Olen pohtinut jo pitkään eroa puolisostani. En lähde syitä tarkemmin erittelemään, mutta lähinnä ” erilleen kasvaminen”, erilaiset arvot ja riitely rassaa.
Aina kun olen mielessäni päätöksen tehnyt, niin sitten puoliso onkin taas mukava ja ikäänkuin ryhdistäytyy. Ja sitten näiden hyvien hetkien aikana eropäätöksestä kertominen tuntuu pahalta. Ikävältä tuntuu myös se, että ikäänkuin en enää itse jaksa yrittää ja panostaa suhteeseen. Odotan vaan, että koska se päivä tulee, että saan ääneen sanottua, että olisi pitänyt erota jo kaksi vuotta sitten
Silloin ero oli lähellä, mutta sitten jostain syystä päätettiin yrittää vielä. Nyt tilanne on taas se et viimeisen vuoden ajan olen pohtinut eroa.
Asiat jotka tässä päätöksessä pohdituttaa;
- riittääkö rahat yksin ( 2 lasta ), nettotulot 2te
- en halua olla lapsista erossa. Toisaalta pelottaa sekin, jos lapset ei halua olla puolisolla. Pilaanko erolla heidän suhteen. Riitelevät usein etenkin toisen lapsen kanssa ja paljon sovittelen heidän välejä. Mitä sitten kun en ole sovittelemassa?
- mitä jos sairastun /joudun työttömäksi ketä pitää huolta? Eli toisin sanoen tuntuu pelottavalta selvitä yksin jos tulee esim syöpä yms.
- teenkö virheen? Jos jostain syystä en vaan osaa arvostaa toisen hyviä puolia?
Onko jotain viisaita sanoja ja kokemusta kertoa? En vaan saa itseäni lopettamaan näiden erojuttujen pohdiskelua. Silti sitä miettii että onko tullut itse tehneeksi tarpeeksi? Mutta toisaalta ei vaan enää jaksas.
Eropohdintoja
123
8060
Vastaukset
- Anonyymi
Silloin ekalla kerralla ois pitänyt mennä puolison kanssa varmaankin pariterapiaan.Toki sitä voi vieläkin yrittää, koska ehkä suhteessanne on asioita, joista pitäisi keskustella.
Jos taas olette olleet pitkään yhdessä ehkä suhteenne on arjessa rutinoitunut eli kaipaisitko jotain uutta parisuhteessasi?- Anonyymi
Silloin joo käytiin terapiassa, mutta jostain syystä lopetettiin se sen jälkeen kun päätettiin jatkaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan pitänyt jatkaa. Jotenkin silloin ei koettu siitä olevan niin hyötyä. Enkä usko että puoliso haluaa sinne enää. Enkä oikeastaan ittekkään. En tie mistä vaiheesta tästä elämästä tuli sellaista että koko ajan pitää tehdä pirusti töitä suhteen eteen, ei vaan jaksas. Ollaan otettu yhteistä aikaa ja jotain minilomia, mutta itteä ei enää kiinnosta nekään. Väkisin jotain puhumista keksitään ja puolisolla vaan seksi mielessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin joo käytiin terapiassa, mutta jostain syystä lopetettiin se sen jälkeen kun päätettiin jatkaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan pitänyt jatkaa. Jotenkin silloin ei koettu siitä olevan niin hyötyä. Enkä usko että puoliso haluaa sinne enää. Enkä oikeastaan ittekkään. En tie mistä vaiheesta tästä elämästä tuli sellaista että koko ajan pitää tehdä pirusti töitä suhteen eteen, ei vaan jaksas. Ollaan otettu yhteistä aikaa ja jotain minilomia, mutta itteä ei enää kiinnosta nekään. Väkisin jotain puhumista keksitään ja puolisolla vaan seksi mielessä.
Ehkä sitten on aika ottaa se ero.Kaikkea voi AINA sattua oli aviossa tai ei. Onnea päättämiseen!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin joo käytiin terapiassa, mutta jostain syystä lopetettiin se sen jälkeen kun päätettiin jatkaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan pitänyt jatkaa. Jotenkin silloin ei koettu siitä olevan niin hyötyä. Enkä usko että puoliso haluaa sinne enää. Enkä oikeastaan ittekkään. En tie mistä vaiheesta tästä elämästä tuli sellaista että koko ajan pitää tehdä pirusti töitä suhteen eteen, ei vaan jaksas. Ollaan otettu yhteistä aikaa ja jotain minilomia, mutta itteä ei enää kiinnosta nekään. Väkisin jotain puhumista keksitään ja puolisolla vaan seksi mielessä.
Faktahan on se, että aina on parisuhteessa jotain hankausta. Ja syykin on molemmissa. Jos nyt heität hanskat tiskiin ja vaihdat uuteen, niin tod näk edessä on samoja ongelmia muutaman vuoden päästä. Itsekkin välillä haluaisin olla yksin mutta on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin oma halu. Tietenkin se, että luetko artikkeleita eron hyödyistä vai haitoista vaikuttaa näkemykseesi. Itse lueskelen kirjoituksia jotka tekevät minusta pikkuisen paremman ihmisen tai ainakin ne saattavat tehdä jos noudatan neuvoja. Joskus uhrautuminen toisten vuoksi on parempaa kuin omien haaveiden toteuttaminen. Riippuu tietysti siitä kumpaa arvostat enemmän. Lojaalisuutta vai omia toiveitasi. Parisuhde on vaikea laji. Se on suurin alue monien elämässä. Ihminen ei kasva yhtään, jos luovuttaa ongelmien tullessa eteen. Vaatii työtä etsiä hyvät puolet toisesta. Se työ on kuitenkin henkisesti kasvattavaa ja voittaa 100-0 sen, että etsii sellaista puolisoa joka täyttää kaikki haaveet. Sitä nimittäin ei tule tapahtumaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Faktahan on se, että aina on parisuhteessa jotain hankausta. Ja syykin on molemmissa. Jos nyt heität hanskat tiskiin ja vaihdat uuteen, niin tod näk edessä on samoja ongelmia muutaman vuoden päästä. Itsekkin välillä haluaisin olla yksin mutta on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin oma halu. Tietenkin se, että luetko artikkeleita eron hyödyistä vai haitoista vaikuttaa näkemykseesi. Itse lueskelen kirjoituksia jotka tekevät minusta pikkuisen paremman ihmisen tai ainakin ne saattavat tehdä jos noudatan neuvoja. Joskus uhrautuminen toisten vuoksi on parempaa kuin omien haaveiden toteuttaminen. Riippuu tietysti siitä kumpaa arvostat enemmän. Lojaalisuutta vai omia toiveitasi. Parisuhde on vaikea laji. Se on suurin alue monien elämässä. Ihminen ei kasva yhtään, jos luovuttaa ongelmien tullessa eteen. Vaatii työtä etsiä hyvät puolet toisesta. Se työ on kuitenkin henkisesti kasvattavaa ja voittaa 100-0 sen, että etsii sellaista puolisoa joka täyttää kaikki haaveet. Sitä nimittäin ei tule tapahtumaan.
"Parisuhde on vaikea laji....Ihminen ei kasva yhtään, jos luovuttaa ongelmien tullessa eteen."
Ihminen ei myöskään kasva yhtään parisuhteessa, vaan ainoastaan kutistuu ja sairastuu, jos kumppani ei ole suhteessa täysillä eikä osaa tai ja halua ratkaista suhteen ongelmia. Yksin ongelmien kanssa kamppailu, tai sopeutuminen niihin jää helposti päälle, jos aina vain miettii "en muuten luovuta". Parisuhteesta tulee vain suhteen irvikuva, taistelutanner, jossa ei olla samalla puolella vaan toisia vastaan. Sodaksi riittää tosiaan, että vain toinen kärsii ja sinnittelee ja kestää. Toinen on aivan välinpitämätön tai toista mitätöivä ja väheksyvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä sitten on aika ottaa se ero.Kaikkea voi AINA sattua oli aviossa tai ei. Onnea päättämiseen!
En kannata eroja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kannata eroja.
Voit myös sairastua jos et eroa,huono suhde syö..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Faktahan on se, että aina on parisuhteessa jotain hankausta. Ja syykin on molemmissa. Jos nyt heität hanskat tiskiin ja vaihdat uuteen, niin tod näk edessä on samoja ongelmia muutaman vuoden päästä. Itsekkin välillä haluaisin olla yksin mutta on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin oma halu. Tietenkin se, että luetko artikkeleita eron hyödyistä vai haitoista vaikuttaa näkemykseesi. Itse lueskelen kirjoituksia jotka tekevät minusta pikkuisen paremman ihmisen tai ainakin ne saattavat tehdä jos noudatan neuvoja. Joskus uhrautuminen toisten vuoksi on parempaa kuin omien haaveiden toteuttaminen. Riippuu tietysti siitä kumpaa arvostat enemmän. Lojaalisuutta vai omia toiveitasi. Parisuhde on vaikea laji. Se on suurin alue monien elämässä. Ihminen ei kasva yhtään, jos luovuttaa ongelmien tullessa eteen. Vaatii työtä etsiä hyvät puolet toisesta. Se työ on kuitenkin henkisesti kasvattavaa ja voittaa 100-0 sen, että etsii sellaista puolisoa joka täyttää kaikki haaveet. Sitä nimittäin ei tule tapahtumaan.
Miksi aina ajatellaan että heti vaihtaa uuteen?
Isoäitini jäi 46v. leskeksi eikä ottanut uutta. Eli 40 v. sinkkuna. Aina oli hyväntuulinen ja tyytyväinen elämäänsä. Jos itse eroaisin, olisin sillä asenteella että pärjään yksinkin, jopa loppuelämäni. Suurin syy pitkiin avioliittoihin on laiskuus ja pelkuruus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi aina ajatellaan että heti vaihtaa uuteen?
Isoäitini jäi 46v. leskeksi eikä ottanut uutta. Eli 40 v. sinkkuna. Aina oli hyväntuulinen ja tyytyväinen elämäänsä. Jos itse eroaisin, olisin sillä asenteella että pärjään yksinkin, jopa loppuelämäni. Suurin syy pitkiin avioliittoihin on laiskuus ja pelkuruus.Hyvä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Parisuhde on vaikea laji....Ihminen ei kasva yhtään, jos luovuttaa ongelmien tullessa eteen."
Ihminen ei myöskään kasva yhtään parisuhteessa, vaan ainoastaan kutistuu ja sairastuu, jos kumppani ei ole suhteessa täysillä eikä osaa tai ja halua ratkaista suhteen ongelmia. Yksin ongelmien kanssa kamppailu, tai sopeutuminen niihin jää helposti päälle, jos aina vain miettii "en muuten luovuta". Parisuhteesta tulee vain suhteen irvikuva, taistelutanner, jossa ei olla samalla puolella vaan toisia vastaan. Sodaksi riittää tosiaan, että vain toinen kärsii ja sinnittelee ja kestää. Toinen on aivan välinpitämätön tai toista mitätöivä ja väheksyvä.Ainoa vaihtoehto on ero
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin joo käytiin terapiassa, mutta jostain syystä lopetettiin se sen jälkeen kun päätettiin jatkaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan pitänyt jatkaa. Jotenkin silloin ei koettu siitä olevan niin hyötyä. Enkä usko että puoliso haluaa sinne enää. Enkä oikeastaan ittekkään. En tie mistä vaiheesta tästä elämästä tuli sellaista että koko ajan pitää tehdä pirusti töitä suhteen eteen, ei vaan jaksas. Ollaan otettu yhteistä aikaa ja jotain minilomia, mutta itteä ei enää kiinnosta nekään. Väkisin jotain puhumista keksitään ja puolisolla vaan seksi mielessä.
