Syvällisiä keskusteluja aamuyöhön

Kauan sitten, parikymppisenä, saattoi istua yhden tai kahden hyvän ystävänsä kanssa oppilasasuntolan keittiössä teekupin äärellä illasta aamuyöhön, ja käydä syvällisiä keskusteluja uskosta ja elämästä. Koko parikymppisen vankalla elämänkokemuksella ja vahvalla vakaumuksella. Ja kuitenkin ne olivat hienoja aikoja.

Nyt, kun 60 raskasta ikävuotta lähestyy, istun hiljaisessa asunnossani läpikäydyn pitkän avioliiton raunioilla ilman yhtään ystävää. Takana ovat hilpeät opiskeluvuodet, takana on vuosikymmenien raskas työ, joka on kuluttanut terveyden ja kunnon, ja takana on liitto, joka hiipui vähitellen loppuun pitkälti itseni takia.

En voi juuri sanoa tuottaneeni mitään hyvää kenellekään eläissäni. Pahat teot painavat vaakakupissa enemmän. Tässä iässä on turha enää kuvitella muuttavansa piinttyneitä kuvioita ja tapoja elämässään ja aloittavansa vielä kolmannen elämän nuoruuden ja keski-iän jälkeen, mutta...

Aamuöisiä keskusteluhetkiä ystävien seurassa kaipaan. Nyt varmaan puhuisin vähemmällä itsevarmuudella ja tietämyksellä.
172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

vähän sama täällä, 60 v.nainen, ehkä en enää aamuyön juttuja, vaan yleensäkin jutella, olettaisin että osaisin myös suhtautua/ ajatella monista asioista eri tavalla, kuin ns, 20 v !
toisaalta, mikä mennyt, se mennyt, - eikä tämän ikäisenä "samanlaista" uutta voikaan kokea, tms.
yllättävän nopeata, elämä muuttuu, ja huomaakin, ettei ole enää nuori, jos ei nyt vielä vanhakaan ?
Kunto ja terveys vielä hyvä, niin siltä osin kai vielä "helppoa"
missähän päin Suomea, aloittaja mahtanee asustella ?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kauan sitten, parikymppisenä, saattoi istua yhden tai kahden hyvän ystävänsä kanssa oppilasasuntolan keittiössä teekupin äärellä illasta aamuyöhön, ja käydä syvällisiä keskusteluja uskosta ja elämästä. Koko parikymppisen vankalla elämänkokemuksella ja vahvalla vakaumuksella. Ja kuitenkin ne olivat hienoja aikoja.

Nyt, kun 60 raskasta ikävuotta lähestyy, istun hiljaisessa asunnossani läpikäydyn pitkän avioliiton raunioilla ilman yhtään ystävää. Takana ovat hilpeät opiskeluvuodet, takana on vuosikymmenien raskas työ, joka on kuluttanut terveyden ja kunnon, ja takana on liitto, joka hiipui vähitellen loppuun pitkälti itseni takia.

En voi juuri sanoa tuottaneeni mitään hyvää kenellekään eläissäni. Pahat teot painavat vaakakupissa enemmän. Tässä iässä on turha enää kuvitella muuttavansa piinttyneitä kuvioita ja tapoja elämässään ja aloittavansa vielä kolmannen elämän nuoruuden ja keski-iän jälkeen, mutta...

Aamuöisiä keskusteluhetkiä ystävien seurassa kaipaan. Nyt varmaan puhuisin vähemmällä itsevarmuudella ja tietämyksellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu