Ollaan oltu 2vuotta yhdessä.Meidän suhde on melkein alusta asti ollut sellainen, että nainen määrää minkä ehtii ja pistää minun menemisille stoppia. Pääsen baariin kavereiden kanssa noin kerran 2kuukaudessa.
Naiseni on niin lujaluonteinen, itsepäinen ja ylpeä että kun hän on jotain päättänyt niin se pysyy ja hänen mielipide on ainut oikea.
Ja jos kyseenalaistan hänen tahtonsta ja menen johonkin niin hän alkaa heti mököttämään eikä suostu puhumaan ja vetoaa mun tunteisiin jne...ryhtyy hankalaksi ja seksikin loppuu ainakin kuukaudeksi. Kova hinta on aina jos teen jotain omanmielen mukaan.
Hänen käyttäytymisensä on peräisin siitä kun hänen entisensä määräili häntä jatkuvasti ja hakkasi. ja hän oli alistettuna puolena.
Ja nyt hän kostaa sen minuun selvästi no hän on kyllä se alistava ja minä alistettu. en tiedä nauttiiko se siitä että saa kerrankin olla se joka dominoi.
Minusta on väärin että minä joudun kärsimään hänen entisen tekemiset.
Minä olen tottunut entisisissä suhteissa siihen että ollaan avoimia ja rehellisiä keskustellaan ja sovitaan riidat, mutta nykyinen kulta ei suostu puhumaan jos riita on tullut. Hän tietää että mökötyksellään hän saa minut tuntemaan suurta omantunnontuskia vaikka MINÄ EN olisi se jonka vika olisi. mutta jossain vaiheessa kuitenkin murrun haluan että sovitaan ja minä olen aina se joka anteeksi pyytää olin oikeassa tai väärässä...
Jotenkin kuitenkin rakastan tätä naista, mutta selvästi huomaan että minä olen todellakin tossun alla vaikka en haluaisi, mutta ei pysty nousemaan ei millään.
Mutta en tahtoisi aina olla se jota määrätään ja kun minä joskus toivon jotain ettei se menisi esim baariin kun minäkään en voi niin siitä vasta riita tuleekin.
Ja ongelmista hän ei suostu puhumaan on vain hiljaa ja mököttää ja saa mut tuntemaan huonoksi mieheksi...
Huoh onko tässä vaiheessa ero ainut mahdollinen ratkaisu??? pyydän antakaa neuvoja!!!
Naiseni on niin lujaluonteinen, itsepäinen ja ylpeä että kun hän on jotain päättänyt niin se pysyy ja hänen mielipide on ainut oikea.
Ja jos kyseenalaistan hänen tahtonsta ja menen johonkin niin hän alkaa heti mököttämään eikä suostu puhumaan ja vetoaa mun tunteisiin jne...ryhtyy hankalaksi ja seksikin loppuu ainakin kuukaudeksi. Kova hinta on aina jos teen jotain omanmielen mukaan.
Hänen käyttäytymisensä on peräisin siitä kun hänen entisensä määräili häntä jatkuvasti ja hakkasi. ja hän oli alistettuna puolena.
Ja nyt hän kostaa sen minuun selvästi no hän on kyllä se alistava ja minä alistettu. en tiedä nauttiiko se siitä että saa kerrankin olla se joka dominoi.
Minusta on väärin että minä joudun kärsimään hänen entisen tekemiset.
Minä olen tottunut entisisissä suhteissa siihen että ollaan avoimia ja rehellisiä keskustellaan ja sovitaan riidat, mutta nykyinen kulta ei suostu puhumaan jos riita on tullut. Hän tietää että mökötyksellään hän saa minut tuntemaan suurta omantunnontuskia vaikka MINÄ EN olisi se jonka vika olisi. mutta jossain vaiheessa kuitenkin murrun haluan että sovitaan ja minä olen aina se joka anteeksi pyytää olin oikeassa tai väärässä...
Jotenkin kuitenkin rakastan tätä naista, mutta selvästi huomaan että minä olen todellakin tossun alla vaikka en haluaisi, mutta ei pysty nousemaan ei millään.
Mutta en tahtoisi aina olla se jota määrätään ja kun minä joskus toivon jotain ettei se menisi esim baariin kun minäkään en voi niin siitä vasta riita tuleekin.
Ja ongelmista hän ei suostu puhumaan on vain hiljaa ja mököttää ja saa mut tuntemaan huonoksi mieheksi...
Huoh onko tässä vaiheessa ero ainut mahdollinen ratkaisu??? pyydän antakaa neuvoja!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ehkäpä kannattaisi puhua tyttökaverisi kanssa tästä sinua vaivaasta asiasta. Ehkäpä tyttökaverisi havahtuu ja alkaa käyttäytymään hieman paremmin sua kohtaan..
Kuten tossa yhdessä lauseessa kerroin yritän puhua ongelmista, mutta hän vain alkaa mököttää eikä suostu puhumaan. Yritetty on useasti, mutta hän ajattelee että ongelma on minun ei hänen.
Pitäis katsos vaan oppia elämään hänen "koiranaan" joka tekee kaiken mitä käsketään...
Meillä sama meininki ja pahemmaksi vain menee. Ajattelin erota.
M
No eihän se nyt ero ole ainoa ratkaisu. Tuossa tilanteessa pitää vaan pistää kova kovaa vastaan ja vaatia tasa-arvoa suhteeseen.
