Olen pohdiskellut eroa pitkään. Ja niin kuin kovin useat muutkin, niin asia mikä eroamispäätöstä on pitkittynyt ovat lapset.
En nimittäin tiedä miten tukisin puolisoni ja lasten suhdetta erossa. Lapset ovat minun kanssa tottuneet elämään. Puoliso on ollut paljon arjesta poissa. Eli se on aiheuttanut sen että lapset tukeutuvat enemmän minuun ja isän kanssa välit eivät ole kovin läheiset. Tämä on tosi sääli. Ajoittain teinit jopa ovat sanoneet vihaavansa isää, kun se huutaa ja on tiukempi kuin minä. Nuorimmaiselle ja isälle tulee usein riitaa. Niitä sitten sovittelen . Pelottaa sekin että jos en ole paikalla niin kuinka pahoiksi riidat yltyvätkään ja voinko hakea lapset silloin itselleni ? Väkivaltainen isä ei ole, mutta sanallisesti luja teini-ikäinen ei osaa tietenkään hillitä itseään ja on hyvä provosoimaan.
Lapset ovat sen ikäisiä että voivat itse jo mielipiteen ilmaista missä haluavat asua.
Puoliso rakastaa lapsia ja tiedän että kärsisi paljon jos lapset eivät hänen luo halua mennä. Eikä sen tietenkään lapsillekaan hyvä ole. Ja tuskin pystyisin heitä pakottamaankaan, Syyllisyys mahdollisesta erostakin on jo iso, eli en haluaisi sen lisäksi kontolleni sitä, että erolla vieraannuttan lapset lopullisesti isästään.
Nämä ovat siis pelkojani joihin koitan etukäteen varautua. Voi toki olla että asiat menee hyvinkin.
Miten teidän teini-ikäiset ovat eron ottaneet ? Ja onko vuoroviikko teillä käytössä.
Vai olisiko parempi odottaa vielä muutama vuosi jotta pahimmat teinimyrskyt on takana?
Teinien ja vanhemman suhde
17
337
Vastaukset
- Anonyymi
Sinulla on siis poissaoleva puoliso, sekö on syy. Jos se on vain syy, niin olisiko mahdollista keksiä mitään yhteistä johonkin pieneen hetkeen, jolla pääsisi keskustelutasolle toisen kanssa. Tuntuu, itsekin sen kokenut, että kun kommunikointi loppuu, niin siitä ne vaikeudet alkaa, kun mielessään pohtii, että tällaistako tämä yksinäisyys liitossa sitten on.
Itse aikoinaan, lähdin mahdollisuuksieni mukaan sinne työmatkalle. Joskus, kun hän oli viikon poissa, saatoin mennä junalla tai bussilla perästä ja yhtä matkaa tulittiin sitten kotiin. Tämä auttoi selvästi siihen kommunikoinnin lisääntymiseen ja piristi sitä työmatkalaisen elämää. Sitä on ikäänkuin yhdessä keksittävä uudenlainen selvityminen ja ilo, kun lapset ovat teini-ikäisiä ja lentelevät kohta omiin elämiinsä. Veri on vettä sakeampaa, joten kyllä nyt jokainen rakastaa omaa lastensa aivan erityisellä tavalla, eikä siitä haluaisi kovin kevyin perustein luopua erotessa. Ei tule tukea lasten ja aggressiivisesti käyttäytyvän isän, eikä kenenkään muunkaan levottoman henkilön suhdetta. Paremmin päinvastoin.
Jos ei ota ojentuakseen, eivät nuoret halua tavata isäänsä. Olen juuri joutunut seuraamaan tällaista eroa, jossa on ollut kyse miehen vihamielisestä käytöksestä, muttei väkivallasta.
Hyvää jatkoa teille.- Anonyymi
Homma menee niin, että periaatteessa voi tukea lasten välejä isäänsä, mutta ei voi luoda isän puolesta parempia välejä lapsiin. Välien luominen on tai tässä tapauksessa olisi ollut miehesi tehtävä, joka häneltä on osin jäänyt hoitamatta (paljon poissa) ja toiselta puolelta hän on hoitanut tehtävän huonosti, käyttäytyy aggressiivisesti. Pani mietityttämään, kun sanoit isän "rakastavan" lapsia. Jokainen äiti varmasti haluaisi, että lasten isä rakastaa heitä. Mutta todellisuudessa asia ei ole niin. Jos isänsä huutaa, on riitaa, on turhan tiukka ja ETENKIN kun sinä olet siinä sovittelijan roolissa, niin kuulostaapa todellakin siltä, että miehesi suhde lapsiinsa on epäterve. Jopa niin, että sinun pitäisi tajuta erota. Siten suojelet lapsia.
