Olen tällä palstalla kertonutkin muutaman kerran anopistani joka on saanut päähänsä vaimoni kuoleman jälkeen että en osaa hoitaa 11 vuotiasta poikaa. Välit meni niin huonoksi että etelän matkan ajaksi kielsin kirjallisesti olemasta missään tekemisessä perheenjäsenteni kanssa. Vikko sitten meillä oli palaveri perheneuvojan kanssa jossa oli paikanpäällä appivanhemmat sekä minun vanhemmat ja minun veli ja vaimoni sisko sekä 2 vanhinta lastani. Kokouksessa anoppi vain jankutti että on huolissaan minun lapsista eikä halunnut uskoa vaikka kaikki kertoi että lapsilla on kaikki hyvin. Lisäksi anoppi oli pistänyt kaikennäköisiä juoruja liikkeelle jotka se tietenkin kielsi eikä tietenkään muistanut mitä oli sanonut ja kellekkin ja jos todistin hänen puheet niin sanoi että hän oli vahingossa sanonut jotain väärin. Kokouksen lopussa alkoi vielä väittää että hän oli järjestänyt kokouksen vaikka se olin ollut minä ja kokouksen alussa se kerrottiin kaikille. Kokouksen jälkeen anoppi suuttui tyttärelleen kun ei ollut pitänyt hänen puoliaan. Sain sen käsityksen että anoppi luulee vainoharhaisesti että hänen käsitys on se ainoa oikea vaikka kaikki muut olivat sitä mieltä ettei ole mitään aihetta epäillä minun kykyä hoitaa lapsia. Myös minun 2 vanhempaa poikaa (19 ja 16) vakuutti ettei ole mitään ongelmaa. Yli 20 vuoden kokemuksella tiedän että anoppi sekaantuu mielellään toisten asioihin ja haluaa olla se joka määrää. Käyttääkö tässä anoppi hyväksi 11 vuotiasta lasta että pääsisi määräämään meidän perheessä? en tiedä. Nyt olen kahden vaiheilla että kiellänkö lopullisesti anopilta tapaamisoikeuden kun ei tunnu rauhoittuvan.
Mitä tehdä anopin suhteen
Leski
82788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisko mahdollista, että annat anopin tavata poikiasi siellä kälysi luona? Jos kerran vaimosi sisko kuitenkin tajuaa tilanteen eikä lähde äitinsä kimppaan, niin sellainen kompromissi voisi mielestäni toimia? Jos vain kälysi suostuu ratkaisuun. Näin sinun ei tarvitsisi hermostua anopin hääräilystä ja tietäisit kuitenkin, että pojat (tai vissiin se nuorin on ongelma) on turvallisissa oloissa isoäitiään tapaamassa?
Muuten hyvä ehdotus sillä nuorimmainen käy muutenkin paljon kylässä tätinsä luona. Anoppi vain on katkaissut välit tyttäreensä eikä halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. On vissiin ajatus että jos ei ole puolella niin on sitten vastaan.
Miksi ihmeessä sen pojan pitäisi tavata sitä isoäitiään?
Eikö ole jo ilmiselvää, ettei isoäidistä ole ollut isälle ja lapsille muuta kuin pelkkää haittaa?
Jos isoäiti on sellainen, että hänen ja lapsen tapaaminen pitää järjestää niin, että olosuhteet ovat turvalliset, eikö se jo hälytä?
Minkälaiset olosuhteet ovat tarpeeksi turvalliset?
Onko sellainen ihmissuhde yleensäkään luonteva tai normaali, että isoäidin puheita, eleitä, katseita ja käytöstä pitää jonkun valvoa?
Ei isoäitiys oikeuta mihinkään, ja lapsen edun on kyllä mentävä höyrähtäneen isoäidin edun edelle.
Jo alkuperäisen tarinan perusteella veisin lapsen (ja koko perheen) niin kauas isoäidistään, ettei varmasti vahingossakaan tapaa. Tarinasta ilmeni selvästi myös se, että isoäiti jankuttaa harhaluulojaan myös lasten kuullen. Luuletteko, että isoäiti pitäisi luulonsa lapsen kuullen jatkossakaan salassa?