Pysy vaimosi kanssa ns. laivassa, ja päästä ne veneet menemään, jotka seuraavat laivaa , köysillä sidottuina, katko köydet, ja päästä ne menemään, ettei kukaan pakenisi laivasta! Joku koillismyrsky on iskenyt alukseesi, siun ei olisi pitänyt lähteä ktisatamasta myrskyävälle merelle riitelemää vaimosi kanssa, Tehkää ruokaa ja syökää hyvin , antakaa toisillenne anteeksi, ja ohjaa illola laivaasi, ja vie se turvallisesti satamaan, ha siiä siun kallei lasti, Rakkautta saa ylhäältä, ku anotte ja tutkitte sanaa!! Jos eroat, ajattelet kko aan, tinen mies saastuttaa vaimoasi!! .P Pappinen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi aina ajatellaan että heti vaihtaa uuteen?
Isoäitini jäi 46v. leskeksi eikä ottanut uutta. Eli 40 v. sinkkuna. Aina oli hyväntuulinen ja tyytyväinen elämäänsä. Jos itse eroaisin, olisin sillä asenteella että pärjään yksinkin, jopa loppuelämäni. Suurin syy pitkiin avioliittoihin on laiskuus ja pelkuruus.Olipas hyvä vertaus, hahhah.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi aina ajatellaan että heti vaihtaa uuteen?
Isoäitini jäi 46v. leskeksi eikä ottanut uutta. Eli 40 v. sinkkuna. Aina oli hyväntuulinen ja tyytyväinen elämäänsä. Jos itse eroaisin, olisin sillä asenteella että pärjään yksinkin, jopa loppuelämäni. Suurin syy pitkiin avioliittoihin on laiskuus ja pelkuruus.Lisäisin tähän, että onnelliset ovat myös aviossa koko ikänsä. Sehän naimisiin menon tarkoitus on. Molempien pitää joustaa pitkässä juoksussa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kannata eroja.
Ei kannata erota...
Keskustele kaikki asiat ensin selviksi...
Jos eroat..sen jälkeen kaikki ..paskaa....
T:Elluhallo..👍😬
- Anonyymi
Sinun pitää itse päättää eroatko vai et. Vain sinä itse tiedät mitä kestät ja siedät, mitä et. Ajattele ennenkaikkea jaksamistasi. Kirjoituksestasi päätellen sinua rassaa ja voimat ovat vähissä. Siksi kannattaisi erota nyt, mahdollisimman pian.
Usein ihminen keksii jos vaikka mitä syitä miksei voisi erota. Niin sinäkin mietit mahdollista sairastumistasi, työttömyyttäsi ym. Mietipä siltä kannalta, miten sitten käy jos sairastut, jäät työttömäksi - ja olet edelleen avioliitossa, joka rassaa ja vie voimat. Silloin olet mielestäni todella paljon pahemmassa pulassa ja ahdingossa kuin eronneena.- Anonyymi
Ikävä sanoa täältä sivusta, mutta tämä vastaus on niin oikeassa. Kyse on kuitenkin omasta elämästäsi, ei kenenkään muun.
- Anonyymi
"Mietipä siltä kannalta, miten sitten käy jos sairastut, jäät työttömäksi - ja olet edelleen avioliitossa, joka rassaa ja vie voimat."
Niin kirjoitin minuutti sitten ja tässä sinulle. Totuus lienee että se pitkän suhteen mies auttaa, lyhyemmän suhteen mies häipyy.
Vaikka meillä ei ole ollut loistosuhdetta, niin metippäs ite;
Vaimo eli 76 vuotta täysin terveenä, sitten sai hermojuuri tulehduksen, onneksi olin läsnä ja sain hoitoon alta 20 minuutissa, sanoin että kortisonia suoneen ja mietitään sitten mikä lie sairaus.
Jos olisi mennyt pariin tuntiin diagnoosi niin USA laisten sivujen mukaan paraneminen olisi ollut vain 30-50 % ja kuolleisuus 20 % luokkaa.
Kyllä sitä sitten käytin useissa leikkauksiaa kun eräät lihakset repeytyivät jälkitiloissa joissa oli puoli vuotta. Kelataxilla mentiin lähes 40 kertaa vuodessa jne.
Kun vaimo selvisi 4 kk kuluttua kävelemään ja luki sairauskertomuksen kyllä kiitti ja sanoi ja on sanonut että minun kaikki ilkeydet on anteeksiannetut, koko elämän ajalta.
Nyt kaikki on hyvin, ainoastaan ajokortti meni siinä sairastelun aikana, mutta onhan taksi olemassa ja miehellä korti.
Tiedän vaan,,,,,,,,,,,,, useampi miehiä ja yhden naisenkin jotka ovat jättäneet uuden puolison kuukauden sairastelussa,,,,,,,,,,, siis sellaiset miehet joilla on ollut yhteiselämää 2-4 vuotta. He ovat menneet yhteen naisen kanssa ja naista tarvitsevat sanoi yksi herra.
joka sana on niin totta kuin 80v osaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mietipä siltä kannalta, miten sitten käy jos sairastut, jäät työttömäksi - ja olet edelleen avioliitossa, joka rassaa ja vie voimat."
Niin kirjoitin minuutti sitten ja tässä sinulle. Totuus lienee että se pitkän suhteen mies auttaa, lyhyemmän suhteen mies häipyy.
Vaikka meillä ei ole ollut loistosuhdetta, niin metippäs ite;
Vaimo eli 76 vuotta täysin terveenä, sitten sai hermojuuri tulehduksen, onneksi olin läsnä ja sain hoitoon alta 20 minuutissa, sanoin että kortisonia suoneen ja mietitään sitten mikä lie sairaus.
Jos olisi mennyt pariin tuntiin diagnoosi niin USA laisten sivujen mukaan paraneminen olisi ollut vain 30-50 % ja kuolleisuus 20 % luokkaa.
Kyllä sitä sitten käytin useissa leikkauksiaa kun eräät lihakset repeytyivät jälkitiloissa joissa oli puoli vuotta. Kelataxilla mentiin lähes 40 kertaa vuodessa jne.
Kun vaimo selvisi 4 kk kuluttua kävelemään ja luki sairauskertomuksen kyllä kiitti ja sanoi ja on sanonut että minun kaikki ilkeydet on anteeksiannetut, koko elämän ajalta.
Nyt kaikki on hyvin, ainoastaan ajokortti meni siinä sairastelun aikana, mutta onhan taksi olemassa ja miehellä korti.
Tiedän vaan,,,,,,,,,,,,, useampi miehiä ja yhden naisenkin jotka ovat jättäneet uuden puolison kuukauden sairastelussa,,,,,,,,,,, siis sellaiset miehet joilla on ollut yhteiselämää 2-4 vuotta. He ovat menneet yhteen naisen kanssa ja naista tarvitsevat sanoi yksi herra.
joka sana on niin totta kuin 80v osaa.Ei ihminen voi elää ajatuksella, että jos jotain kamalaa tapahtuu ja sairastun niin onhan se hyvä, että tuossa vierellä on vaikka se ihan kamala puoliso. Etkä lisäksi todellakaan voi olla varma, että se öuoliso silloin edes olis vierellä. Se voi huidella ties missä, se voi olla työmatkalla ja jos vaikka aivoinfarktin saat niin se on menoa sitten, kun tarpeeksi kauan virut. Ite ainakin aattelen myös niin, että jos saat useampia hyviä vuosia niin yks paskan hailee, jos sitten menehdyt johonkin sairaskohtaukseen vuosia aiemmin kuin että elät paskaa elämää vuosikaudet.
- Anonyymi
Jos joutuu kyselemään s.24 palstalta neuvoa ei olisi saanut koskaan edes ryhtyä parisuhteeseen.
- Anonyymi
Ainut ja oikea tapa on sopia asioista puolison kanssa, tällöin myös lapset tulee huomioitua.
Keskusteluyhteyteen päästään ulkopuolisen ammattilaisten avulla, jos muute ei onnistuta.
Älä koskaan tee päätöksiä vertaisryhmän/hyvien kavereiden ajatuksien mukaan.
Nainen ei koskaan uskalla sanoa että haluaa muuta parisuhteelta, vaan hänen on aina syyllistettävä miestä asiasta, vastuun kantaminen ja rehellisyys puuttuu.- Anonyymi
Anonyymi
17.11.2019 17:54
tuolle anna 10 Koko kirjoitus on juuri kuten ajattelen, tosin ei ole mitään kokemuksia.
Erityisesti tuo,
Älä koskaan tee päätöksiä vertaisryhmän/hyvien kavereiden ajatuksien mukaan.
80v
- Anonyymi
PASKAT KANSSA .YSKINKERTAISET ASIAT AINA MIELESSÄ ,.MIKSI MENETTE NAIMISIIN ,ASUKAA OMISSA ASUNNOISSA JA KÄYKÄÄ TOISILLANNE KYLÄSSÄ !
Ei kannata juristeja elättää !iHMISET EIVÄT OSAA ELÄÄ ENÄÄ PARISUHTEESSA,
Seksisuhde paras!- Anonyymi
Siellä huutelee sellainen ihminen, jolla omat suhteet .enneet päin persettä. Kateus pistää tekemään vaikka mitä.
- Anonyymi
Kyl on niin totta...parisuhdessa eläminen on niin vaikea nykyihmiselle.
- Anonyymi
15:41 kommentoija on aivan oikeassa. Minulle passaisi juuri tuollainen järjestely.
Peukut tälle!
- Anonyymi
Yli 50v parisuhteessa eläneen mielipide. Meilläkään ei ole ollut kaikissa asioissa ihanaa, mutta keskimäärin ok. En ole kuin hetkellisesti ajatellut, tai pelännyt eroa.
Mutta mitä olen muilla nähnyt,
jos ero tapahtuu lasten ollessa kouluiässä, se on usein hyvin raskasta, ...................
......... nyt huomasin, tämä ei olekaan minun alaani. En ymmärrä tilannetta.
En voi muuta neuvoa antaa , kuin sen,
jos nyt riitelete, koettakaa erossa olessanne olla sovussa ja koettakaa että ette puhu "uudesta ihanasta elämästä" .
Nainen saa aina miestä tunnissa, tuo pitäisi ymmärtää eikä mitenkään saattaa miestä mustasukkaiseksi. Siitä voi seurata kaikenlaista, itse olet lukenut pahimpia tarinoita. Mutta, tiedän lievempiäkin, eräs entinen aviopuoliso maksaa jollekin laitapuolen kulkijalle jotta hän raapii entisen vaimon auton muutaman vuoden välein. vaimo ei uskalla kertoa puolisolleen ja yleinen rikosilmoitus ei johda mihinkään. Entisen puolison kanssa vihassa eläminen voi olla kurjaa.
En ny osaa antaa erokehoitetta, koska en tiedä esim. oletko "muuttunut" itsetutkimisen kautta entisestä heterosta vaikkapa a-seksuaalseksi tms. että miehet eivät edes kiinnosta samalla tavalla.
Tai kuten mun puolisi, teki kuten vanhempansakin ja sitten vasta 30 vuoden kuluttua alkoi itse ajattelemaan tunteitaan. Sitten kun 3 tytärtä ja poika olivat päässeet hyvään ammattiin ja oli aikaa pysähtyä ja alkoi isoäiteys. hän huomasi että hän on konemaisesti tehnyt töitä ja rakastellut 32 vuotta.
elämä on monimutkaista, ei se aina vaihtamalla parane.- Anonyymi
Ai säkö se kävikin raapimassa meidän auton kyljen? No nythän se selvisi tämäkin. Ei muuta kuin rikosilmoituksen tekoon.
- Anonyymi
Sinulla on nyt ongelmia suhteessasi ja sinulla tulee olemaan toisenlaisia ongelmia eron jälkeen. Ne ongelmat eivät siis lopu eroon. Erota kannattaa vain jos vaakakuppi on aina keskimäärin negatiivisen puolella ja ei saa suhteesta riittävästi sitä mitä toivoo.
