luterilainen? Itse uskon Jumalaan, kun aina katson luontoon. En voi uskoa maapallon elämän syntyneen sattumalta. Luterilainen olen, sillä en ole löytänyt parempaa kristillistä kirkkoa. Uskon Jeesukseen ja luterilaiset ovat järjestäytyneet hyvin asuinkaupungissani Joensuussa. Siinä yksinkertaiset syyt olla uskovainen ja luterilainen. Miksi sinä olet uskovainen ja noin luterilainen?
Miksi uskot Jumalaan ja olet
54
<50
Vastaukset
Yksinkertainen kysymys - Miksi uskot Jumalaan ja olet luterilainen? Voit tietysti vastata miksi et usko tai kuulut johonkin muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen Ev. lut. kirkko.
Aloituksestani: "Itse uskon Jumalaan, kun aina katson luontoon. En voi uskoa maapallon elämän syntyneen sattumalta. Luterilainen olen, sillä en ole löytänyt parempaa kristillistä kirkkoa. Uskon Jeesukseen ja luterilaiset ovat järjestäytyneet hyvin asuinkaupungissani Joensuussa. Siinä yksinkertaiset syyt olla uskovainen ja luterilainen. Miksi sinä olet uskovainen ja noin luterilainen?"- Anonyymi
Ei.
Sellainen on kerettiläinen Panteisti.
Ei missään tapauksessa kristitty.Anteeksi, nyt en ymmärtänyt oikein mitä tarkoitit. Voisitko selittää paremmin toisin sanoin?
Anonyymi: "Ei. Sellainen on kerettiläinen Panteisti.
Ei missään tapauksessa kristitty."
Näen luonnon järjellisyydessä Jumalan käden jäljen, mutta kristittynä en usko panteistisesti, että luonto itsessään on Jumala. Uskon Jeesuksen sovitustyöhön Lunastajana ihan kristillisesti. Mistä ihmeestä tempasit tuon panteismin?
"Panteismi (kreikan pan, ’kaikki’ ja theos, ’jumala’) on näkemys, jonka mukaan kaikkeus eli luonto on sama kuin jumala.[1][2] Panteisti ei usko useisiin persoonallisiin jumaliin vaan yhteen jumalaan, joka on maailmankaikkeus ja sen aine, voimat ja luonnonlait.[3][4] Panteismissa Jumalan ajatellaan olevan persoonaton ja ääretön, eikä jumalan lisäksi voi olla muuta todellisuutta.[5]
Panteistisia ajatuksia esiintyy esimerkiksi hindulaisuuden Advaita Vedanta -koulukunnassa, joissain kabbalistisen juutalaisuuden suuntauksissa, kelttiläisessä henkisyydessä ja suufimystiikassa.[6] Länsimaisen filosofian historiassa on ollut useita panteistisesti ajatelleita filosofeja.[6] Panteistisia käsityksiä ovat kannattaneet esimerkiksi Giordano Bruno, Baruch Spinoza, Johann Wolfgang von Goethe, Friedrich von Schelling, Charles S. Peirce, William James, Ernst Haeckel ja Henri Bergson.[5] Myös populaarikulttuurissa käsitellään joskus panteistisia teemoja, kuten elokuvissa Tähtien sota, Avatar ja Leijonakuningas.[6]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Panteismi- Anonyymi
P.Dinosaurus kirjoitti:
Anteeksi, nyt en ymmärtänyt oikein mitä tarkoitit. Voisitko selittää paremmin toisin sanoin?
Joku haluaa laatikoida ja mitätöidä sinut. Onko ateisti vai melleristi, sitä en lähde arvaamaan.
- Anonyymi
Ihan sama ,mikä olet,KUN vain uskot raamattuun ja sen sanomaan , yrität elää sen oppien mukaisesti elämää ja läheisiäsi kohtan jokapäiväisen katumuksen kautta. Ja muistat,että täydellistä ihmistä ei tule. Yksinkertaista ja totta
- Anonyymi
"Noitanaisen älä salli elää"
Pitäisikö mun tehdä jotain näille WICCA noituuden harjoittajille?
Entäs miehimykset? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Noitanaisen älä salli elää"
Pitäisikö mun tehdä jotain näille WICCA noituuden harjoittajille?
Entäs miehimykset?Pitäisikö sun tehdä jotain WICCA noituuden harjoittajille? Kyllä. Voisit rukoilla Jumalaa, että Hän valmistaisi jonkun heistä sydäntä vastaanottavaiseksi evankeliumin sanomalle, johdattaisi sinut hänen luokseen, antaisi sinulle rohkeutta puhua ja oikeat sanat suuhusi. Sitten menet ja kerrot, että kukaan ihminen ei ole elänyt Jumalan hyvän tahdon mukaisesti. Jokainen on tehnyt asioita, joiden tietää olleen väärin omantunnon perusteella. Sen takia ihminen vanhenee ja kuolee, sillä Jumalan täytyy rangaista pahoista teoista. Mutta Jumala rakastaa ihmisiä, myös tätä noituuden harjoittajaa, että lähetti ainoasyntyisen Poikansa maailmaan pelastajaksi. Jumalan Poika tuli ihmiseksi syntyen naisesta ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän otti koko maailman syyllisyyden kannettavakseen. Hän pahoinpideltiin, ruoskittiin ja lopulta naulittiin ristiin. Niin hän kuoli. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama." Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. Jumala kuitenkin herätti Poikansa kolmen päivän päästä kuolleista. Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä. Jos tämä noituuden harjoittaja haluaa, hän voi ottaa Jumalan Pojan, Jeesuksen, Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän saa syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän paratiisissa, jonka Jeesus perustaa palatessaan maan päälle, sekä pyhän hengen avun tähän elämään. Siis asioita, joita noituutta harjoittamalla ei saa ja jotka ovat parempaa, mitä noituus voi tarjota. Mikäli hän haluaa ottaa Jeesuksen vastaan, hänet tulee Jeesuksen Kristuksen nimessä kastaa eli upottaa veteen. Se kuvaa syntien pesemistä pois ja vanhan elämän hautaamista. Sen jälkeen hänen on hyvä käydä seurakunnan kokouksissa, lukea Raamattua ja rukoilla päästäkseen entistä lähemmäs rakastavaa Jumalaa. Sama miehimysten eli homoseksuaalien suhteen. Heillekin tulee tarjota pelastusta synnistä ja kuolemasta. Jumala antaa sen yksin armosta lahjana, Kristuksen tähden. Se täytyy vaan uskossa ottaa vastaan. Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden uskovan hyväksi, mutta myös vaikuttaa uskovassa pyhän hengen avulla. Se tarkoittaa, että vähitellen uskovan elämä muuttuu. Hän alkaa elää Jumalan tahdon mukaan ja hänen persoonallisuutensa tulee Kristuksen kaltaiseksi. Eivätkä nämä kaksi ihmisryhmää, noituuden harjoittajat ja miehimykset, ole ainoita joille tulee kertoa ilosanoma Jeesuksesta. Evankeliumi on tarkoitettu tarjottavaksi kaikille ihmisille. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan Kristuksessa. Valitettavasti jotkut torjuvat evankeliumin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitäisikö sun tehdä jotain WICCA noituuden harjoittajille? Kyllä. Voisit rukoilla Jumalaa, että Hän valmistaisi jonkun heistä sydäntä vastaanottavaiseksi evankeliumin sanomalle, johdattaisi sinut hänen luokseen, antaisi sinulle rohkeutta puhua ja oikeat sanat suuhusi. Sitten menet ja kerrot, että kukaan ihminen ei ole elänyt Jumalan hyvän tahdon mukaisesti. Jokainen on tehnyt asioita, joiden tietää olleen väärin omantunnon perusteella. Sen takia ihminen vanhenee ja kuolee, sillä Jumalan täytyy rangaista pahoista teoista. Mutta Jumala rakastaa ihmisiä, myös tätä noituuden harjoittajaa, että lähetti ainoasyntyisen Poikansa maailmaan pelastajaksi. Jumalan Poika tuli ihmiseksi syntyen naisesta ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän otti koko maailman syyllisyyden kannettavakseen. Hän pahoinpideltiin, ruoskittiin ja lopulta naulittiin ristiin. Niin hän kuoli. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama." Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. Jumala kuitenkin herätti Poikansa kolmen päivän päästä kuolleista. Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä. Jos tämä noituuden harjoittaja haluaa, hän voi ottaa Jumalan Pojan, Jeesuksen, Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän saa syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän paratiisissa, jonka Jeesus perustaa palatessaan maan päälle, sekä pyhän hengen avun tähän elämään. Siis asioita, joita noituutta harjoittamalla ei saa ja jotka ovat parempaa, mitä noituus voi tarjota. Mikäli hän haluaa ottaa Jeesuksen vastaan, hänet tulee Jeesuksen Kristuksen nimessä kastaa eli upottaa veteen. Se kuvaa syntien pesemistä pois ja vanhan elämän hautaamista. Sen jälkeen hänen on hyvä käydä seurakunnan kokouksissa, lukea Raamattua ja rukoilla päästäkseen entistä lähemmäs rakastavaa Jumalaa. Sama miehimysten eli homoseksuaalien suhteen. Heillekin tulee tarjota pelastusta synnistä ja kuolemasta. Jumala antaa sen yksin armosta lahjana, Kristuksen tähden. Se täytyy vaan uskossa ottaa vastaan. Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden uskovan hyväksi, mutta myös vaikuttaa uskovassa pyhän hengen avulla. Se tarkoittaa, että vähitellen uskovan elämä muuttuu. Hän alkaa elää Jumalan tahdon mukaan ja hänen persoonallisuutensa tulee Kristuksen kaltaiseksi. Eivätkä nämä kaksi ihmisryhmää, noituuden harjoittajat ja miehimykset, ole ainoita joille tulee kertoa ilosanoma Jeesuksesta. Evankeliumi on tarkoitettu tarjottavaksi kaikille ihmisille. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan Kristuksessa. Valitettavasti jotkut torjuvat evankeliumin.