Miettikääpä asiaa niin, että olisiko teidän mielestä lapsen hyvä tavata kuvatunlaisia ihmisiä, jos kyseessä ei olisi sukulainen. Ei varmasti.
Pitäisikö isoäidiltä sitten hyväksyä mitä tahansa vain siksi, että sattuu olemaan sukua?
Jos tarinan poika ei koskaan enää tapaisi isoäitiään, niin mitä ilman hän jäisi?
Jäisikö elämästä puuttumaan "hyvää tarkoittavat" valheet, pahat puheet, manipulointi...
vai .... siis mikä?
Eikö poikasi jo osaa itse päättää haluaako tavata isoäitiä vai ei. Hanki hänelle harrastuksia, joihin voi mennä, eikä aikaa mummulle edes riitä.
Pian hän itse joka tapauksessa toteaa, että mummu on puoli vuosisataa vanhempi. Murrosikäisenä hän tuskin haluaa kovin usein mummulassa käydäkään. Kyllä olet jo paremmalla puolella tässä asiassa.
Pari vuotta vielä ja ongelma on mennyttä.
mut jos se on häiriöksi niin sano suoraan että seuraavasta häiriköinnistä teet rikosilmoituksen ja haet lähestymiskiellon.
Jos ei tehoa niin teet sen oikeasti.
että jospa tämä anoppi pelkää vaomosi kuoleman jälkeen menettävänsä yhteyden lapsiinne. Ja jos aina on ollut kovin hallitseva niin se kertoisi ihmisen menettämisen pelosta yleensä, vaikka tapa osoittaa se on muiden kannalta äärettömän hankala. Anoppi ei luultavasti itsekään tiedosta ongelmansa pohjimmaista syytä.
että anoppi haluaa kontrolloida elämäänne..pelkää, että löydät uuden vaimon itellesi..joka vie teidät kaikki pois, hänen valtapiiristään. Oletko kysynyt 11v mielipidettä, haluaako hän edes olla tekemisissä mummonsa kanssa? Yhteyttä ei ole pakko pitää, niin sukurakas ei tarvii olla, että pakolla pitää sietää, kaikkea. Oliko, muuten vaimosi ja anopin välit, sitten niin läheiset..vai onko tämä nyt semmosta sädekehän kiillotusta?
Anoppisi yksinkertaisesti pelkää, että viet häneltä ne ainoat, jotka hänellä on tyttärestään jäljellä. Hänen keinonsa ovat väärät, se on selvä. Oli hienoa, kun järjestit tuollaisen tilaisuuden, vahinko vain, että anoppisi ei ymmärtänyt sitä.
Asia ei ole lapsesi kannalta niin yksinkertainen, voi olla, että isoäiti edustaa lapsellesi jotenkin äitiä. Senpä vuoksi on kyllä aika huono asia, jos kiellät kokonaan tapaamiset, voi olla, että se kääntyy joskus myöhemmin sinua itseäsi vastaan.
Olet kyllä vaikeassa tilanteessa.
Tee asiat selväksi anopillesi, olet lapsesi kasvattaja ja sillä selvä. Määrää pelisäännöt ja pidä niistä kiinni. Mutta yritä pitää lapsi ulkopuolella siitä riidasta. No, ei varmaan ole kovin helppoa. Anoppi ei voi määrätä elämäänne, se hänen on vaan opittava. Mutta vaikka hän onkin hankala, hän voi silti olla hyväksi lapselle.
Itse olen kasvanut ilmapiirissa, jossa rakastin mummoani kauheasti, äidilläni ja mummollani oli huonot välit. Ja tänä päivänä kunnioitan äitiäni suuresti, koska hän ei koskaan kieltänyt minua menemästä mummoni luokse. Tiedän, että hän kärsi siitä tilanteesta ja minä yritin olla siinä välissä, kumpikin oli minulle tärkeä, tottakai.
Jaksamisia, muutaman vuoden kuluttua tilanne on jo eri.