Luonnon luonnollinen kieli

Niinpä, siis Kantin synteettinen apriori. Matematiikka juuri.

Luonnonilmiöt toteuttavat matemaattisia yhtälöitä. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka planeettojen kiertoradat.

Järkisyitä kirjoitti:

Luonnonilmiöt toteuttavat matemaattisia yhtälöitä. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka planeettojen kiertoradat.

Oikeammin: luonnonilmiöitä voidaan joskuss mallintaa joidenkin matemaattisten yhtälöiden avulla. Mutta ei luonto mitään yhtälöitä noudata.

"Pääsisipä edes kerran vaikka muutaman sekunnin ajaksi kurkkamaan todellisuutta mielen ulkopuolelta."

Useimmat meistä pääsevät mutta yleensä vain hyvin harvoin ja silloinkin vain lyhyeksi hetkeksi jossa ajassa ei ehdi vastaanottaa sitä objektiivista todellisuutta kuin ehkä muutaman todellisuuden aspektin suhteen ja nekin ovat pääsääntöisesti kunkin omien ja oman kulttuuriympäristön uskomusten värittämiä ja vääristämiä oivalluksia.

"Universumin näkökulmasta luonto on merkityksetön prosessituote. "

Se "universumin näkökulma" ei ole edes tieteellisen metodin avulla saavutettavissa kuin ehkä joidenkin aspektien osalta ja nekin voivat olla pelkästään kapea paikallis-ajallinen ikkuna siihen koko universumin prosessiin ottaen huomioon että sitä tieteellistä metodia on systemaattisesti ja laajasti sovellettu vasta korkeintaan n. 150 vuotta.

"Ts. kun ihminen tulkitsee luontoa, vaikka matemaattisesti, hän luo itse itselleen mielikuvaa itsensä luomilla keinoilla. Ihmismieli on suljettu luomisympäristö, jossa illuusiolla on suuri merkitys. "

Ihminen ei tunne edes itseään joten hän ei yksilönä eikä varsinkaan kollektiivina voi tuntea luontoa joka on monessakin mielessä universumin mikrokosmos.

"Se, minkä koet olevan ulkomaailmassa, onkin itsesi luomana itsesi luoman maailman sisällä."

Pitää paikkansa ja sen takia se todellisuuden hahmottaminen ja tiedostaminen pitää aloittaa aina itsestä - omien oletusten . maailmankuvan sekä ajattelu- ja reagointitapojen ja asennoitumisen kriittisestä mutta samalla tunnetasolla neutraalista tarkastelusta.

Oivallukset ovat aina henkilökohtaisia eikä niitä voi opettaa eikä oppia keneltäkään - ainoa toimiva oppimisen muoto itseopiskelu ja virheiden tekeminen ja niistä oppiminen. Ei ole mitään initiatiota minkään ulkopuolisen koulutuksen (=tuottaa vain pelkän lisenssin ammatinharjoittamiseen) eikä gurujen ja uskonnollis-ideologisten "vihkimysten" kautta .

https://en.wikipedia.org/wiki/Autodidacticism

Matematiikalla ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa mutta matematiikka mahdollistaa sellaisten asioiden prosessoimisen mistä ei vielä ymmärretä mitään muuta kuin että ollaan havaittu joitain luonnossa ilmeneviä säännönmukaisuuksia joiden pohjalta taas voidaan kehittää toimivaa matematiikkaa.

Kukaan ei oikeasti veiläkään ymmärrä mitä on sähkö tai gravitaatio (tämän myönsi julkisesti aikoinaan jopa Newton eikä Einstein itsekään koskaan tyytynyt oman varhaisuransa aikana kehittämiin suhtiksiin vaan yritti rakentaa elämänsä loppuun asti jonkinlaista yhtenäiskenttäteoriaa johon hän otti eetterin käsitteen mukaan vaikka vähän eri muodossa kuin 1800-luvun fysiikassa)


