Nyt vasta tullut mietittyä että pitkäaikaisen kihlattuni äiti ei ole koskaan oikein tykännyt minusta eikä tullut myöskään koskaan oikeen toimeen kanssani tai juttuun. Kihlattuni veli tulee hyvin kanssani toimeen sanoin isä mutta äiti ja muijani sisko ei vaan tykkää musta. Aina kun tulevat kylään alkaa pieni ahdistus vallata jo etukäteen. Olen sanonut muijalleni tunteeni ja lyhyt vastaus no kuule nyt se vaan on näin ja toiseki, sä olet mun mies ja mä olen sut valinnut puolisoksi eiks se riitä. Riittää mutta on ahdistavaa istua samassa kahvipöydässä ja sanoo niin kuin suomalaiset sanoo, joo on ilmoja pidellyt. Mut ei tää ole ainut tapaus, nuorempana kun oli seurustelusuhteita yhden tytön josta tykkäsin kovasti niin tytön äidille olin kuin myrkkyä, naisen naama meni heti kurttuun ja oli hapan ilme kun tulin taas tytärtänsä kattoo, ei koskaan halunnut puhua mitään eikä edes tervehtinyt koskaan ja tytär taas hivenen häpesi äitinsä käytöstä. Totuus kuitenkin on että kaikki ei voi tykätä kaikista. Parisuhteemme on kuitenkin suht kunnossa mutta ulkopuolinen paine vaikuttaa varsinkin aina jussina kun nainen haluaa vahempiensa mökille kun perhe koossa. Nyt olttiin yksi jussi kotona , hyvä niin vaihtelun vuoksi.
Hyväksymisen vaikeus
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saman kokenut, naisena.
Seurustelin ensimmäistä kertaa vakavasti parikymppisenä saman ikäisen nuorenmiehen kanssa. Tykättiin kovasti toisistamme ja oltiin oltu yhdessä lähes vuosi kun hän viimein pyysi minua kotiinsa, se oli Joulunpyhinä.
Minun kotonani oltiin siihen asti yövytty ja vanhempani pitivät hänestä kovasti.
No mentiin sitten hänen kotiinsa. Siellä oli joulupöytä katettu mutta muut olivat jo syöneet, sisko veli ja vanhemmat. He istuivat olohuoneessa, me sitten asetuimme pöytään syömään. Tunnelma oli hyvin vaivautunut ja poika pyysi omaan huoneeseensa mihin sitten mentiin. Äiti kävi siinä ovella pyörähtämässä ja jos katse olisi voinut tappaa...
Sen jälkeen kaverilta kiellettiin oma autonsa (!) koska veljen auto oli rikki ja veljen piti saada käyttää hänen autoaan. Syy oli ilmeisesti se, että ajelimme yhdessä poikakaverini autolla mitä äitinsä ei sietänyt. Ihmettelin kyllä miten iso mies tottelee sokeasti äitiään, mutta hänen isänsä veljeltä jonka luona kävimme kertoi että äiti oli oikea riivinrauta ja tyranni, miestäänkin kohtaan sekä koko perhettä.
Kerran vielä kohtasin tämän äidin kun kävin heillä tai oikeammin ulko-ovella odotin kun kaveri kävi kotonaan. Äiti mulkoili huoneista taas pirullisen näköisenä. Pian tämän jälkeen poikakaveri vain häipyi, ei vastannut puhelimeen eikä antanut elonmerkkiä. Kaksi vuotta myöhemmin hän tuli ovelleni, olin muuttanut ensimmäiseen omaan asuntoon uuden poikakaverini kanssa ja hän oli kotonani käynyt kysymässä minua ja ohjattu sinne. Äitihän sen välirikon takana oli, mutta nyt oli myöhäistä enää palata vanhaan.
Tästäkään poikakaverista ei tullut aviomiestäni, vaan menin naimisiin vasta 27-vuotiaana. Taas toistui äiti-kuvio. Heti ensimmäisellä vierailulla sain niin pirullisia heittoja niskaani että itkua pidätellen sieltä lähdin. Koskaan mieheni äiti ei minua alkanut hyväksyä, isä kyllä. En suostunut vierailemaan hänen kotonaan eivätkä he koskaan tulleet meille ennenkuin anoppi yllättäen kuoli niin mieheni isä alkoi käydä meillä. Mukava ihminen onkin.
Mene tiedä miksi jotkut ihmiset ovat myrkkyä täynnä, paras pysyä pois kokonaan. Ei luulisi selllaisen katkeruuden ja vihan kanssa itselläänkän olevan hyvä olla.