Moniko sinkku voi rehellisesti sanoa elävänsä, eikä vai olevansa?
Että säännöllisesti tekee uusia asioita ja saa uusia kokemuksia, mutta myöskin osaa ottaa iloa pienistä hyvistä asioista.
Että säännöllisesti tekee uusia asioita ja saa uusia kokemuksia, mutta myöskin osaa ottaa iloa pienistä hyvistä asioista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tämä sinkku voi, mutta tämä onkin nainen.
Täysin rehellisesti voin sanoa että olen elämääni varsin tyytyväinen koska elän juuri sellaista elämää kuin haluan. Olen ihminen joka ei siedä sitomista eikä kontrollia. Vaadin paljon omaa aikaa ja tilaa, vapautta mennä ja tulla, toteuttaa omia mielihalujani. Ja pysymällä sinkkuna voin sen toteuttaa.
Työskentelen varsin ihmisläheisessä ammatissa jossa kohtaan paljon eri ikäisiä ja erilaisia miehiä. naisia lapsia ja nuoria. Vastapainoksi tarvitsen sitten ihan omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Haluan elää kauan!
Samanlainen minäkin. Vapaus. En luovu.
"tämä onkin nainen" = omituinen toteamus. Oikeasti sinkkunaisen elämä on enimmäkseen samantyyppistä kuin sinkkumiehen elämä. Sinkun elämän-ilo ei riipu sukupuolesta ollenkaan. Enemmän ratkaisee oikea asenne!
"Tämä sinkku voi, mutta tämä onkin nainen."
Sukupuolittunut asennevamma on ainakin kohdillaan.
Tämä sinkkumies ei tarvitse omaa aikaa ja hiljaisuutta, ei ole mitään sitä vastaan että nainen hyörii ympärillä. En välitä jos nainen haluaa sitoa tai kontrolloida, en kuitenkaan tanssi naisen pillin mukaan kokoajan, jos tämmöinen järjestely ei naiselle sovi niin sitten ei sovi.
En vaadi omaa tilaa, voin toteuttaa omia mielihalujani vaikka nainen olisikin kuvioissa mukana ja nainen saa tehdä samoin.
En etsimällä etsi naista vaikka tiedän kokemuksesta että naisen saaminen on melko helppoa, jos tulee törmättyä naiseen joka haluaa hengailla yhessä niin en kieltäydy jos se tuntuu hyvältä. Eroaminen ei aiheuta masennusta koska osaan olla myös yksin. Naisen kanssa tai ilman, molemmat tavat sujuvat erittäin hyvin, mielenkiintoista tekemistä on yllinkyllin.
Vieraan naisen kanssa jutustelu sujuu kuin ennestään tutun kanssa, tätä muutama nainen on ihmetellyt miten jutustelu on niin luontevaa ensi hetkestä alkaen mutta koska kyse ei ole pakkopullasta niin ei tee heikkoa.
Töissä oleminen ei maistu puulta jota se monelle työkaverille näyttää olevan.
Olen siis melkoisen hyvällä itsetunnolla varustettu sinkkumies joka ei pienistä hätkähdä eikä sinkkuus ole rasite. Tottakai haluan myös elää kauan mutta ei nainen sitä lyhennä vaikka mukana pyörisikin.
Minä. Mä pystyn aikahyvin toteuttamaan just mitä haluan.
Tykkään omista muksuista...ne on mulla vko/vko sopparilla exän kanssa ja nykyään voin olla niitten kanssa helposti, koska ne osaa olla jo yötkin keskenään, kun mä oon töissä. Niiten kaa on hyvät välit, jopa tyttö juttelee mun kanssa mieluisasti.
Työ on ihan jees. Korvaus menetetystä vapaa-ajasta on hyvä. Työaika jees, eikä rasita kuin henkisesti. Fyysisen homman voin sitten hoitaa muuta kautta...
Asunto on jees, tilaa ainakin on ja voi tussaroida kaikkee, vaikka ehkä pikkuisen liikaakin sitä tilaa, että siivoilua on paljon...Mutta edullinen ja hyvä mesta...
Harrastukset. Säbä ja niikarointi, sekä puuhommat...Kesällä moottoripyöräily. No ei voi valittaa, vaikka pikkuisen meinaa olla jo olevinaan kovat lajit 41 v. pierulle. Vähän joutuu joka hommaa miettimään hiukan toisella tavalla, mutta saa kuitenkin tehdä näitäkin mitä haluaa.
