Paljon kavereita?

Minulta löytyy rakastava perhe ja suku. Joku yritti vain tunkea siihen väliin ja pilata meidän kaikkien elämän. Osittain onnistuikin.

Minulla on 2 kaveria ja yksi nettikaveri.

Mutta minulla on oma rakas. Hän on paras ystäväni ja samaa olen hänelle.

Kaksi yksinäistä löysi toisensa, joilla on paljon patoutunutta hellyyttä ja rakkautta sisällään. Nyt on aika vyöryttää ne ulos.

Eiks kaikilla oo satoja ellei tuhannenkin kaverii facessa. Mut ku esittää kysymyksen et keille sä niistä soitat kun on vaikeeta ni ne menee hiljaseks. Miks niille ei voi soittaa?

Minulla on yksi todellinen sydänystävä jonka kanssa olemme tunteneet jo yli pari kymmentä vuotta. Nuorena olimme kuin paita ja p-rse, ja edelleen hän on minulle hyvin tärkeä ja rakas ystävä. Asumme kumpikin ulkomailla, ja eri maissa joten emme tapaa kovinkaan usein. Kuitenkin kun tavataan on kuin ei oltaisi erossa oltukaan!
Toinen hyvä ystäväni on mies. Hän asuu Suomessa joten häntäkään en tapaa kuin harvoin. Väitetään että mies ja nainen ei voi olla ystäviä, olemme sitten poikkeus säännöstä, luonnon oikku? Ystäviä olemme olleet jo useamman vuoden.
Tämä mies on samaa ikäluokkaa kuin minäkin, olemme kiinnostuneet samoista asioista ja juttua riittää netin kautta. Hänen vaimonsa on kuollut ja hänellä on yksi tytär. Minä olen sinkku ollut ikäni ja minullakin on tytär jonka yksin kasvattanut. Hän ei tietääkseni seurustele, mutta jos, se ei minulle kuulu. Ei hänkään utele minun miessuhteistani, ne ovat ystävyytemme ulkopuolella.
Sitten on tuttavia ja kavereita ja työkavereita täällä missä asun. Täällä on helppo tutustua ja ihmiset ovat mukavia ja avuliaita sekä kohteliaita. En kaipaa isoa porukkaa ympärilleni. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja siksi elän sinkkuna. Jotkut haalivat suuren joukon aika yhdentekeviäkin ja pinnallisia ns. ystäviä ja suotakoot se heille. Minä kaipaan ystävyyteen enemmän syvyyttä ja luottamusta.