En ole itse aviossa mutta pitkäaikainen naiskumppani siitä välillä yrittää kehittää ajatusta. Nainen kysyy näin, kun me mennään naimisiin pitääks mun ottaa sun sukunimi. Miks ihmeessä ottaisit, eihän mahdollinen naimisiin meno sua miksikään muuta. Ai sä haluut et käytän omaa sukunimeä. Miks ylipäätään naisen pitäis ottaa miehen sukunimi, siis eihän se pakkoa ole mutta jotkut naiset kun tuntuu pitävän jotenkin "sopimattomana" ajatusta että nainen ei vihkimisen jälkeen ota miehen sukunimeä. Tiedän heti kaksi avioitunutta paria lähipiiristä, toinen nainen piti oman sukunimensä, toinen nainen piti omansa ja miehensä toiseksi. Eli mihin toi perustuu että naiselle miehen sukunimi, johonkin vanhoihin kankistuneisiin tapoihin vai. Tosin äitinikin on pitänyt isäni sukunimen vaikka erosta aikaa jo yli 30 vuotta.
En oikein ymmärrä jutun jujua
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotain vanha homehtunut tapa se onkin.
Minä pidin oman sukunimeni se oli minulle selvyys. Mies ei siitä nipottanut eikä muuta vaatinut. Kerran muuten keskustelin yhden miehen kanssa joka kiven kovaa väitti että nainen on automaattisesti miehen perheelle sukua kun naimisiin mennään! Idioottimainen väite.
Sisareni piti oman sukunimemme, äiti aikanaan on ottanut isän nimen mutta silloin kai se oli vähän niinkuin selvyys. Veljeni vaimo taas otti meidän sukunimen koska se on harvinainen ja aika hieno!
Meillähän on tapoja, sekä vanhoja että uusia. On myös tapoja, joista toiset tykkää ja toiset ei ymmärrä. Jokainen valitsee omansa ja kukaan toinen ei voi sitä määrätä eikä periaatteessa edes kenellekään kuulu, jos se ei loukkaa kanssaihmisiä.
Nimilaki on Suomessa niin laaja ja voi valita melkein minkä vaihtoehdon tahansa eli joku voi ihmetellä, miksei pariskunnalla ole yhteistä nimea, saatikka ettei lapsilla olisi. Toiset taas tykkää omista nimistään jne. jne., Mikään ratkaisu ei ole oikeampi toista!