Luonnonvaroja, mutta litiumi ym. harvinaiset akkumetallit ei uusiudu enää ikinä, kun ne on kerran kulutettu loppuun.!
https://www.ts.fi/uutiset/talous/3715485/Sahkoautojen nopea yleistyminen voi johtaa pulaan akkujen raakaaineista
https://www.ts.fi/uutiset/talous/3715485/Sahkoautojen nopea yleistyminen voi johtaa pulaan akkujen raakaaineista
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo linkkisi on kahden vuoden takaa, ja nyt jo vanhaa tietoa.
Kobolttia tarvitaan akkuihin nykyään paljon vähemmän kuin tuolloin, myös litiumin saa vanhoista akuista nykytekniikalla kiertoon, eli se ei häviä mihinkään.
Mihin se litiumi, joka on alkuaine, katoaa sieltä akusta? Tapahtuukos siellä vai jokin fuusiorekatio, ja litium on poissa!?
Ei tapahdu! Litium ja ne harvinaiset muut alkuaineet on ja pysyy siellä akussa, ja ne voidaan käyttää uudelleen, ja kehittyvä tekniikka helpotta tätä. Fossiiliset polttoineet ovat pääasiassa hiilivetyjä, jotka palaessaan hajoavat pienemmiksi molekyyleiksi yhtyessään happeen. Nämäkin reaktiot ovat nykytekniikalla kumottavissa, kuten Power to X -prosessi, missä vedestä ja hiilidioksidista voidaan tehdä uudellee polttoaineita hiilidioksidineutraalisti vaikka aurinkoenergialla.
Putin on tyytyväinen kun maksat hänen palkan kun ruokit dinosaurustasi Venäläisillä fossiileilla.
Akun litiumi menettää varauskykynsä vuosien saatossa. Vaikka se saataisiin kierrätettyä ei saman painoinen litiumkönttti varaa 10 vuoden kuluttua enää samaa amppeerimäärää, kuin uutena.
Pistäpä jotain faktapohjaa väitteellesi linkin muodossa.
Minun kemian tunneilla opetettiin että alkuaine ei muuta olomuotoaan...
Varmasti varaa. Litium on täysin samaa metallia nyt ja aina. Alkuaineen ominaisuudet eivät voi muuttua muuta kuin ydinreaktiossa, missä aine muutenkin muuttuu toiseksi. Akku ei ole mikään fuusioreaktori,
Tuo on sama asia, kun väittäisit kierrätetyn teräksen olevan heikompaa kuin uuden. Se voi pitää paikkansa, jos teräksen koostumus ei ole sama, mutta kun metallien laatu ei muutu mihinkään niitä kierrättämällä, koska metallit ovat alkuaineita. Eli kierrätetty saman koostumuksen omaava metalliseos on aina vastaavaa kuin uusi.
Eri asia on sitten esimerkiksi akun mahdolliset polymeerielektrolyytit, mitkä siis koostuvat useista eri alkuaineista koostuvista molekyyleistä, mutta niiden raaka-aineita taas on täällä yllin kyllin saatavilla, eikä niidenkään kierrätys varmaankaan tulevaisuudessa mahdotonta ole.
Ei muuten varaa vaikka väittäisit muuta. Kannatais ottaa selvää asioista ennekuin huutelet täällä potaskaa ! Litiumakku menettää varauskykyä ikääntyessä. ja sitä ei voi edes kierrättää nykyteknologialla. !
https://tekniikanmaailma.fi/sahkoautojen-litiumakkuja-voi-alkaa-kierrattaa-suomessa-autoilijalle-kierratys-ei-maksa-mitaan/
"..Akkujen teräs- ja kupariosat otetaan talteen, mutta esimerkiksi litiumia, nikkeliä, kobolttia ja alumiinia ei erotella omiksi jakeikseen. Ne menevät poltettavaksi.
”Tähän on yksinkertainen syy: niiden erottelu ei valitettavasti ole nykytekniikalla mahdollista. Erikoismetallit ovat hyvin ohuina kalvoina akun rakenteissa, ja niitä ympäröi myrkyllinen, nestemäinen elektrolyytti...."
Edelleenkin, litium on alkuaine, minkä ominaisuudet muuttuvat ainoastaan ydinreaktioissa, ja kylmäfuusio on nykytieten mukaan mahdotonta.
Akun kapasiteetin lasku johtuu kemiallisista ja fyysisistä muutoksista akuissa niiden ikääntyessä. Se ne eivät vaikuta mitenkään akussa olevan litium-alkuaineen ominaisuuksiin.
Lyijyakun kapasiteettikin laskee, kun levyt hiljalleen rapautuvat ja aktiivinen aine valuu akun pohjalle. Kun se kierrätetään uuteen akkuun, taas on sama kapasiteetti käytössä.
Nyt on ehkä vielä vähän aikaista tosiaan tuo tekniikka litiumin erotteluun, onhan vasta 1919, mutta tulevaisuudessa jopa radioisotooppien erottelu helposti tulee kai mahdolliseksi jo 1940-luvun alkupuolella, kun Yhdysvallat aloittaa ydinaseen kehittelyn, joten kierrätysogelmat lienee ratkaistu kokonaan jo 1960-luvulle tultaessa. https://en.wikipedia.org/wiki/Calutron
Tekniikka löytyy varmasti. Ei vain ole paineita sen kehittelyyn litiumakun kierrätykseen, toistaiseksi. Nykypäivänä ihmiset tekevät nanometrien kokoisia rakenteita, osaavat mitata kemikaalipitoisuuksia pikogrammojen tarkkudella, ja tunnistaa pienimmätkin epäpuhtaudet vaikkapa puolijohteista.
Onhan se niin, että ihmiskunnan olisi hyödynnettävä niitä raaka-ainelähteitä, joita riittää yllin kyllin maapallolla. Aurinkoenergia on numero yksi ja myöskin siksi, että aurinko on kaiken elämämme lähde. Toinen on ilmakehä, jota luonto ylläpitää. Kaikkeen , mitä on rajallisesti, pitäisi suhtautua erittäin varoen. Siis tehkäämme aurinkoa hyödyntäen ilmakehästämme kemikaaleja, jotka sitten hyötykäytössä jälkeen palautuvat ilmakehään uudellen hyödynnettäviksi.
Puu onkin hyvä ja kotimainen polttoaine, mitä kasvaa luonnostaan siellä täällä. Tulevaisuudessa Power to X lienee myös hyvin taloudellinen tapa. Putin pitäkööt Venäjän fossiilinsa.
Power-to-x-teknologiaa voidaan soveltaa synteettisten, fossiilisia korvaavien polttoaineiden valmistukseen. Raaka-aineiksi tarvitaan hiilidioksidia ilmasta, vetyä vedestä tai typpeä ilmasta. Valmistusprosessi toteutetaan paikan päällä tuotetun aurinko- tai tuulisähkön avulla, täysin päästöttömästi. Lopputuotteet, kuten metaani, metanoli, dimenyylieetteri ja ammoniakki ovat tunnettuja polttoaineita, joita voidaan hyödyntää myös kemianteollisuudessa.
Metaania, metanolia ja dimetyylieetteriä voidaan käyttää nykyisten laivojen, kuorma-autojen ja henkilöautojen moottorissa, mikä säästää investointeja siirryttäessä hiilivapaaseen maailmaan. Polttoaineiden jakelujärjestelmät ovat jo olemassa, mikä edelleen nopeuttaa siirtymistä hiilineutraaliin liikenteeseen.