Ensimmäinen askelhan on jutella kumppanin kanssa kunnolla. Kysyä hänen mielipidettään asiasta.
Töksäyttämällä eroaminen on julmaa.
Minulle tuli vaimo kotiin kylästä anoppilasta pienen poikamme kanssa keskellä kirkasta päivää ja ilmoitti että on hommannut asunnon toisesta kaupungista ja huomenna tulee muuttoauto.
Puhui asumuserosta mutta jo seuraavana päivänä oli päivittänyt Facebook profiilissaan ettei ole enää naimisissa. Sitten hän tulikin katumapäälle ja tuli vuoden ajan leikkimään viikonloppuisin perhettä kanssani. Olisi ollut parempi kun ei olisi tullut. Ne viikonloput kun oli kivoja ja antoi toivoa että kyllä tää tästä. Olin nelisen vuotta ihan hajalla ja minun oli pakko hylätä poikani, kun exäni perusti ydinperheen uuden miehen kanssa jota poikani kutsui isäksi melkein heti.
Siihen on varauduttava että eroprosessi on vuosien prosessi. Jos löydät nopeasti uuden miehen niin voin vakuuttaa että exäsi tulee aiheuttamaan valtavia ongelmia ja on hankala aina siihen päivään saakka kun hän itse löytää jonkun. Noita eroja olen sivustakin seurannut ja aina sama laulu. Monet joutuu kommunikoimaan viranomaisten välityksellä eron jälkeen kun ei siitä muuten tule mitään.'
Aloita juttelusta. Se voi hyvässä lykyssä ollakin uuden ajan alku. Tavalla tai toisella.- Anonyymi
Sorry nyt vaan, mutta ei lähellekkään kaikki eksät oo kamalia eron jälkeen ja on luonnollista, että ihmiset löytää uudet kumppanit. Onko tllä kaikki pipipäät koolla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sorry nyt vaan, mutta ei lähellekkään kaikki eksät oo kamalia eron jälkeen ja on luonnollista, että ihmiset löytää uudet kumppanit. Onko tllä kaikki pipipäät koolla.
Tyhmää se on heti hypätä uuden mukaan, usein entisen parisuhteen ongelmat siirtyy näin uuteen. Luonnollista on juu löytää uusi kumppani, mutta.. no joo. Ite olin 6v avoliitossa, lapsi jäi minulle pääosin.. ei kyllä kiinnosta pätkääkään lähteä etsimään jotain ukkoa.
- Anonyymi
Sinä kyllä näytät olevan hankala ihminen, .Mitä olet täällä kirjoitellut että huh huh . Se joka suhun haksahtaa niin on hukassa. Sano minun sa moneen tämä on taivaan tosi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sorry nyt vaan, mutta ei lähellekkään kaikki eksät oo kamalia eron jälkeen ja on luonnollista, että ihmiset löytää uudet kumppanit. Onko tllä kaikki pipipäät koolla.
"Sorry nyt vaan, mutta ei lähellekkään kaikki eksät oo kamalia eron jälkeen"
En sanonutkaan että kaikki on. Läheltä nähnyt vaan tässä noita muidenkin eroja toistakymmentä niin niissä on melkein aina jompikumpi päästänyt pirun irti. En ole nähnyt nättiä eroa kuin yhden. Eräskin nainen soitti poliisit ja lastensuojeluviranomaiset paikalle kun isä oli 5 minuuttia myöhässä hakemassa poikaansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyhmää se on heti hypätä uuden mukaan, usein entisen parisuhteen ongelmat siirtyy näin uuteen. Luonnollista on juu löytää uusi kumppani, mutta.. no joo. Ite olin 6v avoliitossa, lapsi jäi minulle pääosin.. ei kyllä kiinnosta pätkääkään lähteä etsimään jotain ukkoa.
Tiedätkös, että parisuhteita kuin erojakin on monenlaisia. Osa yrittää ratkoa sihteen ongelmia ja pelastaa avioliittoa terapiassakin eli jos ei ihan ajattelematon ole niin kyllä kuulee vuoden tai vuosien terapiassa jotain virheistä oppii eli kaikki ei eroa suinpäin ja tiedän kuule ihmisiä, erotyisesti miehiä, jotka eroaan ei oo miettinyt pennin pyörylää koskaan eron jälkeen, ihan sama onko siitä vuosi vai kymmenen. Mä kuitenkin aattelen, että onko täällä palstalla vain samat ihmiset trollaamassa koko ajan, kun ihan samoista asioista keskustellaan koko ajan.
- Anonyymi
Ota ero ,
- Anonyymi
Mielestäni mikään muu ei ole vapaaehtoisempaa kuin parisuhteessa oleminen. Parisuhteessa kuuluisi olla siitä syystä, että todella tahtoo olla kumppaninsa kanssa. Ei velvollisuuden, lasten tai tulevaisuuden pelon vuoksi.
- Anonyymi
Olen ihan eri mieltä. Parisuhde ja perheen perustaminen luovat isoja sitoumuksia. Tärkein näistä on lasten elatus, kasvatus ja hyvinvointi, mutta puolisokin on järjestänyt elämänsä yhteisten suunnitelmien mukaan. Ei niistä voi livistää vain, koska ei huvita. Samaan tapaan töissä on käytävä, verot on maksettava ja velat hyvitettävä, vaikkei sattuisi huvittamaan.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei missään tilanteessa saisi erota. Päin vastoin. On tilanteita, joissa ero on moraalinen velvollisuus, koska se on kokonaisuuden kannalta pienin paha.
- Anonyymi
Oletteko kokeilleet avioliittoleirejä ja -työtä (esim. pienryhmät)? Niissä saa hyvää vertaistukea.
- Anonyymi
No varmaan ihan ekana pitäis nää asiat jakaa sen puolison kanssa, että tietää mitä mietit. Saattaa asiat muuttua jo sillä.
- Anonyymi
Minä oon ollut
naimississa vuodesta78 on ollut ylä ja ala mäkeä suku vaatii eroa miehestäni ja myös miehen suku.ikinä ei ole lyönnyt minua yhdessä päätetiin että välit sukuun katkaistaan.me ollaan ainut pari joka on naimisissa .kaikki muut ovat eroneet useamman kerranukkoja jaakkoja vaihtunut heillä tiuhaan tahtiin.sekös heitä harmitaa kun eivät saa meitä eromaan.puhuvat meistä mitä satuu.mutta me ei välitetä heistä.kateutta on ilmassa ainakin meidän sisaruksilla- Anonyymi
Hyvä te, voimia
- Anonyymi
Itse päätin pitkän jahkaamisen, riitojen, eestaas vetkuttamisen, perheneuvolakäyntien, lasten ahdistuksen, stressin, fyysisen & henkisen läheisyyden puuttumisen takia muuttaa pois ja viedä eropaperit käsiteltäväksi. Kaikki kärsii ja se ei käy.
- Anonyymi
Hyvää avioliitto-oppaita on paljon tarjolla. Lukeminen voi antaa välineitä omaan tilanteeseen.
- Anonyymi
Kysy itseltäsi oletko onnellinen? Jotain on suhteessa vialla jos mietit eroavasi. Eropäätös ei ole juuri koskaan helppoa. Tulehtuneessa suhteessa kaikki kärsivät eritoten lapset. Huonossa suhteessa ei kannata kituutella, tãrkeintä on olla onnellinen. Ja lapset asuvat sen vanhemman luona jossa tuntevat olonsa turvalliseksi. Hyvin tulet pärjäämään eronkin jälkeen. Itse 2 kertaa eronnut.
- Anonyymi
Itse erosin 4 vuotta sitten, sillon ero tuntui olevan ainoa vaihtoehto kun mitkään terapiat ei auttaneet ja voimat oli aivan loppu.
Nyt muutaman vuoden ja kokemuksen rikkaampana neuvon: ÄLÄ EROA. Erossa tulee niin monet itkut, ikävät, riidat, uusperhesotkut, ym. ongelmat eteen, että parempi on koittaa saada se olemassa oleva liitto vaan toimimaan. Erossa rikkoo itseään syvemmältä kuin voisi kuvitellakaan. Ja lapsien etu on oma ydinperhe. En epäile etteikö ole vaikeaa saada motivaatiota löytymään, mutta avio alan pitäminen on sen arvoista <3- Anonyymi
<3 rakkaus
- Anonyymi
Itse erosin 5 vuotta sitten, silloin ero tuntui olevan ainoa vaihtoehto kun mitkään terapiat ei auttaneet ja voimat oli aivan loppu.
Nyt muutaman vuoden ja kokemuksen rikkaampana neuvon: EROA. Erossa tulee monet itkut ja alussa on tosi synkkää, mutta muutaman kuukauden päästä alkaa aurinko paistamaan risukasaan. Erossa rikkoo itseään sitä syvemmältä, mitä kauemmin huonossa liitossa on kitkutellut.
Huonon avioliiton suurimpia kärsijöitä ovat lapset! Lisäksi saavat aivan vääränlaisen mallin vanhemmista ja miehistä ja naisista. Turha pitää suhdetta yllä vain itse avioliiton takia - kannattaa miettiä mikä on ihmisille parasta. - Anonyymi
Vanha lause tuli mieleen " parempi olla tossun alla , kuin sillan alla " .
Voi olla kuitenkin " herra " talossa ,kun tekee miehen työt . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse erosin 5 vuotta sitten, silloin ero tuntui olevan ainoa vaihtoehto kun mitkään terapiat ei auttaneet ja voimat oli aivan loppu.
Nyt muutaman vuoden ja kokemuksen rikkaampana neuvon: EROA. Erossa tulee monet itkut ja alussa on tosi synkkää, mutta muutaman kuukauden päästä alkaa aurinko paistamaan risukasaan. Erossa rikkoo itseään sitä syvemmältä, mitä kauemmin huonossa liitossa on kitkutellut.
Huonon avioliiton suurimpia kärsijöitä ovat lapset! Lisäksi saavat aivan vääränlaisen mallin vanhemmista ja miehistä ja naisista. Turha pitää suhdetta yllä vain itse avioliiton takia - kannattaa miettiä mikä on ihmisille parasta.Olet oikeassa, että on tilanteita, joissa pitää erota lasten hyvinvoinnin takia. Mutta se, että vanhemmat ovat onnettomia, ei automaattisesti tee avioliitosta huonoa. Usein suurin onnettomuuden aiheuttaja on juuri se lapsiperheen arki. Lasten hyvinvointi tarkoittaa yleensä sitä, että vanhemmat uhraavat näille parhaat vuotensa.
- Anonyymi
No jos hommais valmiiksi uuden siihen rinnalle ja laittaa hänet osallistumaan kustannuksiin mitä mahdollisesti syntyy eron johdosta , onnen huumassa moni hullu lupautuu maksamaan. Lisäksi uusi seurustelusuhde saattaa aiheuttaa nykyisessä puoliskossa sellaisen tarrautumisen , kiinnipitämisen ja omistamisen halun , että kaikki passaa, arvot muuttuvat, rahaa , hellyyttä,seksiä,aikaa...jne löytyy vaikka kuinka paljon.
Ainahan voi koittaa.😁- Anonyymi
WTF??
- Anonyymi
Joskus näin onnittelukortin, jossa luki näin:
"Avioliitto on ihmeellinen asia - sen avulla kaksi ihmistä voivat kestää kaikki ne vaikeudet, joita heille ei olisi tullutkaan, elleivät he olisi menneet naimisiin" :) Vakavammin sanottuna: uskon, että kaikki ristiriidat ovat selvitettävissä, kunhan vain lähdetään siitä, että töitä tehdään, vaikka mitä tulisi.
Itselläni on takana 26 vuoden avioliitto, joka päättyi 10 v sitten. Nyt, kun toinen liittoni on kestänyt jo 5 v, olen tajunnut monta asiaa. Lapset ensimmäisestä liitostani ovat jo aikuisia, enkä kadu oikeastaan mitään. Tosin, ero vei aikansa, mutta kaikesta selviää. Halaten eksän kanssa erottiin.
