Ahdistaa olla kotona

Olen juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö ja käyn lukion viimeistä vuotta. En tykkää olla kotona kun tuntuu, että kaikki vihaa mua täällä. Muutenkin on todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja muuta sellaista. Vanhemmilleni en ole asiasta puhunut enkä puhu. Kotona mulle vaan huudetaan kotitöistä sun muusta, ihan kuin mulla ei omaa elämää olisikaan. Ei ne koskaan kysy miten koulussa menee tai muuta, lähinnä olettaa että mulla on aina kaikki hyvin ja mulle voi puhua ihan miten tahtoo. En muista milloin mulle olisi sanottu jotain positiivista kotona. Keskimmäisenä lapsena tunnen usein, että mut vaan unohdetaan eikä välitetä samalailla kuin toisista, en tiiä kuvittelenko vaan, mutta mun on paha olla täällä. Ei aina mutta usein. Tavallaan tiiän että ne kyllä välittää, mutta ei kyllä tunnu siltä.

Ainut asia joka saattaisi helpottaa olisi muutto omilleen. Mutta koska rahaa en saa mistään, en usko että se onnistuisi. Ekat kirjoitukset olivat jo ja seuraavat keväällä, joten tiedän ettei olisi järkeä muuttaa vielä. Mitä mun pitäisi tehdä, kun tässä opiskelukin kärsii kun kokoajan ahdistaa enkä pysty puhumaan kenellekkään kunnolla. Joskus kännissä kavereille avautunu, mutta ei nekään ymmärrä. Minnekkään psykologille en ole valmis menemään. Apua tai vertaistukea jos vaivautuu lukemaan :)