Mutta kun, käskyn mukaan minun tulisi tappaa noidat ja miehimykset.
Lue esim. noitavasara.
Ja lukemattomia kansanparantaja naisia ja ukkoja tapettiin nuotiolla kärventäen.
Kristikansan iloitessa tuskanhuutojen keskellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitäisikö sun tehdä jotain WICCA noituuden harjoittajille? Kyllä. Voisit rukoilla Jumalaa, että Hän valmistaisi jonkun heistä sydäntä vastaanottavaiseksi evankeliumin sanomalle, johdattaisi sinut hänen luokseen, antaisi sinulle rohkeutta puhua ja oikeat sanat suuhusi. Sitten menet ja kerrot, että kukaan ihminen ei ole elänyt Jumalan hyvän tahdon mukaisesti. Jokainen on tehnyt asioita, joiden tietää olleen väärin omantunnon perusteella. Sen takia ihminen vanhenee ja kuolee, sillä Jumalan täytyy rangaista pahoista teoista. Mutta Jumala rakastaa ihmisiä, myös tätä noituuden harjoittajaa, että lähetti ainoasyntyisen Poikansa maailmaan pelastajaksi. Jumalan Poika tuli ihmiseksi syntyen naisesta ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän otti koko maailman syyllisyyden kannettavakseen. Hän pahoinpideltiin, ruoskittiin ja lopulta naulittiin ristiin. Niin hän kuoli. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama." Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. Jumala kuitenkin herätti Poikansa kolmen päivän päästä kuolleista. Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä. Jos tämä noituuden harjoittaja haluaa, hän voi ottaa Jumalan Pojan, Jeesuksen, Herrakseen ja Vapahtajakseen. Silloin hän saa syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän paratiisissa, jonka Jeesus perustaa palatessaan maan päälle, sekä pyhän hengen avun tähän elämään. Siis asioita, joita noituutta harjoittamalla ei saa ja jotka ovat parempaa, mitä noituus voi tarjota. Mikäli hän haluaa ottaa Jeesuksen vastaan, hänet tulee Jeesuksen Kristuksen nimessä kastaa eli upottaa veteen. Se kuvaa syntien pesemistä pois ja vanhan elämän hautaamista. Sen jälkeen hänen on hyvä käydä seurakunnan kokouksissa, lukea Raamattua ja rukoilla päästäkseen entistä lähemmäs rakastavaa Jumalaa. Sama miehimysten eli homoseksuaalien suhteen. Heillekin tulee tarjota pelastusta synnistä ja kuolemasta. Jumala antaa sen yksin armosta lahjana, Kristuksen tähden. Se täytyy vaan uskossa ottaa vastaan. Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden uskovan hyväksi, mutta myös vaikuttaa uskovassa pyhän hengen avulla. Se tarkoittaa, että vähitellen uskovan elämä muuttuu. Hän alkaa elää Jumalan tahdon mukaan ja hänen persoonallisuutensa tulee Kristuksen kaltaiseksi. Eivätkä nämä kaksi ihmisryhmää, noituuden harjoittajat ja miehimykset, ole ainoita joille tulee kertoa ilosanoma Jeesuksesta. Evankeliumi on tarkoitettu tarjottavaksi kaikille ihmisille. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan Kristuksessa. Valitettavasti jotkut torjuvat evankeliumin.
<< Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä.<<
No niin ja etsitäpä sitten opista se taivas ja ylösnousemus. Alla on luterilaisuuden tärkein tunnustus, josta lötyy, että mitä tästä syntioppiuskonnosta opetetaan.
http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html
Löytyy vain Jeesuksen tuomiolle tulo - ei taivasta eikä ylösnousemusta. Kokeillaan vielä toista kohtaa.
http://tunnustuskirjat.fi/yo/index.html
Täältä löytyy kyllä Kristuksen laskeutuminen helvettiin, mutta ei ylösnousemusta, eikä taivasta.
SINÄ VALEHTELET.
Uskoon tuloni oli pitkähkö prosessi, jonka aikana kyselin, tutkin lukien, ja kyseenalaistin uskon asioita. Lopuksi koin vahvasti, että Raamattu ja Jumala ovat totta ja tein uskonratkaisun. Sen jälkeen tuli tunne kuin olisin kotiin tullut.
Luterilainen olen koska olen luonteeltani rauhallinen ja pohtiva. Vapaidensuuntien karismaattista toimintaa en koe omakseni. En sitä kritisoi, se ei vain ole "my cup of tea" eli en koe sitä omakseni. Ainakin vielä kuulun ev.lut kirkkoon, tulevaisuudesta en tiedä.Kiitos hyvästä vastauksesta. Siitä peukku minulta. Itsekin tulin Raamattua luettuani uskoon hädän edessä. Minulla oli mieshormonin ylituotanto tai jotain sellaista hetken aikaa. Lääkäri katsoi parhaimmaksi odottaa kaksi viikkoa ennen kuin olisi alkanut lääkeillä alentamaan häiriötä. Siinä kahdessa viikossa minä tulin uskoon ja rukoilin, että Jumala muuttaa hormonieritykseni normaaliksi, eikä häiriintyneeksi. Ehkä Jumala auttoi tai sitten lääkäri ennakoi oikein, että hormoniarvot laskevat normaaliksi hetken ylituotannosta ihan luonnollisesti, kun vähän odottaa.