Sen olen ymmärtänyt, että ihmisistä se on kiinni. Vanhempani juhlivat viime vuonna 70-vuotista taivalta ja lämmöllä katselen aina, kun he päivän päätteeeksi halaavat toisiaan:" Hyvvee yötä ja anteeksi kaikki". Jotenkin tuosta heijastuu se ihana anteeksiantava mieli, johon ovat vuosien mittaan kasvaneet. - Anonyymi
Sanotaan heti alkuun, etten tahdo syyllistää mihin ratkaisuun sitten päädytkin. Luin kuitenkin kerran, että tilastollisesti vanhempien avioeron kokeneet lapset myöhemmin elämässään syrjäytyy ja jopa yrittää/tekee itsemurhan paljon todennäköisemmin kuin lapset, jotka eivät ole sitä kokeneet. Syytä miksi näin on ei tiedetä. Nyt äsken koitin vähän tarkistaa tiedon paikkansapitävyyttä... Ainakin Ylen viime vuoden uutisessa todettiin, että yksi neljästä riskitekijästä, joka ennusti nuoren syrjäytymistä ja vaikeuksia myöhemmin elämässään. Niin on: "Muutokset perheolosuhteissa. Vanhemmat ovat eronneet avioliitosta tai vähintään toinen lapsen vanhemmista on kuollut aiemmin kuin tämä on täyttänyt 18 vuotta." ( Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10496132 ) En tuomitse avioeron ottamista, mutta lasten saamisen jälkeen kyseiseen ratkaisuun ei tule suhtautua kevyesti. Uskoisin sinun myös haluavan jossain vaiheessa uuden kumppanin. Sekään ei ole yksinkertaista. Uusioperheessä isäpuolen ja tytärpuolen välejä ei suojele Westermarck-ilmiö, joten mielestäni on olemassa vaara seksuaaliselle hyväksikäytölle lapsen murrosiän jälkeen. Ei kukaan mies varmaan suunnittele nussivansa tytärpuoltaan, mutta sukupuolivietin voimaa ei pidä aliarvioida. Eli varotoimenpiteet olisi hyvä olla.
- Anonyymi
Sosiaalinen media on kirous avioliitolle. Pikku vaikeuksia tulee niin ai että somesta löytyy heti tuhat uljasta urosta jotka vaikuttaa paljon paremmilta vaihtoehdoilta ja valehtelee ummet lammet jotta pääsee pöksyihin, auttavat erossa ja sen jälkeen paljastuu että hän onkin pa alkkis jolla on viisi muuta tyttöystävää ja klamydia.
- Anonyymi
Ilman somea olisin ehkä vieläkin naimisissa ensimmäisen vaimoni kanssa. Varmasti en tiedä olisiko se ehdottmasti hyvä vai huono asia. Mutta se osaan sanoa, että rohkeammin olisi pitänyt osata elää molempien yhteiseksi parhaaksi sen ensimmäisen vaimon kanssa jo silloin, niin moni asia voisi olla toisin paremmin. Olen nytkin aivan tyytyväinen elämääni sinkkuna, mutta joitakin asioita silti kaipaan ensimmäisestä liitostani. Toistaalta miten voi olla nuorena kypsempi ihminen kuin silloin on. Itse olisin jälkiviisaana rohkeampi YHTEISEN hyvän puolesta juuri niissä kohdissa kun pelottaa toimia hyvän puolesta esim. turhan häveliäisyyden vuoksi.
- Anonyymi
Raha ja seksi ongelmat isoimmat syyt eroon.Pettäminen jo koettu avioliiton alussa.Olis jo silloin pitänyt laittaa peli poikki.
- Anonyymi
Pidä miehesi, yksinhuoltajan elämä on rankkaa (kuuden lapsen kanssa vuosikymmenet yksin
- Anonyymi
Joka puolella vaan eronneita pareja, miksi ihmiset ylipäätään naimisiin menee. Maailman meno on niin kiireistä ja hektistä että parempi olla vaan kavereita ja ystäviä. Jos puolison löytää asukaa kummatkin omissa asunnoissa.
- Anonyymi
On hyvä muistaa ettei , vaihtamalla löydä ainakaan parempaa. Toisaalta pakollakaan ei kannata roikkuu ikävässä avioliitossa.
Kokematta jäänyt nuoruus, kelpaako vielä, yms.
Lapset kannattaa pitää erossa vanhempien erimielisyyksistä ja tehdä heistä pelinappuloina.
Tee OMA päätös. Tulevaisuutta ei kannata pelätä, on paljon hyvää, vähän harmia. Ei ole vain yhtä hyvää ratkaisua.- Anonyymi
Ero vaan. Kulutat itsesi loppuun tuolla jahkaamisella. Itse pallottelin aikanaan n.5v. samaa asiaa 15v kestäneessä liitossa ja nyt olen jälkeenpäin harmitellut etten silloin aikoinaan lähtenyt. Meni hukkaan itseltäni monta vuotta mitään sanomattomassa parisuhteessa. Tottakai ero sattuu jonkin aikaa mutta ihminen on sopeutuvainen ja varsinkin lapset. Itselläni oli silloin 9 ja 10 v pojat jotka jäivät puolisolleni erossa ja joita tapailin sitten joka toinen vko loppu. Itse löysin uuden suhteen jonkin ajan kuluttua joka on toiminut nyt viimeiset 10v loistavasti. Ollaan molemmat oppirahat maksettu edellisissä liitoissa. Poikieni kanssa puhuttu asiat monta kertaa läpi vuosien varrella ja he ovat ymmärtäneet asian että miksi. Lapset terveet, armeijan käyneet, työpaikat molemmilla ja omat asunnot. Ollaan edelleen yhteyksissä joka vko.
Ota ero.Nyt on aika ajatella itseäsi.
- Anonyymi
Mä yritän päästä narsistista eroon, hän kokoajan ylistää itseään. Mitään mitä teen tai sanon ei kiinnosta. Koko ajan minä minä minä. Olen erkaantunut ystävistä sukulaisista lapsista. Ei saa olla muita kuin hän. Ei asuta yhdessä. Hän haukkunut mua 7 vuotta. Päivittäin viikottain. Minä erosin mutta 7 vuotta liian myöhään.
Teillä ei tälläsistä näköjään ollut. Voisitko mitenkään syttyä uudestaan? Jos tuntuu että kaikki on mennyt kannattaaerota. Lapsetkin vaistoavat jos et ole onnellinen ❤️ Tiina - Anonyymi
Et taida olla sinut itsesi kanssa. Rakasta ensin itseäsi niin suhdekin alkaa toimia tee niitä asioita mistä nautit ota aikaa itsellesi anna puolisosi tehdä sama ei kannata erota. Parisuhteessa moni unohtaa itsensä. Ja sit ihmetellään. =/
- Anonyymi
"Et taida olla sinut itsesi kanssa. Rakasta ensin itseäsi niin suhdekin alkaa toimia tee niitä asioita mistä nautit ota aikaa itsellesi anna puolisosi tehdä sama ei kannata erota."
=> tässä on mielestäni hyvä neuvo kahden eron ja 10 v. sinkuuden kokemuksella.
Kannatan näillä vajavaisilla tiedoilla, että ET eroa. Vastaus löytyy itsestäsi - joka tapauksessa.
- Anonyymi
Olen itse kokenut vuosien varrella kohtuullisesti erilaisia tapahtumia parisuhteessa. Hieman taustaa, niin että mielipidettäni pystyy analysoimaan tarkemmin.
Eli historiaa: ikää 51-v, ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen avioliitto menossa. Eli saman ihmisen kanssa suhteessa n. 31 vuotta, tavattiin silloin kun valmistaduin Yo-kirjoituksiin.
Mielestäni olemme olleet suht normaaleja, kaksi lasta toimitettu maailmaan (toinen yliopistossa ja toinen intissä).
Itse jäähdyttelen työelämässä sopivan mukavasti, ilman taloudellisia valvoitteita ja vaimo vielä työelämässä.
Olemme lähtöisin samalta pikkupaikkakunnalta, jossa kaikki tuntee toisensa.
Parisuhteemme aloitettua olin hyvin kyyninensiihen. Vanhempani olivat eronneet, lapsuudessani sain hiukan "kipeää", perheessämme oli väkivaltaa ym.
Vanhempani olivat ulkopuolisten arvostamia, isäni edusti paikkakunnan suurimpia työnantajia ja äitini oli yrittäjä, eli lähtökohtani oli ulkoisesti hyvä.
No, se ei tarkoittanut että olisimme olleet normaali perhe, tämä on aivan varmasti jättänyt minuun jäljensä.
Suhteen alussa kysyin tyttöystävältäni joka ikinen vuosi, jatketaanko suhdetta vai menekö pois, tosin ehkä huumoria tai jotain ?
Olin ilmeisesti itse valmina luopumaan suhteesta.
Kun tavattiin nykyisen vaimoni kanssa, olin nuori lukiolais -poju, pyörien aktiivisesti rock-piireissä dokaillen ja häröillen. Tästä se lähti...
No, muutimme pois pikkukaupungistamme työn perään ja hyvä se. Jätin taakse vanhat kaverit ja silloisen kostean rock-elämän.
Loppu tarina perustuu siihen, että muutimme takaisin kotikaupunkiimme ja aloitin yrittäjänä...
Vuosien varrella on tullut katastrofaalisia hetkiä ja onnistumisia
Alkuvuosina lapset olivat pieniä, vaimoni ilman työtä, omistamani firma teki tappiota, jouduin lomauttamaan työväkeä henkinen tuomio kaikilta...myöhemmin rahaa ja dokailua...
Tällaiset ikävät asiat ovat heijastuneet perheseen...
Yrittäjyyteen kuului kosteat illat ja pitkän parisuhteen aikana tapahtuu varmastikin asioita, mitkä eivät kestä päivän valoa esim. syrjähypyt... myönnän itsekin että näin voi olla, nuorempana varsinkin !
Tietyllä tavalla ymmärrän vaimollenikin näin tapahtuneen, hakiessa helpotusta elämään vaikeina aikoina hän on voinut saman tehdä sen, mitä itsekin tein... Miehet hyväksykää sekin !
Olen käyttäytynyt erittäin huonosti, ollessani mustasukkainen mm. ravintola illan jälkeen, tähän ei liittynyt väkivaltaa, mutta poliisit veivät minut pois, tosin ei putkaan.
Tämän vuoksi kävimmme perheenä terapiassa... Kaikkea ikävää, ei paljon, mutta kuitenkin, lapsemme muistavat varmasti nämä huonot hetket ?
Näiden tapahtumien jälkeen olen ajatellut, vaimoni on vahva ? vai onko ? Olemme molemmat kasvaneet vahvoiksi yhdessä !
Se, kait mitä yritän kertoa tarinallani on se, että elämän varrella on joskus todella vaikeaa. Älkää erotko parisuhteesta aivan heti jos tuntuu elämän olevan #harmaata# tämäkin kuuluu ihmiselämään.
Jaksakaa, mutta älkää pilatko elämäänne roikkumalla #tuhoon# tuomitun kanssa.
Vaikeita asioita...jos mietityttää...
...pysähtykää ensin miettimään itse minä mättää, johtuuko se omasta mielentilasta, vai aiheuttaako kumppanisi sen ? puhu kumppanillesi, hän kokee varmaankin samoja ajatuksia (ihmiset tulkisevat kehonkieltä ja syyllistävät usein itseäänx2), molemmat jurottavat ja aiheuttavat pahanolon kierteen toisilleen.
Haluatko olla saman henkilön kanssa, kenet olet tähän valinnut ! Miksi joudut miettimään tälläisiä...
Elämässänne on tapahtunut muutoksia sen jälkeen, kun valitsitte toisenne, tämäkin on todennäköisesti vaihe elämässä. Uusia vaiheita tulee...
