Näin se kävi...maanantaina kuulin että exä oli muuttanut yhteen tämän naisen kanssa jonka takia ero tuli. Erosimme 3,5 kuukautta sitten, kun sain tietää rinnakkaissuhteesta ja nyt he olivat muuttaneet maaliskuun alussa yhteen. Tiedän että asian ei tulisi kuulua minulle, mutta jumaliste se sattuu ja pahasti. Varsinkin nämä exän selitykset kun silloin olivat silloin eron aikaan tyyliä, että hänellä on vain "ystävä". Onneksi en koskaan uskonut noihin "ystäviin" vaan annoin kerralla kenkää.
Kyllä on nyt takki tyhjä, tuntuu ihan siltä kuin taas tämä koko prosessi alkaisi alussa. Tämän viikon olen taas kulkenut ihan sumussa, ihan sekaisin. Exään en ole eron jälkeen pahemmin pitänyt yhteyttä ja tuossa oli 2 kuukauden täysi hiljaisuuskin ja nyt varsinkin päätin että astuu uusi samanpituinen ellei pidempikin hiljaisuus.
Tämä takapakki on niin ikävää koska helmikuussa olin jo aika vahvasti jaloillani ja nyt tuli taas uusi takaisku. On ihan oikeasti olo, että eikö tämä lopu koskaan...
Kyllä on nyt takki tyhjä, tuntuu ihan siltä kuin taas tämä koko prosessi alkaisi alussa. Tämän viikon olen taas kulkenut ihan sumussa, ihan sekaisin. Exään en ole eron jälkeen pahemmin pitänyt yhteyttä ja tuossa oli 2 kuukauden täysi hiljaisuuskin ja nyt varsinkin päätin että astuu uusi samanpituinen ellei pidempikin hiljaisuus.
Tämä takapakki on niin ikävää koska helmikuussa olin jo aika vahvasti jaloillani ja nyt tuli taas uusi takaisku. On ihan oikeasti olo, että eikö tämä lopu koskaan...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Luulitko että miehesi olisi jäänyt muistelemaan loppuiäksi teidän yhteistä taivalta.
Ennemmin tai myöhemmin näin olisi käynyt kuten kävi. Ennemmin tai myöhemmin muutat sinäkin jonkun miehen kanssa yhteen.
Pitäiskö pitää joku suruaika, jona aikana kumpikaan osapuoli ei saa asua muiden kanssa.
Heillä saattaa juttu olla ollut vireillä vaikka kuinka kauan.
nää niitä faktoja on.
Sure surusi, kirjoita vihasi paperille kuten joku on aiemmin neuvonut mutta ethän vaan lähetä eteenpäin tuotoksiasi, et miehelle etkä sen uudelle naiselle.
Mene kauppaan, hellittele tänään itseäsi ja käy prosessi läpi. Mutta anna ukkosi jatkaa valitsemallaan tiellä.
Kukaan ei mahda tunteilleen mitään.Joskus vaan käy niin,että toiseen rakastuu ja siinä ei järki enää kuuntele.Näin tulee joskus käymään sinullekin etkä mahda sille mitään,vaikka miten olisit elämäsi suunnan päättänyt.
Kevät aurinko alkaa mukavasti lämmittää ja ihmiset rakastuvat.Edellinen kirjoittaja puhui asiaa.Hemmottele itseäsi.Osta itsellesi jotain kauniita vaatteita,käy kampaajalla laita kaunis meikki ja hymyile vastaantulijoille.Huomaat kuinka sinut huomataan ja ihmiset hymyilevät (suurin osa ainakin) takaisin...kohentaa kummasti itsetuntoa.
Hymyile kaikille...niillekin,joita et tunne.Hymyllä on ihmeellinen voima.
näin kävi mullekkin ,kummatkin vanno olevansa vaan ystäviä ja minä ihmettelin.Lopulta lähdin ja sanoin ex-lle.miksi kidutitte minua vuosikausia!