Toisen kerran tulin uskoon, kun kadun lapset meteleivöt keskellä yötä yhtenä vappuna. Veivät yöuneni ja tulin miettineeksi hereillä Jumalaa. Ja Jumala löysi jälleen kadonneen lampaansa. Sen jälkeen menin läheisen kirkon raamattupiiriin, jossa oli nuoria opiskelijoita, kuten minä. Sen jälkeen olen ollut enimmiten uskossa, vaikka on ollut hetkellisiä epäilyvaiheita. Se lähikirkon raamattupiiri oli luterilainen. Puolitoista vuotta myöhemmin liityin jälleen uudelleen luterilaisen kirkon jäseneksi.- Anonyymi
P.Dinosaurus kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta. Siitä peukku minulta. Itsekin tulin Raamattua luettuani uskoon hädän edessä. Minulla oli mieshormonin ylituotanto tai jotain sellaista hetken aikaa. Lääkäri katsoi parhaimmaksi odottaa kaksi viikkoa ennen kuin olisi alkanut lääkeillä alentamaan häiriötä. Siinä kahdessa viikossa minä tulin uskoon ja rukoilin, että Jumala muuttaa hormonieritykseni normaaliksi, eikä häiriintyneeksi. Ehkä Jumala auttoi tai sitten lääkäri ennakoi oikein, että hormoniarvot laskevat normaaliksi hetken ylituotannosta ihan luonnollisesti, kun vähän odottaa.
Toisen kerran tulin uskoon, kun kadun lapset meteleivöt keskellä yötä yhtenä vappuna. Veivät yöuneni ja tulin miettineeksi hereillä Jumalaa. Ja Jumala löysi jälleen kadonneen lampaansa. Sen jälkeen menin läheisen kirkon raamattupiiriin, jossa oli nuoria opiskelijoita, kuten minä. Sen jälkeen olen ollut enimmiten uskossa, vaikka on ollut hetkellisiä epäilyvaiheita. Se lähikirkon raamattupiiri oli luterilainen. Puolitoista vuotta myöhemmin liityin jälleen uudelleen luterilaisen kirkon jäseneksi.Yksi syy on hieno luontomme,Jumala on luonut sen meille nautittavaksi. Sumu järvellä, pimeyden laskeutuminen syksyllä metsässä, kevät purot, lehtien väriloisto.
Anonyymi kirjoitti:
Yksi syy on hieno luontomme,Jumala on luonut sen meille nautittavaksi. Sumu järvellä, pimeyden laskeutuminen syksyllä metsässä, kevät purot, lehtien väriloisto.
Ei se ole meidän hieno luonto vaan sitä mielenkiintoista luontoa on esimerkiksi Kanarian saarilla. Teneriffalla voit kokea kaikki kasvillisuusvyöhykkeet yhdellä saarella: rannalla on (sub)tropiikki ja 3700 metrin korkeudessa Teidellä on lumipeite. On aavikkoa ja havumetsää. Kiehtovia on myös esimerkiksi Netflixin luonto-maantiede-ohjelmat. Maailma on luonnoltaan todella rikas, joten olen samaa mieltä kuin sinä. :)
”Uskoon tuloni oli pitkähkö prosessi, jonka aikana kyselin, tutkin lukien, ja kyseenalaistin uskon asioita.”
Samaa voin sanoa minäkin omasta uskon tiestäni.
” Lopuksi koin vahvasti, että Raamattu ja Jumala ovat totta ja tein uskonratkaisun.”
Tuossa sitten tiemme erkanee, sillä Raamattua olen tutkinut sen monipuolisessa merkityksessä, ja siksi koen sen merkitykset ehkä toisin. Luterilaisuudessa on vähän outo tuo ilmaisu ”uskonratkaisu”, se liittyy enemmän noihin vapaisiin suuntiin. Ilmaisen asian siten, että koin saaneeni uskon lahjaksi.
Luterilaiseen kirkkoon liityin siksi, että se ensinnäkin otti minut vastaan tällaisena kuin olen, ja se on myös tuttu juttu.mummomuori kirjoitti:
”Uskoon tuloni oli pitkähkö prosessi, jonka aikana kyselin, tutkin lukien, ja kyseenalaistin uskon asioita.”
Samaa voin sanoa minäkin omasta uskon tiestäni.
” Lopuksi koin vahvasti, että Raamattu ja Jumala ovat totta ja tein uskonratkaisun.”
Tuossa sitten tiemme erkanee, sillä Raamattua olen tutkinut sen monipuolisessa merkityksessä, ja siksi koen sen merkitykset ehkä toisin. Luterilaisuudessa on vähän outo tuo ilmaisu ”uskonratkaisu”, se liittyy enemmän noihin vapaisiin suuntiin. Ilmaisen asian siten, että koin saaneeni uskon lahjaksi.
Luterilaiseen kirkkoon liityin siksi, että se ensinnäkin otti minut vastaan tällaisena kuin olen, ja se on myös tuttu juttu.Aivan, ehkä sananvalintani "uskonratkaisu" johtuu siitä että todellakin tulin vapaissa suunnissa uskoon, eli Vapaakirkon päiväpiirissä. Sittemmin tieni johti Ev.lut. kirkkoon. Uskoontulo "teitä" ja kokemuksia on monenlaisia, eikä toinen ole toistaan parempi. Toiset voivat kasvaa hitaasti uskoon, joillakin se on nopea kokemus ja ratkaisu. Ja jotkut kokevat että ovat aina olleet uskossa.
"Uskon lahja" on erittäin hyvä ilmaisu, sillä lahjaahan se perimiltään juuri on. Ja siitä lahjasta voi olla kiitollinen päivittäin :)P.Dinosaurus kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta. Siitä peukku minulta. Itsekin tulin Raamattua luettuani uskoon hädän edessä. Minulla oli mieshormonin ylituotanto tai jotain sellaista hetken aikaa. Lääkäri katsoi parhaimmaksi odottaa kaksi viikkoa ennen kuin olisi alkanut lääkeillä alentamaan häiriötä. Siinä kahdessa viikossa minä tulin uskoon ja rukoilin, että Jumala muuttaa hormonieritykseni normaaliksi, eikä häiriintyneeksi. Ehkä Jumala auttoi tai sitten lääkäri ennakoi oikein, että hormoniarvot laskevat normaaliksi hetken ylituotannosta ihan luonnollisesti, kun vähän odottaa.
Toisen kerran tulin uskoon, kun kadun lapset meteleivöt keskellä yötä yhtenä vappuna. Veivät yöuneni ja tulin miettineeksi hereillä Jumalaa. Ja Jumala löysi jälleen kadonneen lampaansa. Sen jälkeen menin läheisen kirkon raamattupiiriin, jossa oli nuoria opiskelijoita, kuten minä. Sen jälkeen olen ollut enimmiten uskossa, vaikka on ollut hetkellisiä epäilyvaiheita. Se lähikirkon raamattupiiri oli luterilainen. Puolitoista vuotta myöhemmin liityin jälleen uudelleen luterilaisen kirkon jäseneksi.On ihan tervettä välillä epäillä, se kuuluu ihmisluontoon. Täydellisiä meistä ei tässä ajassa tule, saamme olla epäileviä Tuomaksia. Itse näen että epäily on eri asia kuin epäusko. Epäily saattaa jopa lisätä uskoa kun sen epäilyn käy rehellisesti läpi.
juhani1965 kirjoitti:
On ihan tervettä välillä epäillä, se kuuluu ihmisluontoon. Täydellisiä meistä ei tässä ajassa tule, saamme olla epäileviä Tuomaksia. Itse näen että epäily on eri asia kuin epäusko. Epäily saattaa jopa lisätä uskoa kun sen epäilyn käy rehellisesti läpi.