Me jaksoimme paskimpien vaiheiden yli ja itsellä on hyvä tunne siitä, että jos jotain suurta tapahtuu vaimo ja lapset on mukana siinä... Olenko sittenkään onnellinen ?
Olen tyytyväinen valitsemastani polusta, mutta tiedän senkin, työpaikalla yksi ihminen, loistava huumorintaju, samanlainen ajatusmaailma, loistava kroppa, tuntuu..
Ei fuck, I`m still living... Ei oo helppoa pitkäkestoinen parisuhde....- Anonyymi
...looistava kroppa... tämä kertoo kaiken tämän päivän ihmisten tyhjyydestä.
olette kyllä niin lapsellisia että kelkein meinaa naurattaa.
muutama aika niin haudassa makaa joka iikka, erotkaa siellä vielä kerran sitten.
- Anonyymi
Ero on myös usein hyvä vaihtoehto. JOs varsinkin perusarvot ovat erit ja kunnioitus ei ole avioliiton perusta. Itsellä paljon kokemusta vaikeista elämän koukeroista joita en täällä lähde avaamaan ... privassa olen käytetettävissä.
- Anonyymi
Tuskin kannattaa tuhlata elämäänsä sellasen puolison kanssa joka ei nappaa
- Anonyymi
Anna ukolle kenkää vaikka ei se vaihtamalla parane. Samat ongelmat uudessa paketissa.
- Anonyymi
En ymmärrä tätäkään kommenttia, että vaihtamalla ei parane!! Eli jos sulla on väkivaltanen puoliso niin ei uus olis yhtään parempi. Tai jos sulla on valehteleva puoliso niin uusikin ainakin valehtelis ym. Ettekö te tiedä, että huono suhde jättää jälkiä ja se ihan normisti jättää pelon ettei enää koskaan löydä ketään sopivaa rinnalleen. Mun mielestä nää tämmöset kommentit on ilkeyttä ja lannistamista. Sanotko ihmiselle, joka jää työttömäksi ja jonka status työmarkkinoilla voiskin olla heikko, että et sä kyllä uutta työtä tuu saamaan. Tai jos ihminen sinnittelis rankassa työssä terveytensä äärirajoilka, että ei kannata vaihtaa työtä etsä tuu sitä saamaan. Masennus muuten aiheutuu siitä, että ihminen ei näe tulevaisuudessaan mitään hyvää. Kuka tahansa voi masentua ja masennus on hyvin tappava tauti. Mutta mitäpä sitä ihmishengistä, kannustaminen olis liian vaikeaa!
Mitä tulee lapsiin erossa niin useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ero on ihan ok ratkaisu, kunhan vanhemmat pääsevät sopuun asioista eli ei ero niinkn vaan ne vanhemmat tuhoaa lapsensa, joko eron jälkeen tai sitten ihan huonossa liitossa.
- Anonyymi
Erottiin .oon päässy eroon turhasta huolesta.ei tarvi enää kantaa kaikkea hänen hankkimaa huolta.
- Anonyymi
Mitäpä jos puhutte kumpikin suoraan, mitä on mielessä? Ei syyttelyä, vaan avointa pohdintaa, mitäs me tällä ainutkertaisella elämällä tehtäisiin, ollaanko yhdessä vai ei ja miksi.
- Anonyymi
Uskon, että elät liian helppoa elämää. Et näe, että todellisuudessa elät hyvässä suhteessa. Muistele sitä miksi menit yleensä parisuhteeseen ja halusitko lapset vai tulivatko ne suhteen sivutuotteena. Puolisosi on kuitenkin kiinnostunut sinusta koska seksi kiinnostaa. Koetko senkin pelottavaksi. Et ole opetellut nauttimaan läheisyydestä, siinä sinulla olisi vielä opettelemista. Erossa lapset aina kärsivät, haluatko sitä. Parisuhde ei ole jatkuvaa auvoisaa oloa. Elämä on taistelua ja selviytymistä arjen painostavasta yksitoikkoisuudesta. Mieti miten saisit elämästänne parempaa äläkä odota että vain sinulla olisi kivaa. Tee toiset onnelliseksi, niin saat tasapainoa myös itsellesi. Puolisosi varmasti kärsii samalla tavalla ja lapsesi aavistavat eron uhkan. Älä jatka epävarmuuden lietsomista .
- Anonyymi
Apua löytyy www.apuaeroon.fi sivuilta ympäri Suomen.
- Anonyymi
Oletko ajatellut, että voisit käydä yksin pariterapiassa, psykologilla tms? Itse en henk.kohtaisesti usko parisuhteen muuttuvan paremmaksi terapiassa, mutta ainakin saisit oven auki ajatuksillesi, kun joku osaava kysyisi vaikeita kysymyksiä.
Toivoin, ettei minun olisi tarvinnut yksin tehdä eropäätöstä, mutta jonkun se on tehtävä ja miljoonien "mä en enää jaksa tätä, mä haluan erota" uhkailujen jälkeen puoliso sanoi, että sitä hänkin haluaa. Vuosia jälkeenpäin hän sanoi minulle, että oli hyvä että tein aloitteen, koska hän ei olisi kyennyt "jättämään perhettään" ilman minun aloitettani.
Me erosimme kolmesti. Viimeinen kerta toden sanoi. Kävi juuri kuiten teillekin, eli erouhkauksen jälkeen kaikki sujui hetken paremmin, mutta sitten homma karkasi taas käsistä ja muuttui entisenlaiseksi.
Kohta on joulu, ajattelet että ei lasten joulua voi pilata, ehkä joulun jälkeen... kevät tulee kohisten, ehkä toukokuussa sanoisit että se oli tässä... voiko sitä lasten lomaa pilata, ehkä sanot loman jälkeen, sitten on taas syksy ja kohta joulu jne.
Jos koet, ettei teillä ole muuta yhteistä kuin lapset, eikä liitto tuosta muuksi muutu, niin eikö silloin ole parempi elää erikseen ja antaa itsellesi ja puolisollesi mahdollisuus löytää kumpaakin tyydyttävät kumppanit tai olla ilman parisuhdetta.
Ero ei ole lapsille maailmanloppu, mutta jatkuva kränä ja riitely on. Ota päämääräksi olla tasapainoinen, stressitön vanhempi ja tavata lapsia niin paljon kuin voit tai sitten olla lähivanhempi. Sekin on vaihtoehto. Jos jäät asumaan lastesi lähelle,
voi olla vuoroviikkovanhempi. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Vanhempana olo on äärettömän kivaa ja antoisaa, kun riitely puolison kanssa jää pois sirkuksesta. Puolisoasi tai hänen tunteitaan tai tulevaisuutta sinun ei tarvitse miettiä, hän on aikuinen ihminen ja hoitaa omat asiansa itse.
- ent. yh-äiti, nykyinen sinkku :) - Anonyymi
Avioliittoon mennään olemaan samalla puolella. Se on kaikenlaisten ansaitsemisten ja myymisten ja arvioiden ja tuomioiden loppu, koska se on lupauksen liitto ja kummankin oma ja yhteinen päätös ja teko ja vala. Siellä kumppania ei arvoteta, arvostella, arvioida, siellä ei enää olla koeajalla tai koiteta suoriutua, vaan siellä on antauduttu rakastettavaksi ja rakastamaan ja oppimaan rakastamisesta, joka siis ei ole jokin ihastuksen tunne tai huuma vaan ansioton rakastaminen. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo. Se ei reagoi tai arvuuttele vaan se tekee, vaikuttaa, ja saa itse aikaan. Se ei ole jonkinlainen probe tai luotain jolla arvioidaan ja arvuutellaan ja mittaillaan vaan se on ja se itse tekee. Sellaiseen liittoon mennään tosissaan, ja sellaisia lupauksia tehdään valalla. Puhuit paljon suhteesta ja puolisosta, mutta on hyvä katsoa mitä itse tekee, vai tekeekö, niin rakastamisessa kuin arvioinneissa tahi tuomioissa. Ja lapsiakin vielä. Kaikkien ihmisten tulisi tehdä sitä tai tätä mutta sitä voi vain itse tehdä.
- Anonyymi
"Avioliittoon mennään olemaan samalla puolella...."
Hienosti kiteytetty avioliiton syvin olemus. - Anonyymi
Niin hyvin kirjoitettu. Ollaan samalla puolella lupausten liitossa, johon molemmat ovat yhdessä halunneet tahtomalla rakastaa toisiaan. Olen niin samaa mieltä, että avioliitto on matka, jonka aikana yhdessä oppii rakastamaan toista yhä enemmän, vaikka niitä virheitä matkan varrella sattuu. On valmis selvittelemään tielle tulevia ongelmia yhdessä, ei heittämään pyyhkeen kehään, kuvitella, että jossakin on joku toinen ongelmaton. Elämän hienon matka.
Monesti ainoaa asia jonka takia ollaan yhdessä on lapset tai seksi...etenkin jos arvot eivät kohtaa ja sitä kautta kunnioitus ja arvostus toista kohtaan on kadonnut
- Anonyymi
Kun ero tulee ajatuksiin on se merkki siitä että "mutu" on tehnyt jo päätöksen eli vain ajan kysymys kun sen toteuttaa.
Ylimääräiset pohdinnat jarruttavat uutta elämää joka tietysti oma haasteensa, mutta kukaan ei ole erossa pettynyt vaan saanut elämänsä takaisin!
Alussa on omat taloudelliset vaikeutensa, mutta oma ainoa elämä on kuitenkin se juttu miksi ero on hyvä asia! Kaikki muuttuu merkittävästi paremmaksi kuin roikkua suhteessa jossa ei ole kellään kivaa!...
Parisuhdeterapiat on järjetön idea väkisin saada ihmiset elämään keskenään jotka eivät oikeasti yhdessä halua olla!
Lopettakaa ainoan elämän tuhlaaminen ikävässä ja vaikeassa suhteessa, on vain yksi elämä ja sitä tarpeeton kärvistellä toisen ihmisen syystä!
Ero mahdollistaa merkittävästi elämisen kokemuksia eikä tarvitse umpisolmuja yrittää aukoa ja alkaa elämään "varovaisemmin"... samalla loppuvat kaikki loputtomat kompromissit jossa suhdeluku 20-80.
Elämä on nyt!- Anonyymi
Taidatkin olla ainut, joka kirjoitit alkuvirkkeessä samoin kuin itse ajattelen.
Kun eroajatus pujahtaa ajatuksiin, tavallaan miettii jo sitä, ettei halua elää sellaista elämää, missä on eikä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa elää.
Toista ei voi muuttaa, itseään voi.
Yhdessä voisi kuitenkin pohtia uudestaan jonkun luona asioista. Tuliko edellisellä kerralla kuitenkaan asioita käsiteltyä pohjamutia myöten. Onhan miehelläkin odotuksia.
Jos toinen puoliso kohtelee sinua huonosti, se kannattaisi kakaista.
Jos seksi pitää miehesi yhdessä sinun kanssasi, riittääkö se, jos kaikki muu on vaikeaa.
Lapset voivat myös olla helpottuneita erosta, jos ilmapiiri muuttuu. Tällä ajatuksella ei pidä kiristää yhdessäoloon.
Mutta jos nyt on raskasta, niin eron jälkeen on uusia haastavia asioita vastassa.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikeuksitta emme elämässä selviä.
Se, että repäiset ja lähdet, voit saada energiaa muuhun, jos tiedostat tekeväsi päätöksen, joka pitää. Sekin kannattaa muistaa, että lapset sitovat jatkossakin sinua useaksi vuodeksi ja elämän, mielestäni, toteutua lapsi-edellä. Tämä ei ole kevyttä. Mies voi käyttäytyä huonosti, kun ero realisoituu ja sitten voi hänen taholtaan alkaa odottamaton temppuilukausi, mitä kenties et ole osannut odottaa. Tällainen syö energiaa.
