Pieni maa Virokin mennyt

Oli surkuhupaisaa seurata vuosikausia kun Arto Brykkare yritti saada urheiljoita treenaamaan enemmän. Ihan turhaan. "yrittäkää nyt hei edes vähän" lause toistui lukemattomia kertoja kun porukka makoili vana kentillä.

Jos treenaustuntien määrä ratkaisisi menestyksen, niin olisipa helppoa! Siskot eivät taida olla kuulleet harjoituksen ja levon oikeasta suhteesta, joka onkin paljon vaikeampi juttu.

PS Käväisen tällä palstalla ekaa kertaa ja hämmästelen tätä suomalaisten mahdotonta mollaamista. Ehkäpä se negatiivisuus on kansantauti joka jyllää täällä ja kentillä!

Ei voi muuta kuin mollata. Sitä saa mitä tilaa. Hävettää olla suomalainen juuri nyt näiden luusreiden takia.

Alla lainaus netistä, voisiko pitää paikkansa? Huipulla kuitenkin niin pienet erot että pienetkin asiat ratkaisee.

http://www.noaddedbullshit.com/
"Food grade, suomalaisen huippu-urheilun jarru?
Suomen urheilupiireissä todella harvoin tiedetään, että lisäravinteissa on olemassa kolmea eri laatuluokkaa, Feed grade(eläimille tarkoitettu), Food grade(elintarvikelaatuinen) ja Pharmaceutical grade(farmaseuttinen laatu).
Erään tutkimuksen mukaan maailmalla myytävistä lisäravinteista n.97% on korkeintaan Food grade laatuisia, joten niitä erittäin korkealaatuisia tuotteita ei ihan joka hyllystä löydy.
Suomalaisessa huippu-urheilussa, kuten myös yleensä lähes aina bodaus/fitnesspiireissä, käytetään ns. markettiravinteita(jotka ovat kuntoilijoille suunnattuja ja yleensä aina ainoastaan Food-grade laatuisia) vaikka tavoitteena on paras mahdollinen lopputulos. Jos tavoitteena on nousta huipulle, niin silloin kroppa pitää saada tankattua mahdollisimman täyteen ja harjoituksen jälkeen palautettua mahdollisimman tehokkaasti. Ravinnolla ja ravinteilla on tässä äärimmäisen tärkeä osuus, mutta usein juuri tärkeimmässä asiassa tehdään ne pahimmat virheet.
Ihan esimerkkinä voi mainita 50 kilometrin kilpakävelyn arvokisat, joissa viime vuosina on usein käynyt niin, että suomalaiset kävelijät eivät pääse aina edes maaliin saakka, ja saattavat jopa ensiaputelttaan joutua kesken kisan, tai heti maaliintulon jälkeen. Tätä on yleensä aina edeltänyt se, että urheilija oksentaa kaiken ulos, kun urheilujuoma ei pysy sisällä. Usein on kyse siitä, että joko tankkausta ei ole tehty riittävän laadukkailla ravinteilla, ja/tai urheilujuoma ei ole riittävän laadukasta ja siksi imeytyminen on niin huonoa, että mahalaukussa hölskyy imeytymättömät ravinteet. Sitten kun ne oksennetaan pois on kroppa liian tyhjä jotta pystyisi hyvään kisasuoritukseen, ellei sitten olla jo loppupuolella kisaa ja maaliin sinnitellään pelkällä tahdonvoimalla.
Laadustaan tunnetut merkit, kuten esim. La Muscle, Skip, Solgar, Twinlab, pyrkivät tuotteissaan Pharmaceutical grade laatuun, ja siksi ovat saaneet erittäin hyvän maineen terveys/lisäravinnealalla. Vastaavaa laatua harvoin tulee vastaan.
Suomalaisten urheilijoiden kannalta vain on harmi, että hyvin harva huippu-urheilija Suomessa käyttää La Muscle/Skip/Solgar/Twinlab-laatuisia ravinteita, vaan yleensä on käytössä ns. markettiravinteet, jotka yleensä ovat laadultaan vain Food grade luokkaa. Loukkaantumiset ja leikkauspöydälle joutumiset yleensä johtuvat kehon liiallisesta kuormittamisesta sen kestokykyyn nähden, ja ravinnolla/ravinteilla on todella iso osuus loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä.
Moni urheilija on myös mainoskasvoina sellaisillekin lisäravinne/vitamiinifirmoille joilta ei esim. löydy valikoimistaan riittävän vahvoja ja laadukkaita vitamiineja huippu-urheiluun, joten silloin urheilijalla on joko vitamiinivajaus, tai sitten jätetään kertomatta asian koko totuus.
(RDA 100% tai 200% ei riitä huippu-urheilijalle, vaan pitää olla huomattavasti kovemmat vitamiinipitoisuudet)"

Virosta on aina tullut hyviä urheilijoita, ei tietenkään pienestä väestostä koskaan paljon mutta kuitenkin. Se vaan että monet ovat edustaneet Neuvostoliittoa ja jääneet vähän pimentoon.

Puhumattakaan piskuisesta Grenadasta, mitalitaulukon sijalla 11. yhdellä kullalla ja yhdellä hopealla. Miten 120 000 asukkaan saarivaltio pärjää noin hyvin?