Tatuoinneista

Markku Veilo perustelee opetuksensa hyvin. Pyhä Henki ei varmasti johdata tekemään ihopiirroksia. Jos joku väittää sellaista, ei hän ole vielä päässyt sisälle hengelliseen elämään.

Ihopiirustukset ovat kiellettyjä juutalaisuudessa. Salittakoon se silti kopteille.

Hienoa kuinka Veilo osoittaa sen että uskonnot perustuvat yksittäisten ihmisten mielipiteisiin, fetisseihin ja antipatioihin.

Kunnia ja ylistys Veilolle!!

Tatuointi on ihon koristamista pysyvällä kuviolla, etenkin pistelemällä ihoon väriainetta. Sana tatuointi, tulee tahitin kielen sanasta tatau, merkitä. 3Moos.19:28. Hes.9:4.

En myöskään mistään hinnasta ottaisi minkäänlaista tatuointia nyt enkä koskaan ja sitä suosittelen kaikille uskoville myös.Ei yhtään mitään.

Hengelliset "piirrokset" ovat huomattavasti vaarallisempia kuin fyysiset piirrokset. Henkinen piirtäminen alkaa usein kun ihminen on vasta lapsi. Se on sitä kun valmiit uskonopit juntataan ihmisen tajuntaan ulkoapäin jo heti lapsena. Joskus tähän junttaamiseen käytetään apuna pelon helvetti-taivas aspektia.
"Helvetti-taivas" -aspekti onkin tehokas ja ainutlaatuinen kristinuskon aspekti, jonka avulla voidaan "evankeljumia" levittää "kaikkeen maailmaan"

Väärä 'tatuointi' sydämessä altistaa demoneille. Siellä pitää olla Pyhän Hengen sinetti.

Ihotatskat taas ovat elotonta väriainetta ja mahdollisesti jonkinlainen koetinkivi kivun suhteen ottajalleen. Vaikka raamattu ihopiirroksia neuvookin ottamatta, ei niissä perkeleitä raamatun mukaan ole. Ihminen, joka niitä ottaa, voi kyllä olla sydämessään antautunut vihulaiselle, mutta sekin on siis sydämen valinta, ei tatskasta aiheutuvaa. Ensin sydämessä, sitten ulkoisesti, mutta ei toisin päin.

Kumma jutska muuten, ettei Veilo tullut varoittamaan minua tatuointien demonisuudesta, kun sellaisen otin epäuskoisena jumalattomana.

Ja mielestäni on aivan turhaa löperöpuhetta alkaa syyllistämään demonihenkisiksi niitä, jotka ovat ennen uskoon tuloaan ottaneet tatuoinnin ihoonsa.

Mutta mikäli uskoon tullut ottaa tatuoinnin uskoon tulonsä jälkeen, niin asia on aivan toinen. Asiasta täytyy käydä keskustelua siinä seurakunnassa, jonka jäsenenä uskova toimii ja motiivit yms. selvityksen alle.