Ero voi myös kasvattaa, kaikkia osapuolia.
Nm. Eletty elämä
Päätös on aloittaja, Sinun.
En anna montaa ohjetta, näkökulmia vain.
- Anonyymi
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
- Anonyymi
Itse olen alkanut ajattelemaan niin, että jos avioliittossa ei ole pettämistä, väkivaltaa, päihteitä tms. ylitsepääsemätöntä asiaa, niin usein näyttää eroajatus tulevan kyllästymisestä. Ja ne tällaiset erot, jotka minä tiedän, on johtanut katumiseen, mutta takaisin entiseen näissä ei ole ollut paluuta. Toista on loukattu niin pahasti ja kaikin puolin hyvä puoliso on löytänyt nopeasti uuden kumppanin.
Jos jonkun ohjeen antaisin, niin se on se, että miettikää nyt vähän millaisen kumppanin otatatte. Ja kenen kanssa kannattaa lapsia tehdä. Ja kuinka monta. Ystävälläni 4 lasta ja koko ajan on riidelty, mitä järkeä? Oli kiva jäädä äitiyslomalle?
Itse olen erolapsi ja kyllä siitä kärsi kaikki, vaikkei ollut erityisen riitaisa. Mikään ei ollut enää lapsen elämässä hyvin. Joulut, lomat, syntymäpäivät, koti, talous, ihmissuhteet, elämä. Karehdin kovasti ehjässä perheessä asuvaa ystävääni.
Omiin ajatuksiin voi vaikuttaa, yritä ajatella positiivisesti ja kehua toista, siitä lähtee hyvä kiertämään. Kannattaa yrittää. - Anonyymi
Raamatun mukaan avioerot tulisi kieltää.
- Anonyymi
Minulla ollut neljä pitkähköä suhdetta. Pisin 14 vuotta. Kaksi naisistani oli akateemisia ja en tiedä oliko se heidän koulutuksestaan vai luonteestaan kiinni niin he aina kilpailivat ja väittelivät kanssani ihan kaikesta. Heidän piti periaatteessa olla aina eri mieltä ja koettaa aina tietää paremmin sellaisistakin asioista jotka oli minun harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
He myös kadehtivat minua, siis omaa miestään! Koettivat antaa ymmärtää että he ovat parempia ihmisiä kuitenkin koulutuksestaan johtuen ja minun menestys yritysmaailmassa johtui heidän mukaansa lähinnä juntin tuurista.
Heidän piti aina selvitä voittajana jokaisesta keskustelusta ja tilanteesta, vaikka mitään mitaleja ei niistä kenellekään jaettu. Jopa urheilussa piti ottaa skaba uinnissa ja pyöräilyssä. Kun vaimo hävisi 50 kilometrin pyöräretkellä pari kilometriä niin ei puhunut minulle kahteen päivään ollenkaan. Ihan sairasta. Erojen syy oli että he eivät saaneet latistettua minua maanrakoon vaikka parhaansa yrittivät. Ero olisi myös takuulla tullut sitten jos olisin latistunut.
Olen nähnyt samankaltaisia naisia muillakin miehillä. Miestä pitää periaatteesta koittaa laittaa tossun alle. Jos siinä onnistuvat niin menettävät kunnioituksen miestä kohtaan. Siksipä otinkin thaimaalaisen naisen. Ei ole ikinä haukkunut sanallakaan eikä alkanut kilvoittelemaan. Hänellä on naisen rooli ja minulla miehen rooli, niinkuin luonto on sen suunnitellut. Suomalaisissa naisissa on pahalaatuinen valuvika.- Anonyymi
Totta ainakin joidenkin kohdalla.
Yleistää ei voi vaan suurin osa asioista on yksilöllistä parisuhteissa.
Onnea suhteeseesi sinulle oikean vaimon kanssa. Erilaisuus on rikkautta.
- Anonyymi
En tiedä, miten puolisosi jaksaa sinua kun et ole parisuhteessa kaikella mukana. Ehkä pitää erota jos et voi muuttua takaisin siihen tilaan mitä olit suhteen alussa.
- Anonyymi
Herran Jumala ei kai kukaan pysy samanlaisena pitkässä suhteessa?? Ihminen kasvaa, kehittyy, muuttuu elämän aikana, ja usein eri aikaan ja eri tavoin kuin kumppani. Ei tarvitse muuttua sellaiseksi takaisin kuin joskus on ollut. Eikä tarvitsekaan. Ja joskus se merkitsee myös, että suhde silloin päättyy, on kasvettu erilleen.
- Anonyymi
Ottakaa etäisyyttä toisistanne. Jos huomatte olevanne onnellisempia erillänne niin erotkaa. Jos huomaattekin että tarvitsette toisianne, niin pysykää yhdessä. Kyseenalaistakaa tilanne ja asettakaa se koetukselle. Totuus tulee silloin ilmi ja tiedätte molemmat oikean ratkaisun.
- Anonyymi
kyllä aloittaja tekee puolisolleen maan päällisen helvetin. Kuvastaa vastuuttomuutta ja moraalittomuutta. Sitten vielä kehtaa uhriutua.
MIkä teitä ihmisiä oikein vaivaa??
Ettekö tosiaan ymmärrä elämästä yhtään mitään.
Se toinen on se kärsijä osapuoli, ei siis aloittaja joka on itsekeskeinen narsisti.- Anonyymi
Kyllä se on vastapuoli, joka helvetin liekkejä ylläpitää.
"Aina kun olen mielessäni päätöksen tehnyt, niin sitten puoliso onkin taas mukava ja ikäänkuin ryhdistäytyy. Ja sitten näiden hyvien hetkien aikana eropäätöksestä kertominen tuntuu pahalta. Ikävältä tuntuu myös se, että ikäänkuin en enää itse jaksa yrittää ja panostaa suhteeseen. Odotan vaan, että koska se päivä tulee, että saan ääneen sanottua, että olisi pitänyt erota jo kaksi vuotta sitten"
Tuo kertoo että aloittaja haluaa muutoksen. Puoliso pelkää häntä ja siksi "ryhdistäytyy". Siksi vain että pakenee vastuuta ja saa keinon hallita tilannetta uhkaamalla. En ihmettele yhtään jos aloittaja tuntee itsensä loppuun palaneeksi ja heikoksi. Tuo on rehellisesti sanottuna henkistä väkivaltaa ja takertumista kynsin kiinni. Pakonomainen kontrollointi ja kiristäminen voi ajan saatossa muuttua väkivallaksi. Viimeiseksi vallankäytön keinoksi.
Aloittajaa pyytäisin puhumaan asiasta. Tämä valtio on täynnä kaikenlaisia chatteja ja numeroita, joista saa apua. Ammatilaiset näkevät tälläisiä tilanteita koko ajan ja osaavat auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä aloittajan olisi nyt vain tietää että ei ole tilanteensa kanssa yksin ja saisi luottamuksellisesti puhua toiselle ihmiselle.
Fyysinen- ja henkinenväkivalta on aina väärin. Mitään ei tarvitse kestää yksin. Aloittajalle niin paljon voimia ja tsemppiä! Tiedän kokemuksesta että niitä eniten tarvitaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on vastapuoli, joka helvetin liekkejä ylläpitää.
"Aina kun olen mielessäni päätöksen tehnyt, niin sitten puoliso onkin taas mukava ja ikäänkuin ryhdistäytyy. Ja sitten näiden hyvien hetkien aikana eropäätöksestä kertominen tuntuu pahalta. Ikävältä tuntuu myös se, että ikäänkuin en enää itse jaksa yrittää ja panostaa suhteeseen. Odotan vaan, että koska se päivä tulee, että saan ääneen sanottua, että olisi pitänyt erota jo kaksi vuotta sitten"
Tuo kertoo että aloittaja haluaa muutoksen. Puoliso pelkää häntä ja siksi "ryhdistäytyy". Siksi vain että pakenee vastuuta ja saa keinon hallita tilannetta uhkaamalla. En ihmettele yhtään jos aloittaja tuntee itsensä loppuun palaneeksi ja heikoksi. Tuo on rehellisesti sanottuna henkistä väkivaltaa ja takertumista kynsin kiinni. Pakonomainen kontrollointi ja kiristäminen voi ajan saatossa muuttua väkivallaksi. Viimeiseksi vallankäytön keinoksi.
Aloittajaa pyytäisin puhumaan asiasta. Tämä valtio on täynnä kaikenlaisia chatteja ja numeroita, joista saa apua. Ammatilaiset näkevät tälläisiä tilanteita koko ajan ja osaavat auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä aloittajan olisi nyt vain tietää että ei ole tilanteensa kanssa yksin ja saisi luottamuksellisesti puhua toiselle ihmiselle.
Fyysinen- ja henkinenväkivalta on aina väärin. Mitään ei tarvitse kestää yksin. Aloittajalle niin paljon voimia ja tsemppiä! Tiedän kokemuksesta että niitä eniten tarvitaan.Puhutaan, että on oma päätöksesi. Miten niin? Liikaa mennään yksilön näkökulmasta, että vain se mitä ITSE koen ja tunnen on tärkeätä. Avioliitossahan on tärketä se, että mitä sinun tekemisesi ja sanomisesi vaikuttavat puolisossasi. Jos eroat, mitä aiheutat puolisollesi, onko se jotain hyvää. Hyväähän meidän pitää toisillemme tuoda, ei pahaa. Eroaminen on rikkomista, ei rakentamista. Eroaminen on todella pahan tekemistä toista kohtaan.
- Anonyymi
Ajattelen, että olisi kaikkein parasta asua erillään, mutta ei ottaa avioeroa. Jäisi nuo riitelyt ja ainaiset yrittämisen yrittämiset ja pettymysten kokemiset jotenkin selän taakse. Tietysti, jos teillä on yhteistä omaisuutta, täytyisi sen kanssa tehdä jotain (kysy neuvoa oikeusaputoimistosta).
Tämä erillään asuminen voisi olla pehmeämpi tapa erkaantumiselle, jos arkipäivän tilanteet ovat mahdottomat selvittää ja aina takkuillaan niiden samojen asioiden kanssa. Niitä, joista luvattiin uudelleen ja uudelleen tehdä "parannusta".
Monessa avioliitossa ollaan niin epäkunnioittavia toista kohtaan - aivan kuin alkeellisemmatkin käytöstavat ovat unohtuneet. Työpaikoissakin saa ystävällisempää kohtelua ja arvostusta kuin omalta puolisolta. Siellä yritetään sentään pelata yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Liian moni avioliitossaan siis käyttäytyy törkeästi (kun kukaan ei ole näkemässä) ja ei pysty/halua omaksua toisen rakastamista sanoin ja teoin. Niin, liian paljon lupauksia ja sanoja, joilla ei käytännössä olekaan merkitystä.
Meillä yritettiin jo kymmeniä vuosia sitten laittaa yhdessä paperille asioita, joiden kohdalla oli kipupisteitä. Sekään ei onnistunut... pari viikkoa kun oli kulunut, samat tilanteet, riitelyt, mykkäkoulut ja kostamiset tulivat taas arkipäivään.
Jos puolisoni olisi työntekijäni ja minä olisin työnantaja..... antaisin hänelle välittömästi lopputilin laiskottelusta, sopimusten rikkomisesta ja tekemättömistä töistä. - Anonyymi
Sanoisin Kuka elättää lapset😁
- Anonyymi
pari terapiaan, lisää seksiä, parempaa vuorovaikutusta ja enemmän yhteistä aikaa, lapset isovanhemmille kylään useemmin.
älä eroa.- Anonyymi
Pari kysymystä: minkä ikäisiä te olette, miten kauan naimisissa, onko lapsia?
- Anonyymi
Kuuntele sydäntäsi. Mitä haluat elämältäsi.