Tuo ei ole kivaa.. itse olen juuri käynyt samat vaiheet lävitse ja jokainen hetki jolloin asian tajuaa paremmin, tuntuu uudelta puukoniskulta.. pahinta asiassa on se kun tietää, ettei jonain päivänä enää tunne surua tai kaipuuta..
tosi paljon jaksamisia.. :)
ja haleja kans, anna ajan kulua, yks päivä kerralla..
on se, että itse olen ihan täydellisesti surun keskellä ja exä onnensa kukkuloilla, se tuntuu niin huutavalta vääryydeltä. Toki hän on aikuinen ihminen ja kun kerta emme ole yhdessä niin emme ole ja hänhän aivan vapaa tekemään mitä haluaa. Mutta silti minuun sattuu järjettömästi. Tunnen vieläkin olevani puolikas, sillä erossa minulta vietiin se toinen puoli. Olimme (tai minä kuvittelin) paitsi kumppanit toisillemme, niin myös hyvät ystävät, luotetut, meillä pelasi hyvä huumori ja sänkykamaripuoli oli kunnossa. Vietimme suurimman osan ajasta yhdessä. Tämä kaikki vietiin pois. Nyt hän on onnensa kukkulalla ja minä puolikkaana yksin yritän selviytyä arjesta, kaupassa käynnistä ja pitkistä illoista. Tämä tuntuu niin väärältä, niin kauhealta...
Luepas Sesse Koiviston kirja:"Kevät tuli elokuussa". Siitä saa lohtua murheeseen, kun jollakin toisellakin on vaikeaa.Rehellistä tilitystä tossa kirjassa.
jos oikeesti olet rakastanut niin suot nyt exällesi hänen onnensa, etkä mieti että sun se olis pitänyt saada.
asua pitää! Kun kerta kenkäkin annoit! HÖH!
parin vuoden jälkeen kaikki näyttää jo paremmalta.mutta vuosia se vie,tiedän kokemuksesta.
mitä on, ja joihin toinen ei suostu enää antamaan vastauksia?Ei vastaa yhteydenottoihin.
Minä olen meidän jutussa se osapuoli joka ylläpitää hiljaisuutta. No, kysmyksiä miulle ei tule, enkä niitä itse esitäkään. Koska....aina kun otan yhteyttä tällaisia kipeitä asioita tulee ilmi ja ne kalvaa vereslihalle...
Mutta niihin kysymyksiin voi itse yksin miettimällä sekä puhumalla, puhumalla ja taas puhumalla hyvien ystävien avulla löytää vastaukset. Erilaiset eroa käsittelevät kirjat ovat kultaakin tärkeämpiä työkaluja olleet itselleni.
Exäni muutti uuden naisen kanssa yhteen kuukauden kuluttua erostamme. Olimme yli 10-vuotta yhdessä.
Tunne oli kamala, itkin melkein vuoden joka ikinen päivä. He erosivat kuitenkin jo kolmen kuukauden yhdessä asumisen jälkeen.
Nyt on erostamme muutama vuosi kulunut ja minä olen onnellinen ja tyytyväinen elooni vaikkei uutta kumppania olekkaan.
Exä sen sijaan soittelee ja itkee entisiä aikoja takaisin.
Kyllä sinä pärjäät! Naiset on vahvoja!
nyt taas ehkä jaksan tämänkin viikon loppuun asti!
1. Kirjoita paperille ja käytä rumia sanoja. Muistele VARSINKIN huonoja aikoja ja syytä kaikesta miestä. Lapsellista, mutta toimii.
2. Aloita oitis uusi harrastus. Mieluiten aikaa ja energiaa vievä.
3. Vie tyttökaverisi ja itsesi ulos baariin vaikka väkisin. Teeskentele iloista vaikkei siltä tuntuisi. Tanssi ainakin kerran.
4. Ennen radalle lähtöä käy kampaajalla, ehkä kosmetologilla ja osta joku mielettömän tyylikäs vaate. Näytä upealta ja itsetunto kasvaa, kun muutkin huomaavat.
5. Katso pari toimintaleffaa ja kuvittele se uusi eukko pahikseksi jota Arska löylyttää. Jälleen lapsellista. Mutta toimii.
6. Raahaa joku väkisin tai mene itse katsomaan elokuviin kolme leffaa peräkkäin. Pizza, karkit ja limut kuuluvat elokuvaan.
