Olen seurustellut muutaman vuoden saman miehen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla. Olen viettänyt aikaa hänen luonaan vapaillani ja ajoittain hän luonani, mutta pääasiassa itse olen joutunut lähtemään hänen luokseen viikonloppuina. Olen ajatellut, että hänellä enemmän tekemistä, jos kotonaan omakotitalossa touhuaa kuin minun rivariasunnossani. Nyt olen jotenkin väsynyt tähän jatkuvaan lähtemiseen kotoani. Sekin vaivaa, kun hän ei omasta tahdostaan koskaan ehdota, että tulisi tänne luokseni, vaikka hänellä olisi vapaatakin. Mitä tehdä?
Pyydän asiallisia kommentteja.
Pyydän asiallisia kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yllättävän kauan olet tuota tilannetta jaksanut. Täytyy sanoa, että itse en jaksaisi. Ajatus siitä, että matkustais joka perjantai jonnekin ja taas maanantaina töihin, tuntuu ihan hirveeltä. Tuntuu, että mä en ehtis siinä ollenkaan lataamaan akkuja.
Voi olla, että sun mies on vaan niin tottunu tuohon kuvioon, ettei se osaa ees aatella sen käyvän raskaaksi sulle. Eihän toisen voi odottaa tietävän sun tilannetta, ennenku sä sanot sen suoraan. Otat asian puheeksi silleen nätisti ja mietitte yhdessä mitä tilanteelle voi tehdä. Jos miehellä ei oikeasti ole halu tehdä asialle mitään, niin sitten sun täytyy mietti mitä sä ite haluat. Oletko valmis jatkamaan noin, vai onko parempi nostaa kytkintä?
Olen itekin eläny viis vuotta kaukosuhteessa, mutta meillä kuvio on aika eri. Asutaan ihan eri maissa. Minä täällä ja mies Keski-Euroopassa. Tällä välimatkalla ei matkustella joka viikonloppu. Sitten kun mennään, niin ollaan kauemmin. Kuukausi vähintään tai pari. Jos työkuviot antaa periksi, niin vaikka puoli vuotta. Välillä minä siellä ja välillä mies täällä. Ainaki vielä tää on toiminut hyvin. Joskus tietysti on kova ikävä ja välillä miettii, että kauanko voi jatkaa näin. Katotaan, päivä kerrallaan :)
Joskus on puhuttu asiasta, mutta toinen ehkä liian väsynyt myös töiden jälkeen, joten hällä ei liikkumishaluja ehkä sen vuoksi ja tietenkin, että asun pienemmässä asunnossa. Kuten sanoit, niin tuntuu, että en ehdi ladata akkuja koskaan ja itsellä tullut sellainen burn out olo, kun koko ajan pitäisi olla menossa, eikä voi vain nauttia kotona vapaasta. En voi koskaan rauhoittua, koska elän matkalaukkuelämää. Tämä minusta huono pitkällä ajalla katsottuna. Jonkin tarvitsee muuttua, mutta mitä? Muutto ei tule kyseeseen. Jää nähtäväksi eli seuraan tilannetta ja toivon jonkinlaista muutosta.
Kiitos kommentistasi
Onko juolahtanut kenties mieleen ollenkaan muuttaa yhteen?!?
Kyllä sitä olosuhteiden pakosta voi tuolleenkin elää, mutta kolme tai enemmän vuosia tuolla tavoin alkaa jo mennä överiksi.
Ei onnistu tällä hetkellä, valitettavasti.
Jos muutto ei sovi kummallekaan, ei ole tehtävissä mitään.