Omaatko hyvän muistin?

Eipä kehumista. Netissä ärsyttää kun muistaa että piti jotain kattoa, mutta ei muista et mitä

Kyllä, muistini on hyvä mutta lyhyt.

Juuh. Muistan mutta taas sitten en muista aikoja tai nimiä mutta muistan todella paljon elämästä tai syvempää tietoa.

Mulla on monivuotisen stressin myötä tullut muistiongelmia, hajamielinen jne... Tiedä vaikka alkaa jo joku muistisairaus koputtelemaan ovella, ei olis mikään ihme. Pitänyt pistää asioita ylös paperille, ei voi jättää pelkästään muistin varaan tärkeimpiä asioita.

Muistan muutaman asian ennen syntymääni. Myös syntymän jälkeen puolivuotiaana kun en vielä osannut puhua enkä kävellä. Lapsuudesta muistan paljon asioita, jotka haluaisin unohtaa. Nuoruudesta muistan, että Pillua teki mieli vaan en osannut tehdä asialle mitään. Nyt jo ymmärrän, miksi. Eli mitä meni pieleen jo ihan pienenä lapsena.
Nyt vanhana olisin saanut hartaalta uskovaiselta naiselta Pillua niin paljon kuin vain ja oli se aina valmiina. Muutaman kerran valmiiksi liukuvoiteella voideltunakin. Vaan liian pitkä selibaattiko lienee syynä vai mikä, kun ei enää seiso. Ei edes tuuman pätkissä!
Olen jo vanha ja haluaisin jo pois täältä. Jälkeä jättämättä. Niin ettei kukaan koskaan mitenkään muistaisi minun täällä koskaan olleenkaan. Turha elämä taas kerran, ei aihetta muistella koskaan eikä mitään.

No muistan jotain juttuja hyvin, mutta ne pitääkin kiinnostaa jotenkin.

Mutta vähän skeptisesti mä suhtaudun ihmisen muistiin, koska se harvoin on pelkästään sellainen täsmällinen, vaan kaikki perustuu usein fiiliksiin.

Mulle jossain psykologisessa testissä määriteltiin äo;ksi 120, mutta se psykologi sanoi, että ei kannata innostua, että näitä testejä on yhtä minta kun on koulukuntiakin.... joillekin on tärkeää matemaattiset ja numeeriset viisaudet, toisille taas muut....
Että noi kolleegojen isot äo-lukemat on mulle tyhjää huminaa, mutta sergei on huipputyyppi ja Harmiskin. Konnalla on myös polariksen kelkka, niinkuin mullakin. 😁👌

Hyvä muisti mutta ei kaikissa asioissa, Koulussa ei tarvinnut läksyjä päntätä kun jäi vaivatta mieleen mitä tunnilla puhuttiin. En varmaan kokeisiinkaan lukenut kertaakaan ja vuosi ja luokka menin enkä varsin huonoilla arvosanoilla. Samoin opiskelut sujui mallikkaasti myöhemmin.
Mutta kasvomuisti ja numeromuisti! En muista kasvoja ja esim. puhelinnumerot ei jää päähän. Kaikki oltava ladattuna puhelimeen, omanikin!
Sitten taas tuo suuntavaisto jos sitä muistamiseksi voi kutsua, se on minulla todella hyvä. Jostain syystä olen mainio suunnistamaan, jokin kumma vaisto sanoo mistä mennä ja mihin suuntaan. Vieraassakin kaupungissa.
Ja olen kuullut vitettävän ettei naisilla ole suuntavaistoa! Hölynpölyä.

Erikoista, että joku voi olla kasvosokea. Omasta puolestani nimittäin koen, etten ikinä unohda kasvoja, ja asiaan varmasti vaikuttaa myös muotokuvamaalausharrastukseni. Sen myötä viimeistäänkin on silmä tottunut yksityiskohtien tarkasteluun. Nimet sen sijaan katoavat mielestäni saman tien kun ne on minulle sanottu. Yleensäkin muistan nähdyt asiat paremmin kuin kuullut, joskin hyvin kerrotut asiat visualisoituvat mielessä ja jäävät sitä kautta hyvin muistiin.

Mitä suunnistamiseen tulee, en koskaan eksynyt kaupungissa lapsena, koska takaisin pääsi aina sitä tietä kuin oli tullutkin. Reitit jäivät väkisinkin mieleen, koska muisti näkemänsä rakennukset ja sen sellaiset. Metsässä liikkuminen aikuisena olikin haasteellisempaa, sillä siellä ei ollut rakennuksia ja kaikki puut ovat jokseenkin samannäköisiä. Minun täytyi ihan opetella katsomaan auringon asema taivaalla ja käyttämään sitä kompassina, koska ammattilaisena en tietenkään kehdannut käyttää kompassia.

Minulle ei oikeastaan koskaan ole ollut vaikeata opetella asioita kirjoista ulkoa, joskaan ne ulkoa opetellut litaniat eivät muistissa pitkään pysykään. Numerosarjatkin pysyivät mielessä hyvin. En olisi tarvinnut kaavakirjaa matematiikassa, sillä pystyin vaivattomasti painamaan siinä olleet kaavat mieleeni. Taisin joskus opetella jokseenkin kaikki Trivial Pursuit-pelin vastaukset kuhunkin kysymykseen ulkoa.

Tällaisesta mieleenpainamiskyvystä ei tietenkään ole hyötyä kun kohtaa laajoja ja abstrakteja tietokokonaisuuksia, sillä niiden oppimisessa ei ulkoa opettelu auta, koska asiat täytyy ensin ymmärtää ja vasta sen jälkeen voi painaa niistä mieleensä detaljeja, jotka palauttavat asian mieleen kokonaisuutena. Muistamista helpottaa omalla kohdallani aina, jos asian voi ajatella jonkinlaisena mekanismina, jolloin siitä muodostuu mieleen ikäänkuin kaaviokuva taikka koneisto, josta periaate ja eri toiminnot vaiheineen käyvät ilmi.

Erikoista kuitenkin on, että saatan muistaa lukemani taikka henkilön kertoman perusteella hänen elämäntarinansa vuosilukuineen ja kuvailla hänen ulkonäkönsä, mutta en silti kykene muistamaan hänen nimeään. Jostain syystä pelkkä nimi ei vain jää mieleen, ellen saa sitä jollain tavalla visualisoitua kokonaisuuteen mukaan.

Inhoan sanaa "omata". Sitä ei saisi edes käyttää, huonoa kielenkäyttöä.

Ne perinteiset ÄO-testit mittaa vain yhdenlaista taitoa.

Joo.

Kai.

-flowersreally-