Menin eräänä aamuna istumaan kahville samaan pöytään, jossa hän istui yksin. Oli kulunut 10 vuotta siitä kun viimeksi tapasimme ja keskustelimme.
Moikkasimme toisiamme hyvin lakonisesti ja ilman jälleennäkemisen tunnekuohua. Ei riemunkiljahduksia, ei halaamisia. Kuin olisimme tavanneet viimeksi eilen.
Aloimme heti jatkaa juttua siitä, mihin 10 v. sitten jäimme. Sen jälkeen siirryimme luontevasti kuulumisiin, kävimme vähän läpi elämänvaiheitamme viime vuosilta ja sitten menimme syvempiin ja vaikeampiin kysymyksiin.
Sen tapaamisen jälkeen olemmekin nähneet lähes päivittäin. Ei sellainen 10 vuoden hiljaisuus kaikissa ystävyyssuhteissa merkitse yhtään mitään.
Pitkä hiljaisuus1
Anonyymi
1
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Melkein näin minullakin. Sain 15 v sitten lemput. 5 vuotta myöhemmin sain tarjota kyydin 450 km:n päähän. Palkkana ruoka ja yösija. Eri sängyssä, eri huoneessa.
Nyt otti yhteyttä. Oli muutama ongelma. Tuli viikoksi luokseni, ongelmat hoidettiin pois, kyyditsin taas 450 km. Oikein oli mukava ihminen.
Tästä jo useita viikkoja. Hiljaisuus jatkuu.
Seuraavan 10 v kuluttua meitä kumpaakaan ei enää ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194177
- 1214026
- 483642
- 673029
- 2002751
- 492528
- 222528
- 202406
- 412299
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412245