Hotellihuoneeni vuoteella istuu nuori nainen käsin kirjoitettujen paperiarkkien seassa. Hänellä on lyijytäytekynän kiiltävä metallikorkki suussa kuin junailijan pilli.
Jokin oli mennyt tehdyssä sekaisin, eikä hän saanut enää ajatuksistaan kiinni, ja kaikki tuntui olevan sitä vastaan, että tilanne selkenisi ja rauhoittuisi.
Tuntui ärsyttävältä se, että joku metelöi kadulla, käveli käytävällä, tai huuteli kauempana jollekin toiselle, joka ei kuullut mitään siitä, mitä hänelle sanottiin. Puutarhaletkusta lorisi vesi kivetykselle, ja tarinan päähenkilö oli kuollut. Pihaa raavittiin haravalla, vaikka siinä ei ollut mitään vikaa.
Runoilijatar ei tiennyt, mitä hän seuraavaksi keksisi. Oltiin ajauduttu pattitilanteeseen, jossa vaihtoehdot olisivat seuraavanlaiset: suihku ja aamiainen, ranta. Illalla hän etsisi uuden ravintolan, sillä hän harvoin söi samassa paikassa kahdesti. Erikoistapauksia kuitenkin oli.
Vanhemmat kreikkalaisrouvat jostain syystä pitivät hänestä yhtä paljon kuin kattiloistaan ja poikiensa saavutuksista. Kissoja pyöri kaikkialla. Niitä oli jaloissa ja kivimuureilla, pensasaidoissa piilossa. Miestarjoilijat potkivat niitä, eikä runoilijatar jättänyt tippiä, vaan lähetti lautasensa takaisin kettiöön. Milloin mistäkin syystä.
Ajelehtivat usein ajautuvat hetkeksi kiinni johonkin, juuttuvat, kunnes jälleen irtoavat kyseenalaiseen vapauteensa tai kohtaloonsa. Yöt olivat pitkiä ja pimeitä, täynnä liikettä ja välkkyviä valoja.
Jollain tavalla tai tasolla runoilijattaren ympärillä ei ollut muuta mitään . Olevaisuuden hahmo rajoittui saarelle. Maailma, minuus ja kirjoitus, kaikki elivät saarella meren ympäröimänä ja aaltojen huuhtelemana vailla muuta merkitystä. Todellisuus loppui rannalle, ja itse meri oli jo unta tai harhaa. Hän tunsi olevansa viininlehtikääryle vitivalkoisella lautasella.
Mieli kuin harhassa tai unessa kelluva vene, tyhjä esine.
(Hihitystä)
Jokin oli mennyt tehdyssä sekaisin, eikä hän saanut enää ajatuksistaan kiinni, ja kaikki tuntui olevan sitä vastaan, että tilanne selkenisi ja rauhoittuisi.
Tuntui ärsyttävältä se, että joku metelöi kadulla, käveli käytävällä, tai huuteli kauempana jollekin toiselle, joka ei kuullut mitään siitä, mitä hänelle sanottiin. Puutarhaletkusta lorisi vesi kivetykselle, ja tarinan päähenkilö oli kuollut. Pihaa raavittiin haravalla, vaikka siinä ei ollut mitään vikaa.
Runoilijatar ei tiennyt, mitä hän seuraavaksi keksisi. Oltiin ajauduttu pattitilanteeseen, jossa vaihtoehdot olisivat seuraavanlaiset: suihku ja aamiainen, ranta. Illalla hän etsisi uuden ravintolan, sillä hän harvoin söi samassa paikassa kahdesti. Erikoistapauksia kuitenkin oli.
Vanhemmat kreikkalaisrouvat jostain syystä pitivät hänestä yhtä paljon kuin kattiloistaan ja poikiensa saavutuksista. Kissoja pyöri kaikkialla. Niitä oli jaloissa ja kivimuureilla, pensasaidoissa piilossa. Miestarjoilijat potkivat niitä, eikä runoilijatar jättänyt tippiä, vaan lähetti lautasensa takaisin kettiöön. Milloin mistäkin syystä.
Ajelehtivat usein ajautuvat hetkeksi kiinni johonkin, juuttuvat, kunnes jälleen irtoavat kyseenalaiseen vapauteensa tai kohtaloonsa. Yöt olivat pitkiä ja pimeitä, täynnä liikettä ja välkkyviä valoja.
Jollain tavalla tai tasolla runoilijattaren ympärillä ei ollut muuta mitään . Olevaisuuden hahmo rajoittui saarelle. Maailma, minuus ja kirjoitus, kaikki elivät saarella meren ympäröimänä ja aaltojen huuhtelemana vailla muuta merkitystä. Todellisuus loppui rannalle, ja itse meri oli jo unta tai harhaa. Hän tunsi olevansa viininlehtikääryle vitivalkoisella lautasella.
Mieli kuin harhassa tai unessa kelluva vene, tyhjä esine.
(Hihitystä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seuraavaksi olen ajatellut kirjoittaa kuukautisista.
(Hihitystä)
Pidin tuosta viininlehtipötkylästä. Siitä, kuinka se lojui tavernan lautasella hah, kiva :D
Anna tulla lisää, tänään joutaa lukemaan, mokoma kissa :D