- Anonyymi
Koitas ny laittaa se pääkoppas kondikseen.sulla on riittämättömyyden tunne ja pelkäät itse tullla jätetyksi.tää on fakta. hae lekurilta lääkitys ja ala tekee huusholli hommia ja kuuntele ukkoos eläkä aloita sitä iän ikuista riidan haastamista jo vähemmästäkin palaa käämit.
- Anonyymi
Avioero ei ole koskaan helppo.
tavallaan se ei saakkaan olla.
Mikäli puolisoilla on yhteisiä Lapsia
se on vielä vaikeampaa.
Ensisijaisesti pitää ottaa huomioon Lapset.
Valitettavan usein avioeron jälkeen Lapsista
tulee vain pelinappuloita joita manipuloidaan
ja käytetään valtataistelussa hyväksi?
mikä on Lasten etu?
Äidin / Isän etu ei saa koskaan mennä Lasten edelle.
Mikäli kyse on selvitymistaistelusta vaihtoehdot
ovat vähissä.
Koska et nyt ilmituonut perusasiaa minkä takia
haluat erota ku on niin tylsää ”enkä mä enää rakasta sitä”
ei kelpaa syyksi.
Toisaalta ihmiset ei muutu koskaan - Anonyymi
Vaimo on aina heikompi, jota tulee tukea Jumalan Saalla, koska se on miehen ymmärrystä ylempi, Jos mies on vaimon pää, iin kuika paljon mies tarvitsee tukea, jos hänkään ei ymmärrä ettei `` Mies saa hylätä vaimoaan`` Jumala vihaa hylkäämistä! a hylkäämällä vaimosi, taahtuu se, että toiset miehet ryhtyvät saastuttamaan vaimoasi, ja tilanne pahenee saatanan toivomalla tavalla, Luuk 14: 20 `` Otin vaimon, ja siksi en voi tulla Karitsan hääaterialle, Monet ottavat tise vaimon, `` Ja avinrikkojat eivät eri Jumalan valtakuntaan!! Jumala ei katso henkilöön, pappiin, piispaan ei kehenkään, Hän on sama Jumala kaikille! 1 Moos 20: 7 kertoo: `` Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa`` Miksi siis antaisit vaimosi toisten miesten saastutettavaksi, kun heitäkin velvoittaa Jumalan 10,s käsky. Avionrikkoja on aina perheen ulkopuolinen henkilö, Synti erottaa miehen vaimosta Heittäkää yhdessä synnit Hesekiel 18: 30, 31 Jos molemmat olette vanhurskaita, teillä on rauha Jes 32: 17 Jumala muuttaa teidät, kska Hän on Henki.. Nyt teissä on paha henki Heb 10: 15, 16 Vaimo on sidottu mieheensä, ero ei auta asiassa. . Pappinen P
- Anonyymi
Kannattaa lasten vuoksi pysyä yhdessä. Kaikki on kiinni halusta.
- Anonyymi
Kumma juttu heti kun koetaan arki tylsäksi aletaan minä keskeisesti miettiin ulos pääsyä kuitekin niin ettei vastuuta joutus kantaan vaan se vastuu jäisi sille toiselle..voi jumaliste.
arki on arkea.
seksi on seksiä.
mikä on vaikea ymmärtää?
elämä on tämmöistä.kannattas itsekin koittaa tehdä arjen keskelle juhlaa, eikä tylsänä odottaa että se toinen uhrautuu...
ihmiset ei enää osaa suhteuttaa asioita ja jakaa niitä. - Anonyymi
Sun pitää ensin mennä naimisiin oikean naisen kanssa. Nyrkkikyllikkiä en vaimoksi vielä sanoisi.
- Anonyymi
Paha on tietenkin sanoa että koita jaksaa, mutta jos eroat niin lapset kärsivät se on varmaa vaikka mitenkä huoltajuus sovittaisiin, ei lapset sitä ymmärrä, olen eronnut ja jäi kaksi lasta 13 ja 15v toiselle osapuolelle, on sitten niin kauhea kaipuu ja ikävä ja syyttelyä itselle miksi erosimme, vieläkin tuntuu erttäin pahalta lapsia kohtaan vaikka ovat jo 40v hujakoilla, se ajatus ei ikinä lähde päästä pois että olen ollut huono vanhempi nimenomaan lapsia kohtaan, vaikka olen uudelleen avioliitossa niin se aina vaan sattuu.
- Anonyymi
Kannustan suhteen rakentamiseen, tee kaikkesi ettei tule eroa. Lapset ovat viattomia kärsijöitä eroissa, eikä se seuraava mahdollinen ihminen ole nykyistä kummenpi, me ollaan kaikki vajavaisia.
Jouduin eroamaan kun mies rakastui 39v jälkeen sihteeriin ja sitä prosessia en toivo pahimmalle vihamiehellekään. Aikuiset lapset kärsivät ja kaikki hajoo.- Anonyymi
Allekirjoitan tuon "eikä se seuraava mahdollinen ihminen ole nykyistä kummempi". Seuraavalta mahdolliselta ainakin puuttuu toisen lapsiin se side, että ovat omaa verta ja lihaa. Alussa tietysti kaikki on ihanaa ja rakkautta saattaa riittää kumppanin edellisen liiton lapsillekin, mutta se on suhteen alku. Samanlainenhan se alku on aina uuden kanssa lapsilla tai ilman, mutta sitten tulee arki ja se rakkaus kummasti tuntuu häviävän johonkin muualle. Nykyajan erolapsia siis rakastetaan ja hylätään melkoisessa rumbassa, joten ei ihme, että voivat huonosti, vaikka olisivat aikuisia lapsia.
- Anonyymi
Etkö ole koskaan ajatellut sitä vaihtoehtoa kuinka sitten selviätte avioliitossa jos teistä toinen todella sairastuu. Entä jos se sairastuja onkin puolisosi. Miten sitten selviätte. Jotenkin tuntuu tosi kylmältä tuo sinun pohdintasi. Kuin ainoastaan rahalla olisi merkitystä sinun elämässäsi.
- Anonyymi
- Rahat riittää Suomessa aina.
- Ei ole mahdollista pilata erolla lasten suhdetta toiseen vanhempaan. Molemmilla vanhemmilla on aivan oma suhteensa lapsiin.
-Koska teillä riidellään ja joudut sitä sovittelemaan, se kertoo puolisosi hyvin tulehtuneista väleistä lapsiinsa. Lapset kärsivät.
- On parempi sairastua tai joutua työttömäksi vasta sitten, kun olette jo eronneet. Näin pystyt pitämään lapsista huolta ja yhteiskunnalta tukea ja tukia. Vähän sama juttu, jos puolisosi sairastuu eronne jälkeen. Hänen pitää vastata vain itsestään ja omasta taloudestaan.
Tuossa edellä sanottiin sinun ajattelevan vain rahaa. Minusta sinä vain olet yksinkertaisesti todella pelokas, päättämätön ja arka, elät epäterveessä suhteessa.
Usein "erilleen kasvaminen" pitää sisällään paljon todella haitallisia aineksia. Sellaisia, joita terveeseen suhteeseen ei kuulu. Sitä vain välttämättä ei ymmärrä.
"Aina kun olen mielessäni päätöksen tehnyt, niin sitten puoliso onkin taas mukava ja ikäänkuin ryhdistäytyy"
Tämä on täysin tavallinen tilanne epäterveessä suhteessa. Muutaman viikon ehkä toinen jaksaa näytellä mukavaa. Olla jopa mieleksi. Sitten taas lössähtää entiseen. En tiedä suhteestanne tietenkään. Mutta pelkästään tuo, että ajattelet eroa kokoajan, ja ettet jaksa yrittää, siitä huolimatta mietit oletko tehnyt tarpeeksi kertoo paljon. Suhteenne, tai ainakin kaikki terve osa siitä on oikeasti kuollut jo ajat sitten. Sitä vain on niin pirun vaikea itselleen myöntää.- Anonyymi
Wau! Mikä fakiiri olet ja yhden vaivaisen kirjoituksen perusteella. Todellisuudessa tarkastelet asiaa vain omasta suppeasta kokemuksestasi käsin. Ehkä sinulle kävi onnekkaasti ja et kärsinyt rahattomuudesta missään kohtaa. OMG.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wau! Mikä fakiiri olet ja yhden vaivaisen kirjoituksen perusteella. Todellisuudessa tarkastelet asiaa vain omasta suppeasta kokemuksestasi käsin. Ehkä sinulle kävi onnekkaasti ja et kärsinyt rahattomuudesta missään kohtaa. OMG.
Mun mielestä toi 18.18 kirjoitettu kommentti on hyvä, eikä todellakaan suppeasti kommentoitu. Kyllähän ne raha-asiatkin tärkeitä on, mutta hankalassa tilanteessa minkäs teet. Täytyy punnita myös vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Jotkut on toki sinnikkäämpiä, vahvempia ja tunteettomampia elämään huonoissakin oloissa, mutta tosiasia voi olla myös, että et tiedä mimmoisissa oloissa ap oikeesti elää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä toi 18.18 kirjoitettu kommentti on hyvä, eikä todellakaan suppeasti kommentoitu. Kyllähän ne raha-asiatkin tärkeitä on, mutta hankalassa tilanteessa minkäs teet. Täytyy punnita myös vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Jotkut on toki sinnikkäämpiä, vahvempia ja tunteettomampia elämään huonoissakin oloissa, mutta tosiasia voi olla myös, että et tiedä mimmoisissa oloissa ap oikeesti elää.
Lisään vielä edelliseen kommenttiini, että nuo jotka puolustelee lasten vuoksi yhdessä pysymisen tärkeyttä, että entä jos tilanne meneekin siuhen, että jäädessäsi et olekaan enää niin hyvä vanhempi lapsillesi. Lähteä tai jäädä siinä on riittävästi aihetta syyllisyyden tuntoihin.
- Anonyymi
Jos vanhemmat ei rakasta niin sen lapsetkin huomaavat. Lapsen kasvaessa hän tulee valitsemaan sitten "puolensa". Kannattaako sen takia kuitenkaan erota? Riitelyn määrä ja sen vaikutus lapsiin pitää ottaa huomioon.
- Anonyymi
No lapset saattaa kyllä valita puolensa, vaikka liitossakin olisit ja toisaalta vanhemmat voi yrittää toimia niin, että lapsen antaa pitää myös toisesta vanhemmasta. On paljon tilanteita, ihan tuolla joissain yllä olevissa viesteissäkin jo ilmeni, että toinen saattaa olla sellainen sovittelijakin lapsen ja toisen vanhemman välissä. Voi olla paljon helpompaa erota ja antaa toisen vanhemman hoitaa asiansa lapseen tai sössiä ne ihan oma-alotteisesti. Eroissakin kuitenkin sanon, että mitä oon nähnyt niin monesti se jättäjä kokee syyllisyyttäkin ja antaa helpommin periksi ja toisen päättää lasten asioista, jolloin jätetyllä on silloin valta miettiä että edistääkö toisen vanhemman vanhemmuutta vai tuhoaako sitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No lapset saattaa kyllä valita puolensa, vaikka liitossakin olisit ja toisaalta vanhemmat voi yrittää toimia niin, että lapsen antaa pitää myös toisesta vanhemmasta. On paljon tilanteita, ihan tuolla joissain yllä olevissa viesteissäkin jo ilmeni, että toinen saattaa olla sellainen sovittelijakin lapsen ja toisen vanhemman välissä. Voi olla paljon helpompaa erota ja antaa toisen vanhemman hoitaa asiansa lapseen tai sössiä ne ihan oma-alotteisesti. Eroissakin kuitenkin sanon, että mitä oon nähnyt niin monesti se jättäjä kokee syyllisyyttäkin ja antaa helpommin periksi ja toisen päättää lasten asioista, jolloin jätetyllä on silloin valta miettiä että edistääkö toisen vanhemman vanhemmuutta vai tuhoaako sitä.