Joo, epäily esimerkiksi kolmiyhteisestä Jumalasta sai minut kirjoittamaan tänne. Selvästi joku teologi ystävällisesti valaisi asiaa ja lopulta kaikkien tuntemieni pappien puheen sulautuivat aiheesta kokonaisuudeksi. Lisäksi tämän epäilevän hetken takia luin Raamattua kuin johdatuksesta ja löysin sieltä kohdan: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matt. 28:18-20
Tämä kohta tuntui vastaukselta siihen epäilyyn, jonka teologinen kirjoittelu oli minussa aikaan saanut. ´
Jumalan siunausta viikonloppuusi! :DP.Dinosaurus kirjoitti:
Joo, epäily esimerkiksi kolmiyhteisestä Jumalasta sai minut kirjoittamaan tänne. Selvästi joku teologi ystävällisesti valaisi asiaa ja lopulta kaikkien tuntemieni pappien puheen sulautuivat aiheesta kokonaisuudeksi. Lisäksi tämän epäilevän hetken takia luin Raamattua kuin johdatuksesta ja löysin sieltä kohdan: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matt. 28:18-20
Tämä kohta tuntui vastaukselta siihen epäilyyn, jonka teologinen kirjoittelu oli minussa aikaan saanut. ´
Jumalan siunausta viikonloppuusi! :DKiitos, tuo onkin hyvin valaiseva kohta kolmiyhteisestä Jumalasta. Ja vieläpä Jeesuksen lausumana. Samoin sinulle Jumalan siunausta ja johdatusta elämääsi!
- Anonyymi
mummomuori kirjoitti:
”Uskoon tuloni oli pitkähkö prosessi, jonka aikana kyselin, tutkin lukien, ja kyseenalaistin uskon asioita.”
Samaa voin sanoa minäkin omasta uskon tiestäni.
” Lopuksi koin vahvasti, että Raamattu ja Jumala ovat totta ja tein uskonratkaisun.”
Tuossa sitten tiemme erkanee, sillä Raamattua olen tutkinut sen monipuolisessa merkityksessä, ja siksi koen sen merkitykset ehkä toisin. Luterilaisuudessa on vähän outo tuo ilmaisu ”uskonratkaisu”, se liittyy enemmän noihin vapaisiin suuntiin. Ilmaisen asian siten, että koin saaneeni uskon lahjaksi.
Luterilaiseen kirkkoon liityin siksi, että se ensinnäkin otti minut vastaan tällaisena kuin olen, ja se on myös tuttu juttu.Erikoista, että olet edelleen samanlainen kuin sinne mennessäsi. Ei tietoakaan parannuksen teosta tai elävästä uskosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erikoista, että olet edelleen samanlainen kuin sinne mennessäsi. Ei tietoakaan parannuksen teosta tai elävästä uskosta.
mummo on kirkon jäsen, mutta ei ole uudestisyntynyt. mummo ei halua tehdä parannusta.
- Anonyymi
<<Luterilainen olen koska olen luonteeltani rauhallinen ja pohtiva.<<
Rauhallisesti pohtien voisit nyt sitten uskovaisena etsiä meille sen taivaan ja ylösnousemuksen tästä opista, johon koko syntioppi perustuu. - Anonyymi
juhani1965 kirjoitti:
On ihan tervettä välillä epäillä, se kuuluu ihmisluontoon. Täydellisiä meistä ei tässä ajassa tule, saamme olla epäileviä Tuomaksia. Itse näen että epäily on eri asia kuin epäusko. Epäily saattaa jopa lisätä uskoa kun sen epäilyn käy rehellisesti läpi.
<<<saamme olla epäileviä Tuomaksia.<<
Epäilevän Tuomaan (Jeesuksen kaksoisveljen) epäily katosi, kun hän sai koskea Jeesuksen FYYSISIÄ vammoja. Eikö ole merkillistä? Tästä syystä myös luterilaisten ylösnousemus on FYYSINEN - ei taivaallinen tai henkinen, ja tästä syystä luterilaisuudessa ei ole ollenkaan Jeesuksen ylösnousemusta eikä taivasta. Luther oli tosi älykäs ja fiksu.
Tämä tietysti tekee ongelman opista, jonka luullaan olevan tällainen kuten edellä selostetaan:
<<Jumalan Poika tuli ihmiseksi syntyen naisesta ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän otti koko maailman syyllisyyden kannettavakseen. Hän pahoinpideltiin, ruoskittiin ja lopulta naulittiin ristiin. Niin hän kuoli. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama."
Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. Jumala kuitenkin herätti Poikansa kolmen päivän päästä kuolleista. Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä.<<
Luterilaisen opin mukaan Poika ei mennyt taivaaseen puhumaan puolestamme, eikä ole minkäänlaista tietoa siis, että Jumala olisi näin ollen myöskään hyväksynyt tämän uhrin, ei myöskään tämän takia mitään tietoa, että tämän asian todistaisi uskovien pyhä henki.
Te teette ihan omia kuvitelmianne.
Ne olette pihalla kuin lumiukot koko opista - jos ei löydy taivasta eikä ylösnousemusta, ei sieltä myöskään ole tehtävissä tuollaista johtopäätöstä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
<<<saamme olla epäileviä Tuomaksia.<<
Epäilevän Tuomaan (Jeesuksen kaksoisveljen) epäily katosi, kun hän sai koskea Jeesuksen FYYSISIÄ vammoja. Eikö ole merkillistä? Tästä syystä myös luterilaisten ylösnousemus on FYYSINEN - ei taivaallinen tai henkinen, ja tästä syystä luterilaisuudessa ei ole ollenkaan Jeesuksen ylösnousemusta eikä taivasta. Luther oli tosi älykäs ja fiksu.
Tämä tietysti tekee ongelman opista, jonka luullaan olevan tällainen kuten edellä selostetaan:
<<Jumalan Poika tuli ihmiseksi syntyen naisesta ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän otti koko maailman syyllisyyden kannettavakseen. Hän pahoinpideltiin, ruoskittiin ja lopulta naulittiin ristiin. Niin hän kuoli. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: "Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama."
Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen. Jumala kuitenkin herätti Poikansa kolmen päivän päästä kuolleista. Poika meni taivaaseen puhumaan puolestamme ja Jumala hyväksyi hänen uhrinsa, minkä Hän todisti antamalla uskoviin pyhän henkensä.<<
Luterilaisen opin mukaan Poika ei mennyt taivaaseen puhumaan puolestamme, eikä ole minkäänlaista tietoa siis, että Jumala olisi näin ollen myöskään hyväksynyt tämän uhrin, ei myöskään tämän takia mitään tietoa, että tämän asian todistaisi uskovien pyhä henki.
Te teette ihan omia kuvitelmianne.
Ne olette pihalla kuin lumiukot koko opista - jos ei löydy taivasta eikä ylösnousemusta, ei sieltä myöskään ole tehtävissä tuollaista johtopäätöstä.Todellisuudessa opista löytyy vain tämä, jonka uskovainen edellä sanoo:
"Joka on puuhun ripustettu on Jumalan kiroama."
Ja Luther on tarkkaan tutkinut Paavalin syntiopin tehdäkseen siitä luterilaisen uskonnon, ja tämä edellä sanottu lause luonnollisesti perustuu Paavalin galatalaiskirjeen tekstiin:
<<3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" <<
Ei kirotut mene taivaaseen, kirotut menee helvettiin - ihan kuten luterilaisessa opissa lukeekin - ja kun te menette Kristuksen luo, te saatte ikuisen elämän helvetissä, kuten opin mukaan onkin. Saman vakuuttaa Pietari 2. kirjeessään - Kristuksen seuraaminen (ei liity Jeesuksen opetusten seuraamiseen) on Luciferin seuraamista, ja silloin tuo seuraaminen johtaa helvettiin, kuten - aivan asianmukaisesti - Luther on opinkin tehnyt. Anonyymi kirjoitti:
<<Luterilainen olen koska olen luonteeltani rauhallinen ja pohtiva.<<
Rauhallisesti pohtien voisit nyt sitten uskovaisena etsiä meille sen taivaan ja ylösnousemuksen tästä opista, johon koko syntioppi perustuu.Olen sinulle Raamatusta osoittanut kyseiset kohdat.
