Protuleiri vai ripari? Kokemuksia?

Sä voit itse koittaa ettiä tietoa netistä näistä leireistä. Itse kävin riparin ja oli se melkoista jeesustelua (olen ateisti) mutta jos kestät jeesustelut sinnikkäästi nii on se ihan mukava leiri. Protu ois kans varmasti mukava vaihtoehto ja oletan että se ei välttämättä ole kovin hippimäinen ja varmasti siellä on muitakin sinunlaisia ihmisiä joihin voisit tutustua.

Kyllä voit riparille. Yhteys paikalliseen evankelis luterilaiseen seurakuntaan. Myös on kaikenmoisia muita luterilaisia ripareita. Eli kantsii kysyy kavereilta onko niillä suunnitelmissa ihan paikallisen seurakunnan ripari. Vai joku erikoisempi, tyyliin lasketteluripari, urheiluripari, monikulttuurinen ripari, herätysliikkeen ripari jne. jne... Useimmat käy sen oman paikallisseurakunnan riparin jo siksikin että se on huomattavasti halvempi ku noi muut vaihtoehdot. Ja tietty sen kaveriasianki takia. Kannattaa kysyy seurakunnalta toi kaveriasia: pienillä paikkakunnilla luultavasti pääsee automaattisesti kavereide kaa samalle riparille, mutta mä asun semmoses kylässä jossa oli taattu vaan yks kaveri samalle riparille mutta sen yhen saanti olikin sitte taattu hyvin ja samasta koulusta oli sitte jokunen tuttu lisäksi (lapseni kävivät toissavuonna riparin) Jos et liity kirkkoon niin konfirmaatio jää osaltasi pois mutta itse leirin käymiselle ei ole estettä. Uskonnollisuus riippuu vetäjistä, paikkakunnasta yms...

Itse olen protuleirin käynyt vuonna 2000 Meriharjun kartanossa Vuosaaressa (juu, olen vanha täti), ja silloin leiriläiset olivat enimmäksi osaksi ihan tavallisia nuoria. Meitä oli parisenkymmentä leiriläistä ja vain 2-3 oli sellaisia jotka voisi lukea johonkin alakulttuuriin.

Nuoret ohjaajat eli apparit eli apuohjaajat (protulla ei ainakaan silloin puhuttu isosista niin kuin ripareilla) olivat sitten vastaavasti 50-prosenttisesti aika erikoisia. Meillä oli appareina muistaakseni 2 tyttöä ja 2 poikaa. Toinen tyttö ja toinen poika olivat ihan tavallisia nuoria, se toinen tyttö oli rastahippi ja toinen poika hiljainen ja ujo. En enää muista oliko aikuisia ohjaajia enemmän kuin yksi, mutta se yksi jonka muistan oli viisas ja fiksu, avarakatseinen, joulupukkimainen mies. Ei mikään outolintu tai hippi.

Riparilla on käsittääkseni opiskelua ja kokeita, opiskellaan raamattua. Protuleirillä ei ollut opiskelua ja kokeita. Jokaiselle päivälle oli joku teema josta sitten keskusteltiin. Jonain päivänä puhuttiin eri uskonnoista, mutta enimmäkseen puhuttiin ihmisenä olemisesta: ihmissuhteista, vastuusta, valinnoista, etiikasta, oikeasta tai väärästä. Saatettiin lukea esimerkkitilanne ja sitten keskusteltiin ryhmissä ja yhdessä että mikä tässä tilanteessa olisi oikein menetelty, ja vastauksia oli monia mitä sitten vertailtiin.

Minusta protulla oli fiksumpi sisältö. Siellä keskusteltiin asioista jotka kaikkien olisi hyvä miettiä läpi. Enemmän elämässä on hyötyä laajemmalti ihmisenä olemisen taidoista kuin yhden uskonnon tuntemuksesta.

Joka leiri on leiriläistensä näköinen, mutta yksinäistä sinulla ei protuleirillä tule vaikket mennessäsi tuntisi ketään. Siellä ollaan koko ajan porukassa ja siellä tullaan tutuiksi. Se löytyykö omanhenkisiä kavereita tai romanssia riippuu tietty siitä minkälaisia ihmisiä sattuu samalle leirille. Itse kaipaan välillä omaa rauhaa ja lepoa sosiaalisuudelta ja aluksi apparit kulkivat perässä huolissaan siitä että onko minulla murheita mutta kun selitin tilanteen hyväksyivät sen että välillä halusin olla tunnin itsekseni kun muut olivat vaikka uimassa tai pelasivat pihapelejä.

Tulevaisuutesi kannalta suosittelisin lämpimästi protua. Se antaa minusta paremmat eväät. Protulla opitaan elämäntaitoja, omien rajojen asettamista, omia arvoja ihmisenä tässä maailmassa luovimista. Se on arvokasta tietotaitoa. Arvokkaampaa kuin se tieto onko Kain Hesekielin poika tai se mitä Esau teki että jumala tappoi hänen karjansa. Minulle raamattu on sadun ja historiankirjan sekoitus ja minua sen opiskeleminen turhauttaisi kiukkuun asti koska se olisi minusta täysin turhaa. Jos uskoo jumalaan ja on vakaumus niin silloin sen oman uskonnon ja oman uskon tutkiminen on tärkeä osa omaa ihmisenä kasvamista ja omien elämänarvojen määrittelyä.

Uskonnottomalle suosittelen ehdottomasti protua. Riparilla v-käyrä voi nousta aika rajusti kun kaikki on sitä jeesustelua ja siitä vapaata kavereiden kanssa ajan viettämistä on vain vähän.

Yksi näkökulma on että sinulla on jo ne kaverit jotka menee riparille. Sinulla on ne kaverit edelleen huolimatta siitä seuraatko heitä riparille vai et. Jos menetkin protulle voit saada uusia kavereita jo nyt olemassa olevien lisäksi.

Kummin päätätkin, saat varmasti paljon kokemuksia ja muistoja. Kaikkea hyvää sinulle.

Protulle tietysti.

Riparilla sinulle tuputetaan jeesus satuja vähintää 8h päivässä.

Jos haluat kuunnella pitkin päivää jeesus satuja ja opetella rukoilemaan jne, niin ripari.
Riparin jälkeen todennäköisesti maksat koko loppuelämäsi ajan kirkollisveroa. Se on keskimäärin 450€/vuodessa. Kymmenessä vuodessa se on yli 4500€.

Mutta jos haluat tehdä jotain järkevää, niin ehdottomasti Protu.