Älkää jääkö huonoon liittoon

Yritän muotoilla järkevästi sen mitä yritän kertoa. Eli se sanomani on ,että älkää jääkö huonoon liittoon,vaikka vanhaan aikaan sanottiin,ettei pidä erota ja pitää kestää myötä- sekä vastamäet. Menin naimisiin 18vuotiaana,en ollut oikeasti henkisti aikuinen. En siis ajatellut nekään pidemmälle. Saimme lapsia ja aluksi menikin ok ja oli ehkä rakkautta. Oikeastaan syy naimisiin menoon oli,että halusin pois lapsuudenkodistani,narsistisen äidin vallan alta. No aviomies paljastui sitten alistajaksi. Alkoi pienin elkein kaikki alistus. Ensin meikkaamisestani sanomista. Että muita miehiä varten meikkaan. No sitten alkoi syyttely,vaikken missään käynyt. Lapsilauma aina mukana. Mies narahti itse sitten mm netissä deittisivuilta. Netin sivuhistoriasta näin,kyttäämättä. 12vuotta sinnittelin kulissiavioliitossa. Kaikinpuolin hankalaa,masennus iski. Tajusin erota,mutta sen jälkeen mies kiusasi monin tavoin vielä vuosia. Mutta nyt lapset aikuisia ja löysin miehen,jonka kanssa emme muuta yhteen,mutta seurustelemme niin,että jää omaa aikaa ja tilaa. Emme nyhjää joka päivä. Älkää siis jääkö huonoon,kun parempaa on odottamassa!