Taivas: Luuk. 21:33:
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Ap. t. 7:49 :
-- Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni koroke.Ap. t. 3:21 :
"Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen..Ilm. 18:20:
"Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät." Ilm. 21:1
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
Ylösnousemus:Joh. 11:25:
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.1. Kor. 15:21:
Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä
Hepr. 6:2: oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
1.Piet,3:21:……..Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.
Tässä Raamatun todistuksia taivaasta ja ylösnousemisesta. Ja näihin kristinusko perustuu.
- Anonyymi
Evoluutio luo luonnon ja tyhmät uskovaiset, jotka tappoivat, jos et uskonut.
Olet uskovaisten sukua, eikö totta. - Anonyymi
Uskossa elävät esittävät toinen toistaan hienompia tarinoita uskoon havahtumisestaan tai kuinka he ovat mukamas rationaalisella järkeilyllä päätyneet uskoon.
Totuus vaan on päässyt heiltä unohtumaan. Suurin osa heistä on uskossa koska heidät on jo kakarana siihen indoktrinoitu. Toisissa usko on koko ajan vahvempana, toisissa heikompana mutta siemenet siihen on kylvetty lapsena.
Ja silloin kun ihminen on henkisesti heikoimmillaan iskevät uskovaiset uhrin kimppuun. Läheisen kuolema, avioero tai työpaikan menetys saa uskisvärvärit kaivautumaan kivenkoloistaan esille pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.
Tuttavapariskunnan mies kuoli auto-onnettomuudessa ja eipä aikaakaan kun lahkolaiset alkoivat pyörimään lesken oven takana ja saivat houkuteltua hänet mukaansa. Hän ehti hukata heille eläessään huomattavan osan omaisuudestaan ja kun hänestäkin oli aika jättämässä oli lahkon lakimies lesken kuolinvuoteen vierellä kynä ojossa hakemassa nimeä testamenttiin. Onneksi tytär oli paikalla ja sai ajettua tämän saatanan pois sieltä. Muuten hänelle ei olisi jäänyt kuin lakiosa jo muutenkin lahkon moolokin kitaan hukatusta omaisuudesta.Jos viittaat minuun niin kasvoin kyllä ihan ateistisessa kodissa. Isäni oli kommunismiin kallellaan. Minua ei viety pyhäkouluun eikä muihinkaan seurakunnan toimintoihin.
Kun aloitin uskonnollisen etsimisen elämäni oli ihan kohdillaan, oli ammatti, vaki työpaikka, tyttöystävä, harrastuksia eli ei ollut mitään traagista. Myöskään etsintäni aikana kukaan uskovainen ei häärännyt oveni takana.
Näin omalla kohdallani, toki on muunlaisiakin esimerkkejä.juhani1965 kirjoitti:
Jos viittaat minuun niin kasvoin kyllä ihan ateistisessa kodissa. Isäni oli kommunismiin kallellaan. Minua ei viety pyhäkouluun eikä muihinkaan seurakunnan toimintoihin.
Kun aloitin uskonnollisen etsimisen elämäni oli ihan kohdillaan, oli ammatti, vaki työpaikka, tyttöystävä, harrastuksia eli ei ollut mitään traagista. Myöskään etsintäni aikana kukaan uskovainen ei häärännyt oveni takana.
Näin omalla kohdallani, toki on muunlaisiakin esimerkkejä.Kiva, kun olet löytänyt ateistisen kodin kasvattina Jumalan! :)
Minulla äiti oli uskovainen ja perheenä käytiin muutama kerta kirkossa ennen kouluikää. Ne kirkossa käymiset jäi muistiin, sillä harvoin mentiin kirkkoon, vaikka sinne matkaa oli noin puoli kilometriä varhaislapsuudessani kotikerrostalosta.
Kun olin neljä niin mentiin pääsiäisenä kirkoon Stadissa. Jossain Töölössä vanhemmat valitsivat lähimmän kirkon ja minulle oli ihme miksi kävimme kirkossa lähtien melkein heti pois. Kirkko oli katolinen. Muistan takaosan vanhat naiset. Minä en ymmärtänyt sitä, miksi kirkosta piti lähteä pois. Vanhemmat olivat ilmeisesti ajatelleet, että kaikki kirkot, jotka eivät näytä ortodoksiselta ovat jokseenkin kaikki luterilaisia. Silloin varhaislapsuudessani reilusti yli 80 prosenttia Suomen väestöstä oli luterilaisia. Nyt prosenttimäärä on alle 70. :( :(- Anonyymi
Väärä esimerkki. Väärä katsantokanta. - Nm. Avarru
juhani1965 kirjoitti:
Jos viittaat minuun niin kasvoin kyllä ihan ateistisessa kodissa. Isäni oli kommunismiin kallellaan. Minua ei viety pyhäkouluun eikä muihinkaan seurakunnan toimintoihin.
Kun aloitin uskonnollisen etsimisen elämäni oli ihan kohdillaan, oli ammatti, vaki työpaikka, tyttöystävä, harrastuksia eli ei ollut mitään traagista. Myöskään etsintäni aikana kukaan uskovainen ei häärännyt oveni takana.
Näin omalla kohdallani, toki on muunlaisiakin esimerkkejä.Ateistisesta kodista myöskin kotoisin, en kuitenkaan kommunistisesta. Kirkosta vanhempani erosivat jo -60 luvulla, eikä minua ole liitettykään koskaan kirkkoon.
Lapsena kävin kuitenkin pyhäkoulussa, koska naapurinkin lapset kävivät. Sitten oli joku NMKY:n poikakerho, jossa kävin ja muutaman kerran jopa kirkossa, johon naapuritalon uskova mummo halusi meidät ateistin lapset viedä. Ala-asteella normaali uskonnon opetus, yläasteella valitsin sitten ET:n.
Jehovan todistajatkin kävivät pihallamme kesäisin kahvittelemassa silloin tällöin. Heille se oli kai lepohetki ovelta ovelle työlle,
Kristinoppia en ole kuitenkaan koskaan osannut pitää totena. Ei oppia tarttunut hitustakaan.a-teisti kirjoitti:
Ateistisesta kodista myöskin kotoisin, en kuitenkaan kommunistisesta. Kirkosta vanhempani erosivat jo -60 luvulla, eikä minua ole liitettykään koskaan kirkkoon.
Lapsena kävin kuitenkin pyhäkoulussa, koska naapurinkin lapset kävivät. Sitten oli joku NMKY:n poikakerho, jossa kävin ja muutaman kerran jopa kirkossa, johon naapuritalon uskova mummo halusi meidät ateistin lapset viedä. Ala-asteella normaali uskonnon opetus, yläasteella valitsin sitten ET:n.
Jehovan todistajatkin kävivät pihallamme kesäisin kahvittelemassa silloin tällöin. Heille se oli kai lepohetki ovelta ovelle työlle,
Kristinoppia en ole kuitenkaan koskaan osannut pitää totena. Ei oppia tarttunut hitustakaan.Kiitos, kun jaoit näkemyksesi muitten kanssa. Itse olen ollut agnostikko, ateisti ja teisti. Vuoden verran elämässäni kiistin Jumalan olemassa olon. Sinulla se on tainut olla koko elämän mittaista?
Lukiossani oli yksi kirkosta eronnut rinnakkaisluokalla. Muut olivat joka luterilaisia tai ortodokseja. Muistaakseni lukioni rehtori ei jaksanut järjestää yhtä varten ET:tä. Itse olen lukenut ET:n kirjoja myöhempään, kun oli agnostikko.
