Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta psykoottisesta maniasta/maniasta itsellään tai läheisellä? Mitä kaikkea on tapahtunut kyseisessä "tilassa"?
Näin läheisenä voin sanoa, että on ollut äärettömän raskasta ja kivuliasta seurata vierestä. Ne toilailut kun ei kohdistu vaan sairaaseen itseensä, vaan hänen sekoilut alkaa sairastuttaa myös ympärillä olevia. Läheiseni on sairaudentunnoton ja lääkekielteinen. Takana on myös jaksoja osastolla, jonka jälkeen hän on voinut paremmin (ollut oma itsensä) ja on jopa sanonut ääneen, että on ollut ihan sekaisin. Ja silloin vakuuttelee ettei enää sekoile vaan hoitaa itseään '' omin keinoin''. Kunnes lopettaa heti osastolta kotiutumisen jälkeen lääkityksensä ja käyttää päihteitä), ja sitten se on taas menoa. Käyttäytyy todella itsekkäästi ja häneen ei saa mitään kontaktia. Suu vaahtoaa ja vaikuttaa ärtyneelle, mutta itse tuntee olevansa ihan euforisessa tilassa. Kaikki mitä aloittaa, jää kesken. Ei kuuntele ketään muita, vaikka läheiset on yrittäneet puhua hoidosta. Hän toimii täysin hetken mielijohteesta eikä ajattele mitään seurauksia. Tekee yhtäkkiä katoamisia ja katkaisee välejä läheisiin kun muut ei pysy hänen vauhdissa mukana. Ja tietysti vielä isot velat ja rahankäytön kanssa ongelmia, mikä on vissiin aika tyypillistä maniassa. Nyt on ulkomailla (lähti sinne hetken mielijohteesta asumaan) ja kukaan ei tiedä miten hän siellä selviää.
Hän on saanut paljon ikäviä asioita aikaan tuossa tilassa (itselleen ja muille) ja siltikään ei ymmärrä avun tarvetta. Pelottaa, että tuleeko enää ikinä täysin tolkkuihinsa vai onko hänen loppuelämä yhtä kierrettä kun ei kykene tunnustamaan ja sitä kautta hoitamaan sairauttaan.
Onko maniassa oleva täysin syyntakeeton?
Pystyykö ihminen ymmärtämään käytöksellään aiheuttamaansa tuskaa jälkikäteen?
Vertaistukea kaivataan 😔
Näin läheisenä voin sanoa, että on ollut äärettömän raskasta ja kivuliasta seurata vierestä. Ne toilailut kun ei kohdistu vaan sairaaseen itseensä, vaan hänen sekoilut alkaa sairastuttaa myös ympärillä olevia. Läheiseni on sairaudentunnoton ja lääkekielteinen. Takana on myös jaksoja osastolla, jonka jälkeen hän on voinut paremmin (ollut oma itsensä) ja on jopa sanonut ääneen, että on ollut ihan sekaisin. Ja silloin vakuuttelee ettei enää sekoile vaan hoitaa itseään '' omin keinoin''. Kunnes lopettaa heti osastolta kotiutumisen jälkeen lääkityksensä ja käyttää päihteitä), ja sitten se on taas menoa. Käyttäytyy todella itsekkäästi ja häneen ei saa mitään kontaktia. Suu vaahtoaa ja vaikuttaa ärtyneelle, mutta itse tuntee olevansa ihan euforisessa tilassa. Kaikki mitä aloittaa, jää kesken. Ei kuuntele ketään muita, vaikka läheiset on yrittäneet puhua hoidosta. Hän toimii täysin hetken mielijohteesta eikä ajattele mitään seurauksia. Tekee yhtäkkiä katoamisia ja katkaisee välejä läheisiin kun muut ei pysy hänen vauhdissa mukana. Ja tietysti vielä isot velat ja rahankäytön kanssa ongelmia, mikä on vissiin aika tyypillistä maniassa. Nyt on ulkomailla (lähti sinne hetken mielijohteesta asumaan) ja kukaan ei tiedä miten hän siellä selviää.
Hän on saanut paljon ikäviä asioita aikaan tuossa tilassa (itselleen ja muille) ja siltikään ei ymmärrä avun tarvetta. Pelottaa, että tuleeko enää ikinä täysin tolkkuihinsa vai onko hänen loppuelämä yhtä kierrettä kun ei kykene tunnustamaan ja sitä kautta hoitamaan sairauttaan.
Onko maniassa oleva täysin syyntakeeton?
Pystyykö ihminen ymmärtämään käytöksellään aiheuttamaansa tuskaa jälkikäteen?
Vertaistukea kaivataan 😔
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.