Mummun hautajaiset tulossa pian ja meno tuntuu vaikealta, syynä sukulaiset. Tässä voisi varmaan kutsua itseään suvun silmätikuksi ja mustaksi lampaaksi. Liikutuin aiemmin sukujuhlissa, mistä syystä koko suvun voimin alettiin epäilemään mielenterveyttäni. Vainajaan oli kuitenkin erittäin hyvät ja lämpimät välit. Oikeastaan koen olevani täysin ulkopuolella koko suvusta, saan osakseni pelkkää negatiivista huomiota. Suoranaista mustamaalaamista syyttä suotta.
Ja hautajaisiin meno (sukulaisten silmiin) tuntuu surun keskellä suorastaan kauhistuttavalta. Päästäppä siellä itku ja kärsi taas pahasta mielestä, kun koko suvun voimin ihmetellään mikä tuota nyt vaivaa. Tuntuu kiusaamiselta suorastaan. Siellä ne istuu naamaperuslukemilla sukulaisuussuhteesta riippumatta. Jos joku (sopiva sukulainen) muutaman kyyneleen tirauttaa, niin asia on ok.
Ärsyttää.. Haluaisin surra rauhassa, ja nämä muodollisuudet haittaa sitä.
Ja hautajaisiin meno (sukulaisten silmiin) tuntuu surun keskellä suorastaan kauhistuttavalta. Päästäppä siellä itku ja kärsi taas pahasta mielestä, kun koko suvun voimin ihmetellään mikä tuota nyt vaivaa. Tuntuu kiusaamiselta suorastaan. Siellä ne istuu naamaperuslukemilla sukulaisuussuhteesta riippumatta. Jos joku (sopiva sukulainen) muutaman kyyneleen tirauttaa, niin asia on ok.
Ärsyttää.. Haluaisin surra rauhassa, ja nämä muodollisuudet haittaa sitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hautajaisissa saa itkeä. Ja onhan isoäiti ihan lähisukulainenkin. (Siis voisi kuvitella, että vähän nolottaisi jonkun todella kaukaisen sukulaisen hautajaisissa itkeä eniten, jos lähisukulaiset eivät itke...)
Mitä ihmeen noloa on itkemisessä hautajaisten ollessa kyseessä? Ihmiset ovat eritasoisia sen myötätunnon kohdalla.
Ei mitään noloa, minä itkin isoisän hautajaisissa.
Minua alkaa usein itkettämään jo se, kun näen toisen itkevän.
Siinä ei ole yhtään mitään häpeämistä, että liikuttuu, varsinkaan hautajaisissa. Sukusi kuulostaa aika tunteettomalta, jos näin sinuun suhtautuvat... Tsemppiä!
Se kukkien vieminen sinne arkulle ja muistolauseen lukeminen ei ole kovin miellyttävää, jos itkettää tosi paljon.
Mutta tämä nyt on tällainen perinne.
Itse haluaisin myös vain surra rauhassa kuolleita enkä osallistua mihinkään tilaisuuksiin.
Jos ei halua seurustella kenenkään kanssa, mutta kuitenkin kunnioittaa vainajaa, voi käydä vain siunaustilaisuudessa ja jättää muistotilaisuuden tarjoiluineen väliin.
Elämässä tulee ajoittain eteen tilanteita joihin on tavallaan velvollisuuskin osallistua. Esim. juuri hautajaiset jotka eivät ole ikinä mukavia tilaisuuksia.
Kannattaa kuitenkin ajatella mennessä että sittenhän se on ohi, kun se tilaisuus on ohi. Se on paras puoli etteivät ne ole ikuiset, yleensä eivät kovin kauaa kestä.
Ihmiset varmasti ymmärtävät sen että hautajaisissa pääsee itku, ei kellään ole oikeutta puuttua siihen sanomalla mitään pahaa tai ikävää.
Ja jos sattuu olemaan suvun musta lammas niin voi ajatella että hyvä on, jos minä se olen, niin onpahan ainakin yksi sellainen tässäkin suvussa.
On se kunnioittamista poismennyttä kohtaan, hän on jättänyt omat muistonsa.