Ja näihin kaikkiin löytyy vielä kalusto... Mä tykkään kaikenmaailman käköttimistä... On auto, moottoripyörä, moottorikelkka, moottorisaha ja ties mitä lumilinkoo ja ruohonleikkuria... Sekä sitten maaseudulla sellainen kesämesta porukoilla, missä voi puuhata myös kaikkea kivaa....
En keksi kyllä, että mitä tästä puuttuis? Ja kivasti vielä päälle tuttavia, sukulaisia, ystäviä jne.... täältäkin. :o)
Jos tää ei oo elämää, niin mikä sitten? :oD
Mä uskon enemmän olemiseen.
-flowersreally-
En nyt ainakaan mikään elävä kuollut ole
En voi sanoa eläväni kovin hyvää elämää. Lähinnä odottelen...kevättä, rakkautta tai jotain muuta hyvää. Yksineläminen on helppoa mutta ei lämmitä sydäntä yhtään.
Nyt on pikkusen turhan syvää tähän marraskuun ankeuteen.
En nyt lähde ollenkaan tälle polulle pohtimaan. Muuten ei kestä enää tätä olemista :)
Noo kaikensahan tässä tekee ja sitten huomaa kuin väsynyt on kun on just elänyt sitä liian touhukasta arkea. Ei ehdi enää palstallekaan.
No todellakin elän, ja täysillä. Siinä mielessä olen kumma tyyppi että vaikka olisin yksin niin en koskaan ole kokenut yksinäisyyttä. Nyt jo vanhemmalla iällä jopa kaipaan hiljaisia hetkiä. Harrastuksia on hitosti ja rakkain varmaan metsästys, ihan sama saako saalista kunhan saa olla ja havainnoida luontoa.
30 vuotta meni parisuhteissa ja pakko kyllä todeta että ei kyllä ole minun juttu. Koskaan en oikein ole oppinut ymmärtämään naisia ja nyt ei enää edes kiinnosta.
Totta kai sinkkuna voin elää oikeaa elämää. Voin toimia oman ohjelmani mukaan. Avioeron jälkeen elämä on ollut paljon helpompaa kuin vaikean avioliiton aikana.
Toki ei kaikkia haaveita voi sinkkunakaan toteuttaa, koska kaikki maksaa. Haluaisin tehdä muutaman päivän matkan Sveitsin Luzerniin, mutta … todella kallis paikka.
Terveisin: Puolireuho
Just, Luzernissa olisi kivaa käydä. Kallista vaan on.
terveisin epäreuho
Yleensäkin matkailu onnistuu paremmin, kun ei ole ruikuttavaa, tuhlailevaa vaimoa mukana.
Suurimman osan sitä vain on.
Mutta 3-4 kertaa vuodessa kun matkustaa Thaimaahan tuntee elävänsä.
Mutta ei sitä eläväksi itseään tunne parisuhteessakaan, oon ollut muutaman kerran kihloissa ja kerran naimisissa, ytä tuskaa sekin oli.
Vain Thamaassa voi kokea elävänsä aidosti ja tekevänsä sitä mitä ihan oikeasti tahtoo, eli etsiä naisia ja ottaa joka yöksi uuden naisen.
Näin yli sadan thainaisen kokemuksella.
Sitä aina tytöt pyytää ja kysyy, sekä joskus vannottaakin että tuuthan taas hakemaan hänet baarista illalla uudelleen, en ikinä mee.
Menen aina seuraavana iltana eri baariin ja otan uuden tytön.
Seurustelu ei oo mun juttu.
Minä oon onnellinen kun saa kokea uutta ja uutta naista.
Rakastumista ja ihastumista jos ei lasketa huomioon niin parisuhteet ovat olleet juuri sitä "olemista".
Eläminen on tapahtunut yksin.
Ei näistä Suomimuijista ole aktiiviseen elämiseen yksin tai yhdessä.
En nyt viitsi väitellä, mikä on elämistä. Mutta kyllä, minä elän. Tosin en rieku kuten sekopää ja jahtaa elämyksiä. Aktiivisesti en edes etsi puolisoa, nuorena kuolleen puolisoni tilalle. Muistan rakkaan katjan aina, vaikka suru on häipynyt.
Sinun mielestäsi en varmaan elä? Mutta pentu, sanon sinulle, että voi elää ilman riehumatta ja sekoilematta.
Kuulepas Similä, nyt on nukkumaanmenoaika.
Voi rakas anonyymini. Minä sain luvan, ihan oikeasti sain 70 vuotiaalta isältäni luvan valvoa ja kiusata penikoita.
Kuinkas vanha käppänä sinä nyt sitten muka olet kun muita pennuttelet, ei ruma naama ikävuosia kuitenkaan lisää vaikka siltä näyttäisikin.