"Voi olla paljon helpompaa erota ja antaa toisen vanhemman hoitaa asiansa lapseen tai sössiä ne ihan oma-alotteisesti."
On täysin mahdollista ja yleistäkin, että toinen vanhempi on jo liiton aikana sössinyt suhteensa lapsiin. Itseasiassa se on juurisyy monessa erossa. Äitinä en voinut enää sivuuttaa lasten isän tekemisiä ja sanomisia, sillä ne saivat lapset voimaan huonosti. Erittäin haitallista toimintaa.
Olin myös hyvin paljon sovittelijan osassa, ja se on epätervettä, ja raskasta. Joutua olemaan välikädessä ja hälytystilassa kaikenaikaa. - Anonyymi
Kannattaako erota, jos vanhemmat ei rakasta? Kyllä. Sillä vanhempien suhde on perheen tärkein suhde. Ellei se toimi; jos ei ole rakkautta, huolehtimista, antaa lapsilleen huonot eväät elämään.
Enkä tosiaan tarkoita rakkaudella mitään erikoista, vaaleanpunaista, jatkuvaa ihanuutta, ruusuja ja pilvilinnoja. "Vain" tervettä asennetta, aitoa välittämistä ja reilua yhteispeliä.
- Anonyymi
Nyt lähdet ja vähän nopeasti. Kierrätys on päivän sana.
- Anonyymi
Eroaminen ei ole huono vaihtoehto jos tilanne vie kaikki voimat ja elämänhalut. Tärkeintä on kaikkien hyvinvointi unohtamatta myös itseään. Energiat voivat loppua lopulta molemmilta ja sitten tyydytään vanhoihin ratkaisuihin.
- Anonyymi
Mitä on vanhat ratkasut? Jos molemmat vanhemmat uupuu tai toinen ei kykene kunnolla lapsia hoitamaan niin sijotukseenhan lapset/nuoret silloin menee ja tällä hetkellä sijoitukseen menee paljon nuoria. Olisko lapsille kuitenkin parempi vaihtoehto jaksavat/jaksava vamhempi kuin lastenkoti tai sijotus? Täällä monet erovastaiset kommentoijat saattavat olla vanhempaa sukupolvea, joiden omien lastenbaikana maailma ja yhteiskunta ei oo ollut nykyisen kaltainen ja nuorten kouluahdistukset ym.samaa luokkaa kuin nykypäivänä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä on vanhat ratkasut? Jos molemmat vanhemmat uupuu tai toinen ei kykene kunnolla lapsia hoitamaan niin sijotukseenhan lapset/nuoret silloin menee ja tällä hetkellä sijoitukseen menee paljon nuoria. Olisko lapsille kuitenkin parempi vaihtoehto jaksavat/jaksava vamhempi kuin lastenkoti tai sijotus? Täällä monet erovastaiset kommentoijat saattavat olla vanhempaa sukupolvea, joiden omien lastenbaikana maailma ja yhteiskunta ei oo ollut nykyisen kaltainen ja nuorten kouluahdistukset ym.samaa luokkaa kuin nykypäivänä.
Asioille ei tehdä mitään ja jatketaan samalla tavalla kuin ennenkin. Tilanteen syihin ja ratkaisuihin ei riitä voimat. Lapsille tärkeintä olisi turvallinen, rauhallinen ja vakaa kasvuympäristö ilman aikuisten välisiä jännitteitä. Unohtamatta tietenkään aikuisen jatkuvaa läsnäoloa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä on vanhat ratkasut? Jos molemmat vanhemmat uupuu tai toinen ei kykene kunnolla lapsia hoitamaan niin sijotukseenhan lapset/nuoret silloin menee ja tällä hetkellä sijoitukseen menee paljon nuoria. Olisko lapsille kuitenkin parempi vaihtoehto jaksavat/jaksava vamhempi kuin lastenkoti tai sijotus? Täällä monet erovastaiset kommentoijat saattavat olla vanhempaa sukupolvea, joiden omien lastenbaikana maailma ja yhteiskunta ei oo ollut nykyisen kaltainen ja nuorten kouluahdistukset ym.samaa luokkaa kuin nykypäivänä.
Aika usein nykyisin unohdetaan, että vanhemmat ovat aluksi lapsen koko maailma ja yhteiskunta. Pienoiskoossa tietty, mutta kuitenkin. Kaikki mitä vanhemmat on ja tekee, miten ovat järjestäneet (vai onko järjestetty) elämänsä, millaiset sosiaaliset suhteet heillä on tai ei ole yms. vaikuttaa lapseen suuresti.
Melko satavarma, että ahdistuneen/masentuneen yms. vanhemman lapsestakin tulee ahdistunut ja masentunut. Yksinäisten vanhempien lapsesta yksinäinen. Syrjäytyneiden vanhempien lapsista syrjäytyneitä. Jne jne. Tärkeimpiä asioita mitä vanhempi voikaan lapselleen tarjota on hyvää aikaa, hyviä toisia ihmissuhteita eli vanhempien lähipiiri; sisarukset, isovanhemmat, kummit, ystävät, naapurit.
Jos toinen vanhempi ei kykene lastaan tai lapsiaan hoitamaan, se harvoin johtaa sijoitukseen. Sijoitukseen tarvitaan, että molemmat vanhemmat ovat kyvyttömiä tai uupuneita JA eikä heillä ole lähipiirissä ketään, joka voisi huolehtia lapsista. Omasta itsestään, terveydestään ja jaksamisestaan huolehtiminen ml. siis vahvasti mielenterveys on vanhemman tärkein lasten kasvatus- ja hoitoväline. Ikävä tosiasia on, että usein vanhemmat sinnittelevät liitossaan liian pitkään ja uupuvat pahasti, mielenterveys pahasti vaarassa. Sitten vasta kun se on pahasti rempallaan, huomataan uupumus, väsymys ja "halvaannutaan" henkisesti. Tällainen on luonnollisesti lasten kannalta kovin ei-toivottavaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika usein nykyisin unohdetaan, että vanhemmat ovat aluksi lapsen koko maailma ja yhteiskunta. Pienoiskoossa tietty, mutta kuitenkin. Kaikki mitä vanhemmat on ja tekee, miten ovat järjestäneet (vai onko järjestetty) elämänsä, millaiset sosiaaliset suhteet heillä on tai ei ole yms. vaikuttaa lapseen suuresti.
Melko satavarma, että ahdistuneen/masentuneen yms. vanhemman lapsestakin tulee ahdistunut ja masentunut. Yksinäisten vanhempien lapsesta yksinäinen. Syrjäytyneiden vanhempien lapsista syrjäytyneitä. Jne jne. Tärkeimpiä asioita mitä vanhempi voikaan lapselleen tarjota on hyvää aikaa, hyviä toisia ihmissuhteita eli vanhempien lähipiiri; sisarukset, isovanhemmat, kummit, ystävät, naapurit.
Jos toinen vanhempi ei kykene lastaan tai lapsiaan hoitamaan, se harvoin johtaa sijoitukseen. Sijoitukseen tarvitaan, että molemmat vanhemmat ovat kyvyttömiä tai uupuneita JA eikä heillä ole lähipiirissä ketään, joka voisi huolehtia lapsista. Omasta itsestään, terveydestään ja jaksamisestaan huolehtiminen ml. siis vahvasti mielenterveys on vanhemman tärkein lasten kasvatus- ja hoitoväline. Ikävä tosiasia on, että usein vanhemmat sinnittelevät liitossaan liian pitkään ja uupuvat pahasti, mielenterveys pahasti vaarassa. Sitten vasta kun se on pahasti rempallaan, huomataan uupumus, väsymys ja "halvaannutaan" henkisesti. Tällainen on luonnollisesti lasten kannalta kovin ei-toivottavaa.No ehkä minä tarkoitin juuri tuota, että jos toisella vanhemmalla on haasteita lasten kanssa, liitto huono ja toinenkin vanhempi väsyy niin lapset lähtee aijotukseen ym. Mutta ilmaisin itseni huonosti.
- Anonyymi
Pitkä ja hartaan pohdiskelun jälkeen päätimme olla eroamatta. Olen huomannut ovat vajavaisuuteni ja kuinka purin vain pahaa oloani puolisooni. Pitkään se meni minulta tajuta. Puolisoni kuitenkin suhtautui rakkaudella asiaan ja olemme päättäneet jatkaa yhdessä eteenpäin. Ajattelimme myös lasten kannalta asiaa ja luotan, että päädyimme oikeaan ratkaisuun.
- Anonyymi
No, ei sulla kyllä kovinkaan pitkä ja harras mietitätauko oo ollut, kun kuukaudessa oot tommoseen päätynyt. Monet miettii vuosia eroa, lähipiirissäkin kymmenen vuotra eroa miettineitä, jotka on aitten eronneet. Kantsii miettiä mitä konkreettista on oikeesti muuttunut. Tuo jojottelu mistä puhut on tuiki tavallista etoon johtaneissa suhteissa. Vähän aikaa voi mennä paremmin ja sit taas takas lähtöpisteeseen. Lasten vuoksi kantsii kattoo vähän aikaa ennenkuin eroatte. Ei se elämä eroon lopu, siitä se vasta alkaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, ei sulla kyllä kovinkaan pitkä ja harras mietitätauko oo ollut, kun kuukaudessa oot tommoseen päätynyt. Monet miettii vuosia eroa, lähipiirissäkin kymmenen vuotra eroa miettineitä, jotka on aitten eronneet. Kantsii miettiä mitä konkreettista on oikeesti muuttunut. Tuo jojottelu mistä puhut on tuiki tavallista etoon johtaneissa suhteissa. Vähän aikaa voi mennä paremmin ja sit taas takas lähtöpisteeseen. Lasten vuoksi kantsii kattoo vähän aikaa ennenkuin eroatte. Ei se elämä eroon lopu, siitä se vasta alkaa.
En allekirjoita tuota viimeistä: " Ei se elämä eroon lopu, siitä se vasta alkaa."
Vähättelysi perusteella takanasi on vain oma kokemuksesi tai sitten koet olevasi joku avioliittoneuvoja. Inhorealistisesti se menee kyllä niin, että tuossa erotienhaarassa on mahdollisuuksia moniin erilaisiin tarinoihin, niin niihin huimiin rakkaushurmoksiin, joita kaupataan suureen ääneen kuin niihin surullisiin eron jälkeisiin kuvioihin, joissa menee huonosti ja joista hiljaa vaietaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En allekirjoita tuota viimeistä: " Ei se elämä eroon lopu, siitä se vasta alkaa."
Vähättelysi perusteella takanasi on vain oma kokemuksesi tai sitten koet olevasi joku avioliittoneuvoja. Inhorealistisesti se menee kyllä niin, että tuossa erotienhaarassa on mahdollisuuksia moniin erilaisiin tarinoihin, niin niihin huimiin rakkaushurmoksiin, joita kaupataan suureen ääneen kuin niihin surullisiin eron jälkeisiin kuvioihin, joissa menee huonosti ja joista hiljaa vaietaan.Kiitos kannustavasta kommentistasi. Eron hetkellä kantsii todellakin miettiä ne kaikki paskimmat vaihtoehdot mitä voi tulla. Ok, itekin eroa harkitessa on miettinyt, että ei näe lapsia niin paljoa, vaikka on muitakin ihmisiä lähellä niin eron jälkeen sitä on muuttunut niin karmivaksi ettei enää oo yhtään kiva ihminen, sairastun vakavasti ja kuolen yksinäisyyteen, minusta tulee kakkosluokan kansalainen ym. Joo, oikeesti kyllä ihmiset noita miettii eikä eroa, ihan sama millanen suhde on. Mutta eihän elämässä muutenkaan tiedä kaikista asioista. Voihan sitä tulla hyviäkin juttuja eron jälkeen ja jos ei tuu niin ainahan täältä pallolta voi poistua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1381955- 271908
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231858Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851650Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381160- 111158
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101137