Belisario

Luot vain oman "itsensä todistavan" todellisuutesi omien motiiviesi mukaisesti, ja hyväksyt vain sitä tukevat asiat. Toimit kuten monet muutkin ihmiset, jotka julistaa yhtä totuutta. Tavat on samat, sisältö on erilaista. Mikä tekee omasta uskomuksestasi sen oikean todellisuuden? Vahva uskosi? Mitkä on mahdollisuudet, että olet väärässä? Entä jos universumi onkin oma aineellinen tapahtumansa mahdollisesti loputtomassa tilassa, eli avaruudessa? Ajattele, että teet suuren hiekkapallon, jonka keskellä on räjähde. Kun räjäytät sen tuolla kaukana avaruudessa, painottomassa tilassa, siitä syntyy kaikkiin suuntiin laajeneva ja harveneva hiekkapilvi. Etkö usko, että universumi voi periaatteessa olla juuri sellainen tapaus? Yksittäinen ilmiö suuressa avaruudessa. Jos se on sellainen, niin silloin kauimmaksi ehtineet materiat muodostaa universumin ulkomuodon, sekä rajan, jonka jälkeen jatkuu se avaruus, jonka koet nytkin ympärilläsi. Miksi universumi olisi ainoa olevainen, ikuinen, ulkopuoleton? Onko siihen jotain järkevää perustetta?

Anonyymi kirjoitti:

Luot vain oman "itsensä todistavan" todellisuutesi omien motiiviesi mukaisesti, ja hyväksyt vain sitä tukevat asiat. Toimit kuten monet muutkin ihmiset, jotka julistaa yhtä totuutta. Tavat on samat, sisältö on erilaista. Mikä tekee omasta uskomuksestasi sen oikean todellisuuden? Vahva uskosi? Mitkä on mahdollisuudet, että olet väärässä? Entä jos universumi onkin oma aineellinen tapahtumansa mahdollisesti loputtomassa tilassa, eli avaruudessa? Ajattele, että teet suuren hiekkapallon, jonka keskellä on räjähde. Kun räjäytät sen tuolla kaukana avaruudessa, painottomassa tilassa, siitä syntyy kaikkiin suuntiin laajeneva ja harveneva hiekkapilvi. Etkö usko, että universumi voi periaatteessa olla juuri sellainen tapaus? Yksittäinen ilmiö suuressa avaruudessa. Jos se on sellainen, niin silloin kauimmaksi ehtineet materiat muodostaa universumin ulkomuodon, sekä rajan, jonka jälkeen jatkuu se avaruus, jonka koet nytkin ympärilläsi. Miksi universumi olisi ainoa olevainen, ikuinen, ulkopuoleton? Onko siihen jotain järkevää perustetta?

Lue lisää

Kyllä toisaalta ei pidä olla ennakko- oletuksia. Malli, teoria; ja havainnot, testi, on ikuinen prosessi tieteessä, ei ole muuta tietä. Mutta pitää lähtömallinkin olla rationaalisesti paras mahdollinen. Sitten sitä muutetaan, kehitetään vaihdetaan tieteen kehityksen prosessissa.

Siinä llet oikeassa, ettei pidä olla ikuisia etukäteisoletuksia. Mallaja vaihdetaan ja kehitetetään.

"Ääretön", "rajaton", "ulkopuoleton", jne. ovat kaikki ymmärryksen kategorioita, eivät "tosiolevaa" sinänsä. Kategorioiden tarkoituksena on saattaa ilmiöt sellaiseen muotoon, että ne ovat meidän käsityskykymme tavoitettavissa. Siinä mielessä ulkopuolinen maailma on osin oman mielemme rakentama. Maailmankuvamme on myös pitkälti sovinnainen, josta johtuen näkemyksemme maailmasta ja sen ilmiöistä on oudon yhtenäinen. Tuota sovinnaisuutta on vaikea rikkoa ja näin ollen siihen pystyvätkin vain harvat ja valitut.

Aine on tavallaan hidasta tai jähmettynyttä musiikkia ja musiikki taas on pohjimmiltaan värähtelyä (ääni,valo,gravitaatio.magnetismi)


https://en.wikipedia.org/wiki/Musica_universalis

Klassisen musiikin keskittynyt ja tarkkaavainen kuuntelu (esim, JS & C.P.E. Bach, Mozart, Haydn yms) taas kehittää ajattelukykyä ja organisoi aivojen rakennetta. Harmoonisessa musiikissa erilaiset perusteemat ja niiden pertubaatiot toistuvat ja etenevät hyvin samalla tavalla kuin geenit genomissa evoluution prosessissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Perturbation_theory