Olen tuntenut tyttöystäväni jo kouluajoilta asti, itse olen 25 ja tyttöystäväni 23. Seurusteltu on jo vuosia. Olen työssä "anopin" vaatealan firmassa, hän järjesti työpaikan minulle valmistuttuani kauppaopistosta. Tyttöystäväni opiskelee toisella paikkakunnalla-tapaamme viikonloppuisin.
Aluksi kaikki sujui "anopin" kanssa kuten pitääkin, kunnes hän ryhtyi lähentelemään minua, ensin flirttaillen ja sittemmin myös muutoin. Torjuin hänen lähentelynsä, kunnes uhkasi työpaikan menetyksellä, jos en suostuisi hänen toiveisiinsa. Pakkohan minun oli suostua, etten työpaikkani ohella menettäisi myös hänen tytärtään, johon olen korviani myöten ihastunut.
Nyttemmin rakkaussuhteeni anoppiin on jo niin kiihkeä, että harrastamme seksiä jopa työpaikalla hänen toimistossaan. Sekään ei kohta enää hänelle riitä, keksii viikonlopputöitä, jotta en voisi tavata hänen tytärtään. Laivaseminaareissakin olemme olleet, rakastelleet lähes loputtomiin, seminaari on ollut sivuseikka.
Ja kaikkein pahinta asiassa lienee se, että itsekin olen jo hyväksynyt tämän poikkeuksellisen suhteen, ja pidän anoppia kohta minulle tärkeämpänä kuin hänen tytärtään.
Kauanko tätä jatkuu, tiedä en, mutta elämäni lienee tuhottu. Toisaalta mikäli se on kohtaloni, alistun siihen. Miten olisi viisasta menetellä, että aiheuttaisi kaikille osapuolille mahdollisimman vähän harmia. Tyttöystäväni ei kai asiasta tiedä, ei liioin appiukko.
Auttakaa hyvät ihmiset, miten toimia. Mikäli jollain on vastaavia kokemuksia, olisin halukas kuulemaan.
Aluksi kaikki sujui "anopin" kanssa kuten pitääkin, kunnes hän ryhtyi lähentelemään minua, ensin flirttaillen ja sittemmin myös muutoin. Torjuin hänen lähentelynsä, kunnes uhkasi työpaikan menetyksellä, jos en suostuisi hänen toiveisiinsa. Pakkohan minun oli suostua, etten työpaikkani ohella menettäisi myös hänen tytärtään, johon olen korviani myöten ihastunut.
Nyttemmin rakkaussuhteeni anoppiin on jo niin kiihkeä, että harrastamme seksiä jopa työpaikalla hänen toimistossaan. Sekään ei kohta enää hänelle riitä, keksii viikonlopputöitä, jotta en voisi tavata hänen tytärtään. Laivaseminaareissakin olemme olleet, rakastelleet lähes loputtomiin, seminaari on ollut sivuseikka.
Ja kaikkein pahinta asiassa lienee se, että itsekin olen jo hyväksynyt tämän poikkeuksellisen suhteen, ja pidän anoppia kohta minulle tärkeämpänä kuin hänen tytärtään.
Kauanko tätä jatkuu, tiedä en, mutta elämäni lienee tuhottu. Toisaalta mikäli se on kohtaloni, alistun siihen. Miten olisi viisasta menetellä, että aiheuttaisi kaikille osapuolille mahdollisimman vähän harmia. Tyttöystäväni ei kai asiasta tiedä, ei liioin appiukko.
Auttakaa hyvät ihmiset, miten toimia. Mikäli jollain on vastaavia kokemuksia, olisin halukas kuulemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu tilanne-mulla samoja kokemuksia. Tyttöystäväni äiti jätti lopulta minut, kun sitä hartaasti pyysin. Nyt meillä menee asiallisesti ja olen onnellinen.
Toivottavasti pääset oravanpyörästä pois.
Kai tajuat, että moni mies on sinulle kateudesta vihreä kun saat sekä äitiä että tytärtä (oletan nyt ihan huvin vuoksi, että kertomuksesi on totta). Mutta olet pahasti tossun alla, jos annat äidin komennella sinua ja viedä viikonloppusi tyttären kanssa. Pidä kiinni oikeuksistasi, hyvä mies! Ei työpaikan menetys niin kauhea asia ole, tyttöystävän kyllä, mutta niitäkin saa uusia, jos hän tuollaisesta ottaa nokkiinsa. "Elämäni lienee tuhottu" - voi hyvä tavaton, millaista tappiomielialaa.
"jos hän tuollaisesta otta nokkiinsa" hehe.. Tarkoitat kai, että jos tyttö ottaisi nokkiinsa työpaikan menetyksestä? Mutta siinä vaiheessa kun paljastuu varmaan jo vähän muutakin, sellaista mistä nyt jokainen normaali ihminen "ottas nokkiinsa". Mietipä nyt vaikka, jos sun tyttöystävä nussis sun isääs, Siinä sitä kateuden aihetta, jessus.
Mut viestin aloittajalle halusin sanoa, että jos seksisuhteesta on jo tullut tärkeämpi kuin tyttöystävä, niin kannattaa miettiä onko järkeä jatkaa tytön kanssa. Mitä äitiin tulee, niin tuskinpa häneltäkään pidemmän päälle saat sitä, mitä tarvitset. Ehkä kantsis miettiä uutta työpaikkaa ja uutta tyttöystävää? Eihän tuommoisesta suosta enää voi selvitä asioiden muuttumatta. Mutta aina voi aloittaa alusta, joten älä masennu. Tsemiä.
Kiitos sulle kommenteista. Ei kuitenkaan ole kovin helppoa jättää sekä tyttöystävää, että työpaikkaa. Ihmiset olen tuntenut koko ikäni, appiukon kanssa ollaan mitä parhaimmat ystävät.
Voihan olla, että tämä ylikiihkeä "anoppini" on jotenkin päästään vinksahtanut, eihän tuollainen käyttäytyminen ole kovinkaaan tavallista.
Mitä sitten pääsiäisenä suhteessamme tapahtui? Ei päässyt tapahtumaan mitään, sain kerrankin olla tyttöystäväni kanssa kahdenkesken, koska tytön vanhemmat olivat lapissa. Kieltäydyin lähtemästä ystäväni kanssa sinne heidän seurakseen. Jatkosta en osaa sanoa mitään, töissä anopin kanssa nytkin, kun kirjoitan tätä ruokatunnilla.
Odotan jännittyneenä, mitä päivä taas tuo tullessaan?
kaiken mitä tapahtuu...muistakki kirjottaa tänne, mitä sun kasoiselämässäs tapahtuu:)