7. Hymyile, vaikkei siltä tuntuisi. Kun hymyilet, tunnet myös olosi paremmaksi.
8. Keksi kivaa tekemistä. Tee asioita, joista nautit. Sisusta, shoppaa, ota yhteyttä vanhoihin kavereihin ja tutustu uusiin, aloita harrastus jota et ole ennen uskaltanut, lue kirja jota et ole muka ennen ehtinyt... Suuntaa tulevaan. Toiminta auttaa...
Nooh, minäpäs sain about kolmen kk:n jälkeen erosta kuulla, että exän uusi tyttöystävä on raskaana... Ja vaikka minä olin se joka jätti, eikä mulla siis periaatteessa olisi ollut mitään "oikeutta" loukkaantua asiasta, oli se silti aika hurja isku... Eroon ei vaikuttanut uskottomuus tms, vaan miehen alkoholinkäyttö ja väkivaltaisuus. Ja siinä kun olin juuri ja juuri saanut itseni riuhdottua irti alistavasta ja itsetuntoni ja -luottamukseni melkein kokonaan vieneestä suhteesta, niin saa kuulla että exä se vaan onnellisena porskuttaa etiäpäin... Muttamutta, muutama vuosi jälkeenpäin sain kuulla, ettei exä ole edelleenkään tapojaan muuttanut, ainakaan tuon alkoholin suhteen. Toki olisin eniten toivonut, että hän olisi mennyt itseensä tuon meidän eromme jälkeen ja parantanut tapansa, mutta kyllä ihan yhtä suurta tyydytystä tuottaa se että tietää, että sielläpä se uusi pikkurouva saa nyt kestää sitä juopottelevaa idioottia - toivottavasti ei kuitenkaan lapsiaan hakkaa...
Jos olis tiennyt että exiä noin korpee se että exmiehen uusi tyttöystävä on raskaana ja saavat lapsen, niin sehän ois ollut paras varotoimenpide miehen ex-vaimoa ajatellen, ei kenties olis tullut näitä häirintäsoittoja ja roskaposteja mitä nyt on 3 vuotta tullut.
Meidän vauva abortoitiin.
Ajateltiin liikaa muita, ajateltiin liikaa itseämme ennenkaikkea:mies oli eronnut elokuussa ja syyskuunlopulla olin raskaana. Kaduttaa ja helvetisti se abortti. Mutta monilla yhteensattumilla oli liikaa painoarvoa, turhaan.
Jälkeenpäin on helppo viisastella:jospa se ex-rouva ei olisikaan meitä terrorisoinut, jospa hänkin aikuisen lapsen äitinä olisi ollut empaattinen ja jättänyt meidät vauvoineen rauhaan-mitä nyt ei ole tehnyt. Tai olisiko sitten ollut katkera koska mies ei ollut aikoinaan suostunut useampaan lapseen.Ehkä, kenties. Ei kannata jossitella, valinnat on tehty on vain elettävä niillä korteilla, meidän kaikkien, mitä olemme valinneet. Niin jättäjien ja jätettyjen, pettäjien ja petettyjen. Ei kannata katkeroitua ja olla hyvillään toisten epäonnesta. Jossain on joku joka pistää meidän puolesta puntit tasan. Jonkinlaisen muistutuksen sain itse:äitini kuoli samana kuukautena, jolloin tämän vauvan olisi pitänyt syntyä. On siinä ollut funtsimista.
Ja se loppuu kyllä se mitä sä nyt käyt läpi, se ei vaadi muuta kun aikaa... Mulla kesti 3 vuotta käsitellä eroa, joten pitkään aikaan varmaan ei tunnu hyvältä...
käännä asia eduksesi!ajattele olet vapaa tekemään ja menemään niinkuin haluat.ala nauttimaan pienistä asioista.avaa silmät huomaatko mailma on täynnä ihania miehiä!panosta omaan ulkonäköön huomaat miten se vaikuttaa sinuun ja ympäristöön positiivisesti..
sillä olen käynyt saman asian läpi ja siitä selvisin mutta heti perään toinen isku nimittäin lapseni vakava sairaus joka ei todennäköisesti hoidettavissa. Et miten jaksaa viel tämä..??
