Ennen kuin sanon asiasta mitään, neuvokaa hämmentynyttä. Mieheni puhuu jatkuvasti naispuolisesta henkilöstä joka on hänen firmassaan. Jos nyt en ihan joka päivä kuule tuota naista mainittavan niin lähestulkoon kuitenkin, toisinaan jopa useamman kerran. Mieheni ei varsinaisesti puhu "Liisa sitä ja Liisa tätä..." mutta Liisa kuitenkin vilahtaa ohimennen päivän kuulumisissa omituisen usein.
Puhumme mieheni kanssa yleensäkin paljon ja jaamme päivän kuulumiset joka ilta, mutta harvemmin niissä ketään yhtä ja samaa henkilöä mainitaan, vaikka henkilöistä nimillä puhummekin. Liisan nimi siis kiinnittää huomiota kun on alkanut toistua mielestäni tarpeettomasti.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta siten että tilanne on oikeasti ja vedenpitävästi ollut aivan viaton, ilman mitään ihastumista, saati pettämistä tms.? Miten puolisonne on ottanut asian vastaan jos olette kysyneet? Miten itse ylipäätään tulkitsisitte tilannetta?
Puhumme mieheni kanssa yleensäkin paljon ja jaamme päivän kuulumiset joka ilta, mutta harvemmin niissä ketään yhtä ja samaa henkilöä mainitaan, vaikka henkilöistä nimillä puhummekin. Liisan nimi siis kiinnittää huomiota kun on alkanut toistua mielestäni tarpeettomasti.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta siten että tilanne on oikeasti ja vedenpitävästi ollut aivan viaton, ilman mitään ihastumista, saati pettämistä tms.? Miten puolisonne on ottanut asian vastaan jos olette kysyneet? Miten itse ylipäätään tulkitsisitte tilannetta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten Liisan puuhat siis näkyvät miehesi kertomuksissa? Tekee jotain, sanoo jotain?
Onko Liisa ainut naishenkilö josta puhuu? Onko ala mies- vai naisvoittoinen?
No vastaas nyt, oleellisia seikkoja.
Onko muita merkkejä: vetäytyykö puhelimensa pariin? Onko kiinnostus seksiin vähentynyt? Kiinnittääkö huomiota ulkonäköönsä enemmän? Onko aloittanut kuntoilun?
No joo, jaa... kaikkea tavallaan joo, mutta ei nyt mitään sellaista mikä pistäisi silmään. Molemmat saadaan toisinaan kuntoilupiikkejä ja viihdytään kyllä puhelimilla.
ap.
Ehkä ympäripyöreästi sanottuna niin, että tarpeetonta tapahtumien ja tilanteiden kuvailua, jotta Liisa tulee ohimennen ujutetuksi keskusteluun. Tai niin minä sen nyt koen kun olen herkistynyt tälle.
Itse ihastuin muutama vuosi sitten työkaveriin, naiseen. En pystynyt olemaan puhumatta "Liisasta" . Omalle puolisollekin muka viattomasti sivumennen. Olin niin rakastunut. Eli aihetta huoleen on.
Onko "Liisa" uusi työkaveri?
Sanoisin miehelleni, et kerrohan vähän niistä työkavereistasi esim. Matista, Liisasta ja Erkistä, ketä nyt sit onkaan nimeltä maininnut . Katsoisin vähän reaktioita kun esittäisin sit lisäkysymyksiä Liisaan liittyen :)
Jos oikeasti apua kaipaat niin vastaa noihin välikyssäreihinki mitä tuol on. Onko muita naisia samassa paikassa, puhuuko niistä? Eroaako jollain tavalla heistä?
Mitäs vikaa hyvässä työkaverissa kunhan ei rupea panokaveriksi.
Minä harrastin urheilua, jota suoritetaan tiimissä. Kerran tähän tiimiin liittyi yksi ulkopuolinen nainen. Vaimoni saatua tästä tietää (hän kysyi ketkä tiimissä ovat ja minä vastasin rehellisesti), että tiimissä oli nainen alkoi hän kehitellä päässään ihmeellisiä juonikuvioita minun ja tämän naisen välille. Oli siis selvää, että seikkasta muodostui sitten äkkiä ihan OIKEA ongelma. Vaimoni kysyi minulta monta kertaa, mikä on suhteeni ja aikomukseni tähän naiseen, johon vastasin rehellisesti, ettei minulla ole muuta kuin urheilullinen suhde kun kerran samassa tiimissä ollaan. Jostain syystä vastaukseni eivät häntä rauhoittaneet, vaan hän kehitteli yhä pidemmälle meneviä kuvitelmia meistä.
Lopulta asia piti ratkaista, joten jättäydyin tuosta tiimistä pois, jotta vaimoni ei menettäisi täysi mielenrauhaansa.
Se mitä vaimoni ei tiennyt, että tuo hänen pelkäämä nainen oli kovaluontoinen tiukasti puolensa pitävä "viirupää" samoin kuten oma vaimonikin on. Itse suhtauduin asiaa siten, että en kuuna päivänä vaihtaisi yhtä "viirupäätä" toiseen "viirupäähän", koska minulla ei ollut aikomusta joutua ojasta allikkoon. Jos vaihtamaan ppitää ryhtyä, niin mieluummin vaihtaisin parempaan (lue: rauhallisempaan ja empaattisempaan).
Eli koko draama oli täysi alemmuuden tuntoisen mielikuvituksen kehittämää mustasukkaista sairasta kuvitelmaa vailla yhtymäkohtia todellisuuteen.
Näin siis meillä