Mikäli ette pysty keskustelemaan asioista kahdestaan, pyytäkää joku fiksu tuttava apulaiseksi. Tarvittaessa voitte hakeutua myös ammattiauttajalle.
Kuka tahansa ulkopuolinen näkee heti, että suhteenne ei ole tasa-arvoinen, ja toisaalta sen, että naisellasi on käsittelemättömiä traumoja. Kun ulkopuolinen henkilö tuon sanoo ääneen, ei naisesi auta inttää vastaan.
Ongelman ratkaiseminen vaatii sinnikkyyttä, sillä naisesi takuuvarmasti linnoittautuu näkemyksiensä taakse, eikä suostu aluksi yhtään mihinkään. Silloin sanot, että yhteistyö loppuu vastavuoroisesti myös sinulta, ja alat elää omaa elämääsi juuri niin kuin haluat. Ilmoitat jatkavasi itsenäistä päätöksentekoa niin kauan, että naisesi suostuu keskustelemaan ongelmasta asiallisesti.
Jossain vaiheessa naisesi tajuaa, että kuoliaaksi vaikenemalla hän ei voi voittaa.
Älä iso mies anna naisen pompottaa itseäsi! Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja lopetat nöyristelemisen. Äläkä vahingossakaan anna naisesi puhua sinua ympäri tässä asiassa enää kertaakaan.
Kiitos vastauksestasi... Olen ehdottanut hänelle terapeuttia selvittämättömiä ongelmia ja traumoja varten mutta hän vain loukkaantuu sillä pitää terapeutilla käyviä pelkkinä hulluina.
Olen muutaman kerran ehdottanut, mutta aina alkanut mökötys tai suoraan kämpästä ovet paukkuen lähteminen.
Hän ei suostu myöntämään että ongelmaa on.
Hänen siskonsa tietää että tyttöystäväni on vaikea tapaus eikä ole helppo käsitellä joten muutaman kerran hän on ollut mukana ja yrittänyt saada naistani hieman puhumaan, mutta ei hänen läsnäollessaan hän ei puhu mitään mikä liittyisi häneen ja hänen ongelmiin.
Kait mun pitäis sitten vaan yrittää tota että en enää tee niinkuin hän haluaa... Pakko toivoa että hänen silminsä joskus avautuvat ja tajuaa ettei tätä menoa suhde enää kestä kauaa...
Hän niin sanoo rakastavansa minua eikä halua menettää jne...sitä usein sanoo, mutta tätä menoa joku päivä huomaa ettei minua olekaan vieressä joten toivotaan että jokin ratkaisu löytyisi.
Teemu, tärkeintä suhteessa on,että saadaan se oma kanta ihan yhtä hyvin sieltä kuultua kuin muiden.
Istahda keskustelemaan hänen kanssa, ja aloita sinä...ja jos hän keskeyttää tai keskustelu muuttuu heti syytteleväksi, anna olla. Mutta sano hänelle 'älä kiltti ole koko ajan oikeassa, kuuntele vain'...
Tekstistäsi ei voi olla päättelemättä, etteikö menneisyys heijastu hänen nykyisyydessään.
Ette tarvitse pariterapeuttia, koska ongelma ei ole suhteenne, vaan tyttöystäväsi sisäinen tila, johon auttaa parhaiten terapeutti.
Yhdessä?? Taidat olla tosiaankin tossun alla, kun pitää kahden vuoden(kurjan)jälkeen kysellä aivan tuntemattomilta ihmisiltä mikä on sinulle parasta??
Tee niinkuin sinusta tuntuu, eroaminen on aina vaikeaa mutta mitä sitä, minkä tiedät sisimmässäni kuitenkin tapahtuvan siirtämään...
Ite olin tossun alla kun en jaksanut käydä aina samaa valtataistelua joka ei johtanu mihinkään. Lopulta huomasin et sain suhteen toimimaan aina joksikin aikaa kun palautin muijan maan pinnalle kertomalla suoraan miten pahalta musta jotkut asiat tuntui.
Eipä tuo pitkän päälle auttanut kun en joka viikko jaksanut... nyt ollaan onnellisesti erottu.
Tuollainen on järjetöntä ei voi muuta sanoa.
Ei sun tarvitse kärsiä hänen entisen takia ja jos hän ei suostu menemään asiasta hoitoon vaan antaa suhteen kärsiä niin sun kannattaa lopettaa tuollainen suhde ennenkuin kärsit enemmän.
Oletko koittanut puhua asiasta kultasi kanssa? Jos kertoisit tarkalleen omista tunteistasi ja siintä ettet välttämättä halua jatkaa tuollaisessa suhteessa niin luulisi, että kultasi alkaisi heräilemään vähän.. Ja yksi hyvä keino voisi olla parisuhdeterapeutti, jossa voisitte kummatkin käydä omaa tilannetta läpi ja saada kenties jonkinlaista apuakin :) toivottavasti saatte asiat selvitettyä!
jos oot todella niin idiootti että annat naisen pitää sinua kuin koiraa niin kärsi perkele äläkä valita... Itse en suostu ikinä enää moiseen alistukseen... koska se ei ole tasaarvoista kohtelua eikä silloin siinä ole rakkauttakaan tai mitä se rakkaus naisellesi merkitseekään?