Tiesin miehelläni olleen suhteen,jonka hän kielsi,minun ollessa vainoharhainen!No meidän 18v kestänyt liittomme päättyi eroon kun en enää jaksanut jatkuvaa epäilyä ym.Mieheni kahden lapsen isä,muutti suoraan eronneen naisystävänsä luokse ,jolla myös kaksi lasta.Menivät kihloihin kuukauden sisällä muutosta.Olin kyllä vähän järkyttynyt kun kuulin ystäviltä asiasta.
Lapsemme eivät halua yöpyä uudessa kodissaan ja exäni mielestä minä manipuloin lapsiamme.Lapset käyvät kyllä isällään,mutta eivät jää yöksi.
Olen yrittänyt lapsille puhua että olisivat myös isällä,mutta pakottamaan en ala.
Mitä pitäisi tehdä?Lapset jo 11 ja 12vuotiaita!
Onko kokemuksia?Saan mieheni sukulaisilta tukea ja sanovat että saa nähdä kuinka kauan heidän liittonsa kestää,kun exäni ei saa olla tekemisissä entisten yhteisten ystävien ym. kanssa!
Itselläni samanlainen tilanne kun sinulla.
Exän uusi mies ei antanut ex-vaimoni edes tervehtiä vanhoja perhe ym. tuttuja kadulla.Lasten yhteisistä sukulaisista puhumattakaan.
Menivät kihloihin myös meidän ollessa vielä naimisissa,mutta myös erosivat pian meidän virallisen eromme jälkeen.
Salasuhde kai olikin toista kun arkinen elämä!
Mä pääsin exästä eroon toisen naisen avulla.Mun oli pakko muuttaa pois, en enää kestänyt vaimoa. Tunsin työpaikalla mukavan sinkkunaisen ja oltiin oikeastaan kavereita enemmänkin. Ollaan vieläkin.Muutin sen luokse ensialkuun.Se oli mukana alusta asti muka uutena naisystävänä. Exä protestoi aikansa mutta suostui lyhyemmän ja helpomman kaavan eroon kun sille sai jakeluun että olen tosiaan rakastunut toiseen jonka kanssa haluan elää, enkä halua exää enää mitenkään. Vasta sitten kun exä alkoi jättää minut rauhaan aloin etsiä omaa asuntoa. Työkaverin miessuhteet olivat toista vuotta katkolla kun oli hiukan hankala selittää mikä minun rooli oli, mutta mukava nainen ja olen hänelle ikuiseen kiitollinen ja valmis tekemään mitä tahansa hänen vuokseen.Tosi ystävä. Exä on kuulema retostellut tätä "eroani" ties miten: "ei onnistunut, rakastaa minua" jne, ja hetken vaikutti että palaisi taas pommittamaan minua takaisin ja syyllistämään erostamme mutta ehkä sen intoa hillitsee kun pääsin toiselle paikkakunnalle töihin ja siis muutin myös.Mutta ilman "toista naista" se ei olis ikinä jättänyt rauhaan kun ei uskonut mitä sille tunteistani kerroin.
mutta valitettavasti aina se toinenkaan nainen -kuvioissa ei auta eikä uuden kanssa naimisiinmeno.
outoja palikoita puuttuu ihmisten päästä, jotka eivät usko sanaa ei, en rakasta, en jatka yhteiselämää.
Naiset on vähän outoja ;)
- eikä aina pelkästään positiivisessa mielessä...
Sinulle ei kuulu mitä ja miten exä elämäänsä elää ja tuskin exää kiinnostaa pätkän vertaakaan kuinka ja miten elämäsi sujuu.
Kirjoituksesi oli aika lapsellinen. Kokoa rippeet kokoon ja elä omaa elämääsi, vain siitä olet vastuussa ja vain sitä voit elää.
sinusta itsestäsi!
Etkö voi sallia onnea miehellesi?
Hanki sinäkin oma, uusi sussu! Jo helpottaa sinuakin!
Älä roiku vanhassa! Säälittävää, kertakaikkiaan!
..helvetissä nyt sit pidät/roikut edelleen ex:si jätä jo se rauhaa ja anna elää omaa elämäänsä ja elä itekki omaa.. Ja kun ootte eronnut se on ihan yks lysti kenen kanssa asuu se on hänen oma asiansa ja koska tunnut olevan tarkertuvaa sorttia en yhtään ihmettele et lähti muiden mukaan.. Ei toista ihmistä voi omistaa...