Homma meni niin että seurustelin itseäni huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Nainen petti minut muutamaan kertaan raskaasti. Viimeisellä kerralla en osannut prosessoida tapahtunutta muutoin kuin vihan voimalla. Haukuin hänet hyvin monella tavalla, hyvin rumasti. Lähetin jopa postia siitä mitä olin hänestä mieltä. Aluksi se tuntui oikealta, mutta muutaman kuukauden kuluttua havahduin huomaamaan minkälaista elämästäni oli tullut.
Minusta tuli ilmeisesti sitten joku kaikkien puhuma pelimies, aluksi en ollut muuta kuin tyytyväinen että kelpasin kauniille nuorille naisille. Laskin rimaa ja aloin tapaamaan myös vanhempia naisia. Varattuja, sinkkuja , mitä tahansa. Minulle ei ollut väliä onko kohde varattu vai ei. Rakastelin kaikkien kanssa, ja rakastelen silloin kun haluan.
Aloin kiinnittämään pukeutumiseeni ja ulkonäkööni huomiota kuin huorat, onnistuen siinä täydellisesti. Nuorempia naisia ja nuorekkaampia vaatteita ja partamallia kun taas vanhemmille omaansa. Aina tuoksuista lähtien. Naisia opin iskemään liiankin hyvin, vaikka olen tavallinen n 35v. mies.
Ehkä unelmani vuosien takaa, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan viimeisintä suhdettani joka päättyi niin henkisesti väkivaltaisesti.
Vaikka naiseni petti minua on minulla huono omatunto kaikista niistä ilkeistä sanoista joita häntä kohtaan osoitin. Anteeksipyyntöjäni hän ei suostu luonnollisestikkaan ottamaan vastaan sillä onhan hänellä oltava jokin syy jatkaa muiden kanssa, ja mikäpä parempi syy kuin se miten regoin hänen pettämiseensä.
Ei ollut hänen valintaansa toimia niinkuin toimi. Hän ei kykene ottamaan läheisensä tunteita huomioon lainkaan, eikä myöskään käsittelemään suhteessamme olleita kupruja.
Tuosta loukkaantumisestani johtuen minusta alkoi tulla tällainen, tiedän sen. Mutta nyt on huono omatunto jokaisesta naissuhteestani joita on helvetin paljon tässä nyt samaan aikaan.
Osaisikohan kukaan ehdottaa mitään jarrua tähän touhuun vai jatkanko vaan samaan malliin? En oikein jaksa enää.
Olen jotenkin särkymässä sisältä ja se pelottaa. Mistä tässä oikein on kysymys ja miten elämälleni on käymässä?
Minusta tuli ilmeisesti sitten joku kaikkien puhuma pelimies, aluksi en ollut muuta kuin tyytyväinen että kelpasin kauniille nuorille naisille. Laskin rimaa ja aloin tapaamaan myös vanhempia naisia. Varattuja, sinkkuja , mitä tahansa. Minulle ei ollut väliä onko kohde varattu vai ei. Rakastelin kaikkien kanssa, ja rakastelen silloin kun haluan.
Aloin kiinnittämään pukeutumiseeni ja ulkonäkööni huomiota kuin huorat, onnistuen siinä täydellisesti. Nuorempia naisia ja nuorekkaampia vaatteita ja partamallia kun taas vanhemmille omaansa. Aina tuoksuista lähtien. Naisia opin iskemään liiankin hyvin, vaikka olen tavallinen n 35v. mies.
Ehkä unelmani vuosien takaa, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan viimeisintä suhdettani joka päättyi niin henkisesti väkivaltaisesti.
Vaikka naiseni petti minua on minulla huono omatunto kaikista niistä ilkeistä sanoista joita häntä kohtaan osoitin. Anteeksipyyntöjäni hän ei suostu luonnollisestikkaan ottamaan vastaan sillä onhan hänellä oltava jokin syy jatkaa muiden kanssa, ja mikäpä parempi syy kuin se miten regoin hänen pettämiseensä.
Ei ollut hänen valintaansa toimia niinkuin toimi. Hän ei kykene ottamaan läheisensä tunteita huomioon lainkaan, eikä myöskään käsittelemään suhteessamme olleita kupruja.
Tuosta loukkaantumisestani johtuen minusta alkoi tulla tällainen, tiedän sen. Mutta nyt on huono omatunto jokaisesta naissuhteestani joita on helvetin paljon tässä nyt samaan aikaan.
Osaisikohan kukaan ehdottaa mitään jarrua tähän touhuun vai jatkanko vaan samaan malliin? En oikein jaksa enää.
Olen jotenkin särkymässä sisältä ja se pelottaa. Mistä tässä oikein on kysymys ja miten elämälleni on käymässä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
luin kirjoituksesi ja ajattelin tähän kirjoittaa omasta tilanteestani kun näkyy olevan jonkin verran yhteistä.
Seurustelin kolmisen vuotta miehen kanssa, joka käytti henkistä(huorittelu ym.), fyysistäkin, väkivaltaa minuun. Olin äärettömän onneton, tajuan sen vasta nyt, vaikka häntä kohtaan tunteita olikin. Jättämispäätös oli oikea teko.
Kuitenkin sen suhteen jälkeen minulla on ollut lyhyen ajan sisään jo kolme miestä, tällaisia vakipanoja. Sisällä tuntuu silti aika hirveältä, koska en ole eläissäni harrastanut vastaavaa, ja samoin kuin sinulla, minulla on näistä huono omatunto.
Et siis ole yksin, toivottavasti joku osaisi tähän vastausta laittaa? Muutakin kuin että aika parantaa haavat....
Kuin minun elämästäni! Olen kokenut myös naisten raaollisuuden kaikkine pettämisineen. Kun sitten muutama vuosi sitten heitin hynttyyt yhteen todella mahtavan naisen kanssa, mutta aiemmista kokemuksista "viisastuneena" alitjunassa kalvoi koko ajan nämä pettämiset joka loppujen lopuksi johti siihen että petin häntä ennenkuin hän ehtisi pettää minua. No,sain onneksi säästettyä sen verran ihmisten tunteita etten koskaan jäänyt siitä kiinni enkä myös aio sitä ikinä kertoakaan koska tuntuu tyhmältä turha loukkaaminen,mutta tajusin kuitenkin erota. Nyt elämä on ollut juuri sellaista "sinkkuelämää" jota mediassa kehotetaan päivittäin harrastamaan. Ongelma vain on se että enemmän ne suhteet ottaa kuin antaa ja kaiken lisäksi kylkiäisinä tulee kaiken näköistä "kauniit ja rohkeat" sarjan tunnusomaisia piirteitä joiden setviminen on myös oma taiteenlajinsa. Elämäni on muuten hyvin "selväjärkistä" uusine töineen, opiskeluineen ja haasteineen mutta aina kaipailen sitä oikeaa naista jonka kanssa luoda vahva suhde, ongelma vain on että itselleni on kehittynyt jo jonkinmuotoinen sitoutumiskammo sekä naisten että myös oman käytökseni suhteen. Olen kuitenkin pohjimmiltani vastaan kaikkea ihmisten loukkaamisia ja koitan välttää turhia suhteen luomisia säästääkseni sekä omia että kumppanin tunteita..Mutta nykyiseenkään malliin en enään suostu elämään!?