mulla ja mun kavereilla ei ole juurikaan yhteistä, muuta kuin tanssiharrastus, jossa käymme kimppakyydeillä. olemme samalla luokalla ja hengaamme välkät yhdessä. olemme olleet 'jengi'jo ala-asteajoilta, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että on aika särkeä tiimi. rinnakkaisluokallamme on joukko mukavia ihmisiä, joiden kanssa olen muutaman kerran keskustellut. he vaikuttavat halukkailta ottamaan minut joukkoonsa ja nykyiset ystäväni taasen eivät ole millään muotoa kiinnostuneita yhteisten puheenaiheiden löytämisestä. olisiko minulla syytä vaihtaa porukkaa? pelkään, että minua aletaan kotiluokassa katsoa pahalla silmällä, jos niin teen. lisäksi, enhän tiedä, mitä rinnakkaisluokkalaiset minusta todella ajattelevat. entäs, jos jäänkin ihan yksikseni? pitäisikö jättää 'eroilmoitus', entäs kysyä lupaa liittyä seuraan? kokemuksia, olen kasiluokkalainen.
ystävät kiertoon?
kierrättäjä_90
1458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa, olipa hauska lukea kirjoituksesi, oli kuin suoraan elämästäni - tosin jo yli kymmenen vuoden takaa.Niinhän siin kävi, että pohdittuani samoja onglmia mietin kuin sinäkin nyt, kyllä se on niin että vaikka kuinka yrittää pitää yhteyttä niin jos ei yhteistä kertakaikkiaan ole, niin tutustu ihmeessä muihin - et kadu asiaa myöhemmin.
Jostain syystä silloiset kaverini eivät oikein tajunneet asiaa,heillä kun oli jo siloin "oma jengi" jossa tekivät kaikkea kivaa -siis omasta mielestään..minusta heidän touhunsa olivat lähinnä lapsellisia.
No, olin koin itseni ulkopuoliseksi jo silloin,koen näin edelleen. Toisilla ihmisillä synkkaa vain paremmin. Hassua kyllä, nyt juteltuani yli kymmeen vuoden jälkeen näiden kavereiden kanssa he kokivat todella loukkaavana että halusin tutustua muihinkin ihmisiin ja luokkakavereihin. He muistelivat asiaa edelleen ja aika näyttää vääristäneen pahasti heidän todellisuuskuvaa, minä olin siis se petturi joka heidät hylkäsi eli halusi tutustua muihin ihmisiin, joiden kanssa olisin voinut keskustella kaikesta minulle tärkeistä ja läheisistä asioista.
Yksi asia ei ole muuttunut. Tavattuamme pakollisten polttareiden merkeissä tunsin itseni edelleen ulkopuoliseksi ja huomasin että vuosien kuluessa olimme kukin kasvaneet erilleen - siis minä. Muilla näytti elämä polkevan yhä edelleen samoja kuvioita pitkin ja kulkenee vielä hamaan hautaan asti.Oli todella kauheaa huomata entisten frendien muuttuneen kyynisiksi ja katkeriksi aikuisiksi, tosin heillä on edelleen sama neljän porukka, sama johon en ole koskaan kuulunut.
Ainankin opin, että huomasin olleeni väärässä sen suhteen,että kaikkia ei voi miellyttää. Jos kaverisi ovat tuollaisia nyt - ovat he sitä todennäköisesti myös aikuisina. Olette olleet samalla luokalla olosuhteiden pakosta ja varmasti samasta syystä ajelehtineet samoissa porukoissa, mutta ajat muuttuvat ja kuikinteistä on kasvamassa aikuisiksi...omaksi itsekseen.
Tutustu muihin ja koeta löytää hengenheimolaisia ja kavereita jotka ovat kanssasi samalla aaltopituudella, ehkä löydät todellisia ystäviä joiden kanssa jakaa ilot, surut ja voit keskustella mistä vaan! Onnea!