen iski väsy, varmaan sinullekin kun et vastannut. Jäin miettimään, olisimmeko me voineet olla samalla lounaalla? Tiedän että et ole aamuihminen kuten en minäkään. Voitko kertoa jotain tärppejä?

Täällä menee keskustelijat ihan sekaisin. Sen voin sanoa, että tänään ihan sama tilanne kuin eilen. Lounaan jälkeen olisi voitu kävellä käsi kädessä ne portaat, eikä kukaan olisi nähnyt. :)

Anonyymi kirjoitti:

Eilen iski väsy, varmaan sinullekin kun et vastannut. Jäin miettimään, olisimmeko me voineet olla samalla lounaalla? Tiedän että et ole aamuihminen kuten en minäkään. Voitko kertoa jotain tärppejä?

No joo, en ole aamu ihminen. Sen voin kertoa että sinusta on tullut minulle läheisin ihminen viime vuosien aikana. Vaikka viime aikoina välit ovatkin hieman viilentynyt, niin silti ihastun sinuun koko ajan enemmän mitä enemmän sinuun tutustun, vaikka sitä en näytäkään.
Tilanne on todella hankala, ja näytät olevan onnellinen tahollasi. Kävi miten kävi tulevaisuudessa, niin sinulla on paikka sydämessäni, aina.
Olen tällä hetkellä eniten huolissani siitä, että joudutaanko eri teille meistä riippumattomista syistä.

Anonyymi kirjoitti:

No joo, en ole aamu ihminen. Sen voin kertoa että sinusta on tullut minulle läheisin ihminen viime vuosien aikana. Vaikka viime aikoina välit ovatkin hieman viilentynyt, niin silti ihastun sinuun koko ajan enemmän mitä enemmän sinuun tutustun, vaikka sitä en näytäkään.
Tilanne on todella hankala, ja näytät olevan onnellinen tahollasi. Kävi miten kävi tulevaisuudessa, niin sinulla on paikka sydämessäni, aina.
Olen tällä hetkellä eniten huolissani siitä, että joudutaanko eri teille meistä riippumattomista syistä.

Sinäkin olet minulle tärkeä! Olemme täsmälleen samassa tilanteessa ja ajattelen että kummankin pitäisi olla tahoillaan onnellisia. Muistan myös sen vuosien takaisen keskustelumme siitä, missä rajat menee. Ja silti minä myös kaipaan joka päivä. Miksi ne välit viilentyi? Nythän me joudutaan etäälle toisistamme, mutta otathan yhteyttä? Toivoisin että voidaan välimatkasta huolimatta jutella.

Anonyymi kirjoitti:

Sinäkin olet minulle tärkeä! Olemme täsmälleen samassa tilanteessa ja ajattelen että kummankin pitäisi olla tahoillaan onnellisia. Muistan myös sen vuosien takaisen keskustelumme siitä, missä rajat menee. Ja silti minä myös kaipaan joka päivä. Miksi ne välit viilentyi? Nythän me joudutaan etäälle toisistamme, mutta otathan yhteyttä? Toivoisin että voidaan välimatkasta huolimatta jutella.

Ehkä istut kuitenkin viereeni huomenna kun tulen? Siinä minulla on mukava olo ja tuntuu että sinäkin viivyt siinä mielellään.

Sairaiden kanojen kotkotuksia, sitä ne olot on, kun on liian helppoa työ, niin ehtii kaikenlaista kotkotusta miettimään.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaiden kanojen kotkotuksia, sitä ne olot on, kun on liian helppoa työ, niin ehtii kaikenlaista kotkotusta miettimään.

Antaa niiden kotkottaa ihan rauhassa, mitäpä me siitä.