Pimeä puoleni

Milloin voisin istua vierelläsi ja kätesi olisi hartioillani ja todella kuuntelisit minua, kun kerron loppumatonta, tylsää tarinaani? Milloin rakastellaan hitaasti ja liikut sisälläni niinkuin minäkin liikun sinua vasten? Milloin pidät minua hämärässä yössä kädestä kiinni ja annat minun itkeä kiusaajieni tähden?
Eikö tämän kuuluisi olla arkipäivää? Minun pitää olla tiskikone, ruoanlaittaja, asiallinen keskustelija, äiti...
Iso osa repertuaaristani jää käyttämättä. Minun on pakko salata osa sisimmästäni sinulta ja kaikilta. Sillä, jos itken, sinä huudat, jos olen epärealistinen, sinä lyöt. En valita. En tavallisesti. Osa minusta elää hyvin ja onnellisena. Nyt tuntuu, että sain mielikuvitusseuraa pimeälle puolelleni, mutta sitten hänkin petti minut. Jäljellä on arjen harmaus ja arjen kauneus..... Moneen kertaan rikottu sydän tietää kyllä toipuvansa.