Itse kasvoin luterilaisessa ympäristössä, joka oli lähinnä käytännöllistä ahkeraa elämää, mutta sydämeltäni tunnen nykyisin olevani lähinnä tomisti. Yhteiskunta tuntuu olevan hyvin atomistista, joten tunnen olevani valtavirran kerettiläisellä puolella. Tomismi ja atomismi ovat tärkeimmät nykyajan suuntaukset. Tomismi on mielekästä, mutta atomismi silkkaa mielettömyyttä. Onneksi luterilaisessa kirkossa on tilaa erilaisille maailmakuville.
En kuulu enää luterilaiseen kirkkoon mutta tunnustuksellinen luterilaisuus on pitkälti Raamatun mukaista opetusta 🤓
Olen uskovainen koska en voi olla uskomatta Jumalaan.Koirat ovat parhaita uskovaisia. Kissoja ynnä muitakin lehmiä väheksymättä.
- Anonyymi
Tunsin yhden luterilaisen tytön. Hän haukkui edelliset deittinsa maan rakoon, hän haukkui myös vapaat suunnat harhaoppisiksi. Lopuksi hän haukkui minut. Mutta muuten mukava,
Niin, en ole luterilainen, en hellari, en mikään muukaan tälläinen aatteen kannattaja. Jeesus ei ollut luterilainen, edes Luther ei ollut luterilainen.
Voihan sitä uskoa ilman että jonkin termin itselleen kuvaamaan ryhmän näkemystä uskosta. Harmi vain ettei silloin tule itse tarkasteltua asiota ja vaikka tulisikin seurakuntasi voi estää sinua hyväksymästä lukemaasi.
En tajua miksi jonkin ryhmän pitää sanella joitain näkemyksiä joita ei edes lue Raamatussa, mm. kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen, metallimusiikki on saatanasta jne.
On tehokkaampaa olla pienessä ryhmässä, jossa kukaan ei sanele oppia, muut kuin Jumala. - Anonyymi
Teini-iässä ahdisti kamalasti. Oli mm. pelkoa helvettiin joutumisesta. Siinä se usko sitten pikku hiljaa syveni kun se toimi lääkkeenä pelkoihin. Tavaksihan tuo tavallaan on jäänyt.
- Anonyymi
Mikään ei syntynyt sattumalta, vaan siksi, että se oli mahdollista.
Olet uskovainen, koska olet elänyt uskonnollisten vaikuttimien alaisena ja päätynyt tahtomattasi ympäristöön, jossa uskonnolliset asiat hallitsee. Näet luonnossa Luomisen, koska olet saanut tietoosi sellaisen käsitteen, ja koska olet johdateltu uskomaan sen olevan kaikkeuden takana. Olet luterilainen, koska luterilaisuus on oman elinympäristösi uskonnon tietty haara, tyyli, laji tms.
Kuvittele, että synnyt paikkaan, jossa ei ole koskaan kuultu, puhuttu, eikä kirjoiteltu jumalista, luomisista yms. Mihin silloin uskoisit?
Uskonto on suljettu valtajärjestelmä, joka on koostettu jo olemassa olevista uskomuksista, laeista, tavoista, traditioista jne. jotka kuuluu ajankohtaiseen käytäntöön ja todellisuuskäsitykseen. Uskomuksia myös lisäillään, muokataan, poistetaan, korvataan uusilla, eli kehitetään. Uskonnon brändäämiseen kuuluu myös nimen luominen, sekä muut tunnisteet, kuten symbolit. Uskonto viimeistellään luomalla pääkirja, tai kirjasto, joka toimii oppaana, sekä tiedon tallentajana ja jakajana. Vuosien saatossa voi syntyä muutoksia, kuten erilaiset tulkinnat jne, joista syntyy uskontohaaroja, tyylejä yms, jotka nimetään uudella tavalla, esim "evankelis-luterilainen". Uskonnon luonteeseen vaikuttaa myös kilpailu muiden uskontojen kanssa. Kun tunnet ylpeyttä edustaessasi jotain uskontoa, muista, että olet pimeinä aikoina luotujen valtajärjestelmien orja, joka seuraa valmiiksi pureksittuja ehtoja ja sääntöjä, jotka sanelee miten sun täytyy ajatella ja nähdä kaikkeus. Ja miksi sun uskontosi on se oikea? Jokaisen uskonnon näkökulmasta muut on vääriä uskontoja, joissa palvotaan vääriä jumalia. Jopa se uskonto, jota seuraat, muuttuu vääräksi, jos vaihdat syystä tai toisesta uskontoasi.
Miltä kuulostaisi sellainen, että hylkäät kaikki maalliset uskontobrändit, jumalat, opit yms ja uskot jumalaan, jota ei ole missään valmiiksi saneltu ja personoitu? Uskot korkeampaan voimaan ilman, että kukaan ihminen on sanellut uskollesi nimeä, sääntöjä ja ehtoja. Se olisi aito tapa uskoa johonkin, ilman mahdollisuutta langeta väärennöksiin, plagiaatteihin, petoksiin yms. Esim. kristinusko on plagiaatti, joka on muotoiltu "uniikiksi" brändiksi. Pelottaako ajatuskin? Tietysti, koska uskontosi ehdoissa on rangaistusuhka.- Anonyymi
"Uskot korkeampaan voimaan ilman, että kukaan ihminen on sanellut uskollesi nimeä, sääntöjä ja ehtoja"
Ainahan sitä voi uskoa mihin tykkää, mutta kristillisen ajattelun mukaan Jumala on ilmoittanut meille itensä joten meidän ei tarvitse uskoa mihinkään epämääräiseen korkean voimaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Uskot korkeampaan voimaan ilman, että kukaan ihminen on sanellut uskollesi nimeä, sääntöjä ja ehtoja"
Ainahan sitä voi uskoa mihin tykkää, mutta kristillisen ajattelun mukaan Jumala on ilmoittanut meille itensä joten meidän ei tarvitse uskoa mihinkään epämääräiseen korkean voimaan.Miten Jumala on ilmoittanut itsensä sinulle?
Sinulla on tietyllä tavalla hyvää pohdintaa.
”Miltä kuulostaisi sellainen, että hylkäät kaikki maalliset uskontobrändit, jumalat, opit yms ja uskot jumalaan, jota ei ole missään valmiiksi saneltu ja personoitu?”
Minä oikeasti tiedän, sillä hylkäsin uskon sekä kristinuskon vuosikymmeniksi ja olin ateisti. Vuosikymmenien ajan sain juuri tuon mahdollisuuden, tarkastella näitä asioita hyvin eri kanteilta.
”Uskot korkeampaan voimaan ilman, että kukaan ihminen on sanellut uskollesi nimeä, sääntöjä ja ehtoja. ”
”Esim. kristinusko on plagiaatti, joka on muotoiltu "uniikiksi" brändiksi. Pelottaako ajatuskin? Tietysti, koska uskontosi ehdoissa on rangaistusuhka.”
Niin, perustana on usko johonkin korkeampaan voimaan. Aina ihmiset eivät osaa sitä sanoittaa, eli löytää tuolle kokemukselle ilmaisua. Osa sanoittaa sen omalla tavallaan, ehkä noukkii sieltä ja täältä jotain. Sitten ovat eri uskonnot, joista kukin selittää asian omalla tavallaan.
Ehkä se, mikä on meille tutuin, otetaan ainakin alkuun omaksi. Riippuen siitä, miten paljon jaksaa sitten tutkia näitä eri uskontoja, usko saa sen mukaisia muotoja. Kuten vaikka tuo sinun uskomuksesi, että rangaistuksen pelko alkaa ohjaamaan, ja haetaan niitä asioita, joilla tuo rangaistuksen uhka voidaan välttää.
Kristinuskossa on kyse huomattavan useammin aivan toisesta, rakkaudesta. Ei siis mistään kapeasta käsityksestä rakkaudesta, vaan syvemmästä asiasta. Rakkauden vastaanottamisesta ja sen antamisesta. Se voi olla niin vahva kokemus, että se toimiikin perustana, ja silloin tuollaista pelkoa ei ole.mummomuori kirjoitti:
Sinulla on tietyllä tavalla hyvää pohdintaa.
”Miltä kuulostaisi sellainen, että hylkäät kaikki maalliset uskontobrändit, jumalat, opit yms ja uskot jumalaan, jota ei ole missään valmiiksi saneltu ja personoitu?”
Minä oikeasti tiedän, sillä hylkäsin uskon sekä kristinuskon vuosikymmeniksi ja olin ateisti. Vuosikymmenien ajan sain juuri tuon mahdollisuuden, tarkastella näitä asioita hyvin eri kanteilta.
”Uskot korkeampaan voimaan ilman, että kukaan ihminen on sanellut uskollesi nimeä, sääntöjä ja ehtoja. ”
”Esim. kristinusko on plagiaatti, joka on muotoiltu "uniikiksi" brändiksi. Pelottaako ajatuskin? Tietysti, koska uskontosi ehdoissa on rangaistusuhka.”
Niin, perustana on usko johonkin korkeampaan voimaan. Aina ihmiset eivät osaa sitä sanoittaa, eli löytää tuolle kokemukselle ilmaisua. Osa sanoittaa sen omalla tavallaan, ehkä noukkii sieltä ja täältä jotain. Sitten ovat eri uskonnot, joista kukin selittää asian omalla tavallaan.
Ehkä se, mikä on meille tutuin, otetaan ainakin alkuun omaksi. Riippuen siitä, miten paljon jaksaa sitten tutkia näitä eri uskontoja, usko saa sen mukaisia muotoja. Kuten vaikka tuo sinun uskomuksesi, että rangaistuksen pelko alkaa ohjaamaan, ja haetaan niitä asioita, joilla tuo rangaistuksen uhka voidaan välttää.
Kristinuskossa on kyse huomattavan useammin aivan toisesta, rakkaudesta. Ei siis mistään kapeasta käsityksestä rakkaudesta, vaan syvemmästä asiasta. Rakkauden vastaanottamisesta ja sen antamisesta. Se voi olla niin vahva kokemus, että se toimiikin perustana, ja silloin tuollaista pelkoa ei ole.Kiitos taustasi kertomisesta ja asiaan vastaamiseen. Itse olin ateisti armeijan jälkeen 20-vuotiaana. Sitten 21 1/2 -vuotiaana kävin rippikoululeierillä sanomalehtitoimittajana jonkinlaisena ateistina, mutta sitten 21 3/4 -vuotiaana tulin uskoon. Olin vajaat kaksi vuotta fundamenttiuskovainen, joka uskoi, että jokainen Raamattuun kirjoitettu sana oli Jumalan suusta. Kaikki juutalaisten Exodukset ja Vedenpaisumukset olivat totta sekä Jumalan sanaa. Sitten 28-vuotiaana viiden vuoden agnostikko epäilyn jälkeen Raamatusta tuli jälleen auktoriteetti, mutta en enää uskonut siihen kirjaimellisesti. Juutalaisten Paluu (Exodus) ei ilmeisestikkään tapahtunut niin kuin Raamattu kertoo ja Vedenpaisumus oli ilmeisesti vain symbolinen tarina.
Kuin tiedät en usko mutta olen myös luterialainen.
Hassu.
Tottakai minäkin olen ihmeellinen kun olen pyöräyttänyt monta ihmettä pihalle. Onko ne jumalan ja meidän muovaamaa?Usko Jumalaan on eri asia kuin kristinusko saati luterilaisuus. Uskon Jumalaan osin siksi, että koen olemassaolon ylipäätään uskonnollisena ilmiönä (tätä voidaan pitää uskonnollisena kokemuksena), osin siksi, että filosofisissa pohdiskeluissani olen todennut ateismin järjenvastaiseksi höpönlöpöksi.
Myös kristinuskoon voitaneen päätyä poissulkevan metodin avulla: kaikki muut uskonnot ovat tyhjiä, onttoja, kumisevia. Toki Jumalaan voi uskoa uskonnottomastikin.
Luterilaisuus on hankalampi tapaus, koska monet muutkin kristinuskon suuntaukset ovat houkuttelevia, ja ortodoksinen ja katolinen perinne ovat hengellisesti tuhat kertaa rikkaampia ja tarjoavat enemmän ammennettavaa kuin protestanttinen. En usko, että vain yksi kirkkokunta on oikea. Uskon, että Jumala on valmistanut eri teitä eri tyyppisiä ihmisiä varten. Näitä teitä on varmaan kristinuskon ulkopuolellakin, joskaan ei Kristuksen ulkopuolella, koska Kristushan on itse tie.
Vähitellen on alkanut näyttää siltä, että ennen kaikkea luterilaisuuden lohduton ihmiskuva on minulle ainoa mahdollinen. Tieto siitä, että mitään ei ole tehtävissä, on vapauttava (evankeliumi). Ei tarvitse uskoa hampaat irvessä. Saa olla rauhassa juuri sellainen pahansisuinen kusipää kuin on. Ja kuitenkin samaan aikaan luterilaisuudessa säilytetään ihmisen vapauden rippeet, niin että luterilainen säilyttää älyllisen oikeutensa puhua moraalista.
Jotakin tällaista.Tämä oli mielenkiintoinen vastaus. Siitä peukku minulta, vaikka en sisällön puolesta kaikessa ole samaa mieltä. Itse en ole katolisen kirkon rikkaan kulttuurin perään, sillä näen Lutherin arvostelussa esimerkiksi kiirastulesta raamatullisia vasta-argumentteja. En halua mennä näillä näkymin kirkkoon, jossa "palvotaan" pyhimyksiä ja Neitsyt Mariaa. Minulle kotoisampi on luterilainen kirkko ja se, että teoilla ei voi pelastua vaan armon kautta uskoen?
"Myös kristinuskoon voitaneen päätyä poissulkevan metodin avulla: kaikki muut uskonnot ovat tyhjiä, onttoja, kumisevia."
Millä kriteerillä suljit pois esimerkiksi juutalaisuuden?
Jos meillä on universumin synnystä viisi tieteellistä hypoteesia ja todistan niistä neljä vääräksi, niin onko tämän jälkeen järkevää ajatella, että se viides on oikea?
"Itse uskon Jumalaan, kun aina katson luontoon. En voi uskoa maapallon elämän syntyneen sattumalta."
Kenties se ei ollut sattumaa. Ehkä elämän synty on vääjäämätön seuraus siitä, millainen luonnon perusolemus on. Mutta miksi uskot, että kaiken takana on persoonallinen ihmisen kaltaisesti ajatteleva olento?
"Luterilainen olen, sillä en ole löytänyt parempaa kristillistä kirkkoa. Uskon Jeesukseen"
Itsekin uskon, että joskus oli juutalainen saarnaaja, jonka seurauksena syntyi kristillisyys. Mutta miksi ihmeessä uskot, että tuo juutalainen olisi sama olento, joka loi universumin? Eikö järkevämpää ole ajatella, että kenties kyseessä sen aikakauden Joseph Smith.
Minä olin pienenä luterilainen, mutta sitten ymmärsin, ettei luterilaisilla ole sen parempaa menetelmää totuuden tutkimisessa kuin juutalaisilla, muslimeilla, mormoneilla tai hinduillakaan. Yhteistä uskonnoille on, ettei totuutta tutkita. Maailman suurin mysteeri on selitetty kaikkivoivalla yliluonnollisella taika-olennolla ja omat sisäiset tuntemukset otetaan todisteena tämän järkevyydestä.Kirjoitin tähän pitkävastauksen, mutta loppupuolella kirjoituksissa painoin tietokoneessa väärää näppäintä ja ehkä Jumalan johdattamana vastaukseni hävisi. MItä kirjoitin - uskon Luoja Jumalaan, Pyhään Henkeen pyhittäjänä ja Poikaan lunastajaan. Isä loi yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa maailman. Poika lunasti ristillä kaikille tosi uskoville ikuisen elämän. Tämä näkemykseni kumpuaa uskosta ja luterilaisesta kasvatuksesta uskon saralla. Ehkä minut lapsena aivopesty, mutta 20-21-vuotiaana oli ateisti ja 23-28-vuotiaana agnostikko. Filosofia minulla oli lukiossa uskonnon kanssa kymppi, mutta yliopistossa olen ainoasta teologian kurssistani uskonnollisesti taitamattomasti arvosanan "2". Filosofiassa olen saanut etiikasta myös arvosanaksi "2", joten yliopistotasolla en ole teologisesti ja filosofisesti mikään loistava yksilö, joten en yritä mitään suurta täällä esittää kuin sanoa, että uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jumalaan kaiken maan elämän aikaisaajaksi.
Lisäksi luterilainen kirkko tuntuu minulle tällä hetkellä parhaimpana vaihtoehtona.P.Dinosaurus kirjoitti:
Kirjoitin tähän pitkävastauksen, mutta loppupuolella kirjoituksissa painoin tietokoneessa väärää näppäintä ja ehkä Jumalan johdattamana vastaukseni hävisi. MItä kirjoitin - uskon Luoja Jumalaan, Pyhään Henkeen pyhittäjänä ja Poikaan lunastajaan. Isä loi yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa maailman. Poika lunasti ristillä kaikille tosi uskoville ikuisen elämän. Tämä näkemykseni kumpuaa uskosta ja luterilaisesta kasvatuksesta uskon saralla. Ehkä minut lapsena aivopesty, mutta 20-21-vuotiaana oli ateisti ja 23-28-vuotiaana agnostikko. Filosofia minulla oli lukiossa uskonnon kanssa kymppi, mutta yliopistossa olen ainoasta teologian kurssistani uskonnollisesti taitamattomasti arvosanan "2". Filosofiassa olen saanut etiikasta myös arvosanaksi "2", joten yliopistotasolla en ole teologisesti ja filosofisesti mikään loistava yksilö, joten en yritä mitään suurta täällä esittää kuin sanoa, että uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jumalaan kaiken maan elämän aikaisaajaksi.
Lisäksi luterilainen kirkko tuntuu minulle tällä hetkellä parhaimpana vaihtoehtona.Jos ei osaa selittää, miksi uskoo jotakin, niin se on kieltämättä viite jonkinlaisesta indoktrinaatiosta (aivopesusta) tai asiasta, jota ei ole koskaan vaivautunut kyseenalaistamaan.
Oletko koskaan pohtinut filosofisesti, miten juutalaiseksi inkartoituneen Jumalan fyysinen tappaminen, olisi mitenkään järkevä edellytys ikuiselle elämälle?
Minä näen tässä yhtäläisyyksiä eläinten jumalille uhraamiseen, mikä oli varsin barbaarinen käytäntö. Pappien piti keksiä tekosyy, miten vanhakantaisesta uhraus-kulttuurista päästäisiin eroon ja niinpä joku keksi ajatuksen indoktrinoituneen Jumalan uhrautumisesta, mikä on varmasti sen verran mahtava teko, että se vastaa niitä miljardeja karitsoja, mitä muuten oltaisiin jouduttu uhraamaan syntiuhrina.
- Anonyymi
Minusta kukaan ei voi täysillä uskoa Jumalaan koska metafysiikka on vaikeitten ongelmien rykelmä. Se on yliaistillista.
Fysiikka on helpompi laji. - Anonyymi
Kun katsoo tähtitaivasta, linnunrataa ja luontoa niin viimistään silloin tajuaa ettei mistään älykkäästä suunnittelusta ole merkkiäkään. Luonto on hyvin sattumanvarainen ja väkivaltainen paikka.
Ihmisellä on luontainen taipumus nähdä logiikkaa sielläkin missä sitä ei ole. Jos näytät ihmisille satunnaista pistejoukkoa niin hyvin pian siinnä aletaan erottaa hahmoja kuten kasvoja jne. Tällaisella perusteella uskonnot on keksitty.Minä taas näen lähiavaruudessa Jumalan suunnitelma: maapallo on oikealla etäisyydellä auringosta, sillä on ilmäkehä, sopiva kallistuma ja iso kiertolainen, joka rytmittää planeetan elämää. MInusta kaikki on suunnitelman tulosta ja Jumalan luomaa?
Sinua fiksumpi, älykkäin henkilökohtaisesti tuntemani ihminen, uskoo Jumalaan, vaikka väitteli avaruusfysiikasta tohtoriksi ja on NASA:lla Yhdysvalloissa töissä. On siis uskovaisia avaruustieteilijöitä. Minun tietojeni mukaan tietämme aika vähän Linnunradasta ja sen tähdistä, jotka ovat kaukana? Vielä vähäisempää tietomme on muista galakseista. Punasiirtymät kertovat kaukaisien kohteitten nopeudesta ja jotain tietoa meillä on niiden koostumuksesta, mutta minusta tietämme aika vähän avaruudesta. Seuraavat sadat ja tuhannet vuodet antavat kyllä uutta tietoa meille? Minusta avaruus pikemmin todistaa Junmalasta kuin päinvastoin??- Anonyymi
P.Dinosaurus kirjoitti:
Minä taas näen lähiavaruudessa Jumalan suunnitelma: maapallo on oikealla etäisyydellä auringosta, sillä on ilmäkehä, sopiva kallistuma ja iso kiertolainen, joka rytmittää planeetan elämää. MInusta kaikki on suunnitelman tulosta ja Jumalan luomaa?
Sinua fiksumpi, älykkäin henkilökohtaisesti tuntemani ihminen, uskoo Jumalaan, vaikka väitteli avaruusfysiikasta tohtoriksi ja on NASA:lla Yhdysvalloissa töissä. On siis uskovaisia avaruustieteilijöitä. Minun tietojeni mukaan tietämme aika vähän Linnunradasta ja sen tähdistä, jotka ovat kaukana? Vielä vähäisempää tietomme on muista galakseista. Punasiirtymät kertovat kaukaisien kohteitten nopeudesta ja jotain tietoa meillä on niiden koostumuksesta, mutta minusta tietämme aika vähän avaruudesta. Seuraavat sadat ja tuhannet vuodet antavat kyllä uutta tietoa meille? Minusta avaruus pikemmin todistaa Junmalasta kuin päinvastoin??”maapallo on oikealla etäisyydellä auringosta”
Niin. Planeetoita on siellä sun täällä ja jokunen (meidän Aurinkokunnassa ainakin Maa ja Mars) on osunut sopivalle etäisyydelle nestemäisen veden kannalta. Mars oli aikanaan elämän kannalta sopiva, mutta sen sula ydin jäähtyi nopeammin ja aurinkotuuli puhaltaa siltä vieläkin ilmakehää pois. Sama kohtalo odottaa myös Maapalloa, mutta optimoitu Aurinkomme taitaa tuhota planeettamme sitä ennen...
”sillä on ilmakehä”
Niin. Planeetoilla on ilmakehiä. Tarpeeksi iso planeetta kykenee pitämään kaasun ympärillään painovoiman vuoksi.
”sopiva kallistuma”
Miten niin sopiva? Eikö olisi parempi, jos kallistumaa ei olisi ja ilmasto olisi tasainen ympäri vuoden?
”ja iso kiertolainen, joka rytmittää planeetan elämää.”
Rytmittää miten??? En näe kuuta tarpeellisena. Se lähinnä häiritsee yöunia, jos nukkuu verhot auki täyskuulla.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1411775
- 1131385
- 1691222
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia881187- 851008
- 194987
- 97923
- 39839
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76808Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti185736