Oma exässäni ja lasten isässä oli paljon samoja piirteitä. Hän saattoi räjähtää armeijamaisesti ihan ilman mitään ennakkovaroitusta tai sekunnin ennakkovaroituksen jälkeen. Usein juttu päättyi lapsen itkuun, jota lohduttelin. Joskus lapsen raivoon ja isän uuteen hyökkäykseen, jolloin otin myös sovittelijan ja lasten puolustajan roolin ja sain lasten isän omaan kimppuuni. Lapsille tämä oli teini-iässä jo selvää. Joten he yrittivät olla kuin eivät olisikaan, jotta välttyisivät isänsä räjähdyksiltä ja sekä minun ja isänsä riipovilta riidoilta.
Kun lasten isä alkoi arvostella lasten ulkonäköä tai ominaisuuksia, huomasin vasta miten sairas perheemme oli. Lapset olivat teinejä erotessamme. Olivat jopa pyytäneet minua hakemaan eroa monta kertaa, joten en enää voinut ajatella, valehdella itselleni olevani miehen kanssa yhdessä "lasten takia". Ero oli monimutkainen. Itsestäänselvää oli (minulle ja kaikille lapsille), ettei mihinkään vuoroasumiseen ollut syytä. Eivätkä he halunneet tavata isäänsä. Myöhemmin eli eron jälkeen, kun pöly oli laskeutunut myös selvisi isän harjoittama fyysinen väkivalta. Lasten kokema henkinen väkivalta oli ollut myös paljon pahempaa poissaollessani. Mies uhkailuilla vaientanut heidät. Kuten tyypillistä.- Anonyymi
Kiitos tästä. Omat silmät on auennut taas vähän enemmän. Isän touhu ajoittain tuntuu henkiseltä väkivallalta toista lastamme kohtaan. Ei itse sitä vaan havaitse. Aina kun puhutaan asiasta niin myöntää minun olevan usein kyllä oikeassa, mutta taas seuraavana päivän karjuu pää punaisena . Toisaalta voi olla että alitajuisesti purkaa turhautumistaan minuun lapsiin tms.?
Lapsi kertoi että vihaa isäänsä. Toisaalta niin teinit joskus tuppaa tehdä, mutta tähän asti olen ajatellut lasten takia pysyä liitossa, mutta nyt on vahvistunut ajatus siitä että lasten takia myös haluan rauhallisen kodin meille. Nyt pitäisi siitä vaan kertoa puolisolle.
Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen? Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tästä. Omat silmät on auennut taas vähän enemmän. Isän touhu ajoittain tuntuu henkiseltä väkivallalta toista lastamme kohtaan. Ei itse sitä vaan havaitse. Aina kun puhutaan asiasta niin myöntää minun olevan usein kyllä oikeassa, mutta taas seuraavana päivän karjuu pää punaisena . Toisaalta voi olla että alitajuisesti purkaa turhautumistaan minuun lapsiin tms.?
Lapsi kertoi että vihaa isäänsä. Toisaalta niin teinit joskus tuppaa tehdä, mutta tähän asti olen ajatellut lasten takia pysyä liitossa, mutta nyt on vahvistunut ajatus siitä että lasten takia myös haluan rauhallisen kodin meille. Nyt pitäisi siitä vaan kertoa puolisolle.
Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen?"Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen?"
Tunteiden käsittely on hokema ilman sisältöä. Ei tunteita voi käsitellä, eikä siitä edes olisi mitään hyötyä. Levoton ja impulsiivinen ihmisen on ja pysyy sellaisena.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tästä. Omat silmät on auennut taas vähän enemmän. Isän touhu ajoittain tuntuu henkiseltä väkivallalta toista lastamme kohtaan. Ei itse sitä vaan havaitse. Aina kun puhutaan asiasta niin myöntää minun olevan usein kyllä oikeassa, mutta taas seuraavana päivän karjuu pää punaisena . Toisaalta voi olla että alitajuisesti purkaa turhautumistaan minuun lapsiin tms.?
Lapsi kertoi että vihaa isäänsä. Toisaalta niin teinit joskus tuppaa tehdä, mutta tähän asti olen ajatellut lasten takia pysyä liitossa, mutta nyt on vahvistunut ajatus siitä että lasten takia myös haluan rauhallisen kodin meille. Nyt pitäisi siitä vaan kertoa puolisolle.
Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen?Ompa ihana perhe-elämä; tyranni-isä, sovittelijaäiti ja pari teiniä. Käske miehesi käyttäytyä aikuisen tavoin tai lähteä lätkimään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tästä. Omat silmät on auennut taas vähän enemmän. Isän touhu ajoittain tuntuu henkiseltä väkivallalta toista lastamme kohtaan. Ei itse sitä vaan havaitse. Aina kun puhutaan asiasta niin myöntää minun olevan usein kyllä oikeassa, mutta taas seuraavana päivän karjuu pää punaisena . Toisaalta voi olla että alitajuisesti purkaa turhautumistaan minuun lapsiin tms.?
Lapsi kertoi että vihaa isäänsä. Toisaalta niin teinit joskus tuppaa tehdä, mutta tähän asti olen ajatellut lasten takia pysyä liitossa, mutta nyt on vahvistunut ajatus siitä että lasten takia myös haluan rauhallisen kodin meille. Nyt pitäisi siitä vaan kertoa puolisolle.
Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen?"Mistä voisin miehelle hakea apua tunteidensa käsittelyyn ja lasten kanssa toimimiseen?"
Höpöhöpö nyt kuule! Luitko yhtään mitä tuossa edellä sanottiin? Siinä sanottiin mm. näin
"ei voi luoda isän puolesta parempia välejä lapsiin. "
Tuolla alkulauseessa kuvatulla meiningillä haluat juurikin luoda/ parantaa isän ja lasten välistä suhdetta. Siitä huolimatta, ettei se ole mahdollista! Mikä SINUA(kin) vaivaa? Ymmärrätkö, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa; erota, jolloin lapset välttyisivät isänsä haitalliselta käytökseltä. Tai sitten jatkaa entiseen malliin sovittelijan roolissa maailman tappiin asti. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta kärsivät sekä sinä että lapset. Ensimmäisestä kärsisi lasten isä. Ketä hän erottuanne pomottaisi, kenelle räyhäisi?
Omakohtaisesti on kokemusta exän "tunnevammoista". Lasten synnyttyä ne tuppasivat kasvamaan, ellei paisumaan. Lasten ollessa teini-ikäisiä he juurikin yrittivät samaa -olla hiljaa, ettei isä räjähdä. Mistään oikeista asioista ei voinut puhua, aina kireä ja raskas ilmapiiri. Arvaa olinko yrittänyt saada exää hoitoon keskustelemaan tunteistaan ja sairaasta käytöksestään? Kyllä vaan, monta kertaa. Hyvällä ja pahalla, kaikella siltä väliltä. Ei mennyt. Häntä ei vaivaa mikään. On normaalia räyhätä, haukkua, karjua ja puhua rumasti. Oikeasti sellainen on väkivaltaa. Vaikka sinunkin miehesi väkivaltainen käytös johtuu ties mistä - niin sen pohdinnasta on vain haittaa. Eniten lastesi kannalta. Kun sinä pohdit miten miestä voisi auttaa ja "paijata"/parantaa tunnevammoista - plaa plaa - niin lastesi kokemat traumat ja pahaolo lisääntyvät kaikenaikaa. Ja arvaapas mitä? MYÖS LASTESI tunnevammat lisääntyvät. Heidän kannaltaan on ehdottomasti parempi päästä eroon aggressiivisesta isästään. Mitä pikemmin, sitä parempi. Ettei lasten vauriot kasva tähtitieteellisiin lukemiin. Omat lapseni ovat käyneet terapiassa kaikki - selvittelemässä isänsä aggressioiden jälkiä.
- Anonyymi
Isän ja lasten hyvää suhdetta kannattaa tukea. Ei tuollaista huonoa suhdetta ja isän aggressiivista käyttäytymistä lapsiaan kohtaan.
- Anonyymi
Se että isä on tiukka ja vaalii rajoja joita asettaa on oikein. Älä ole huolissasi. Muista vain että et ala puolustella teinien käytöstä. Vaan tuet heidän isäänsä. Ilmoitat lapsille että isää täytyy totella ja turha riitely jätettävä pois. Sinun on ehkä myös alettava olla hieman tiukempi. Älä ala erotuomariksi.
Kyllä ne välit paranevat ajan kanssa. Eivät lapset sitten aikuisena enää kanna kaunaa jos sinä tuet isää. Viimmeistään silloin ymmärtävät kun ovat aikuisia ja on omia lapsia.- Anonyymi
Kaikki riippuu siitä, miten niiden rajojen asettamisen hoitaa. Huutaminen, räyhääminen ja fyysinen väkivalta eivät ole oikein. Kirjoituksessasi mainitset sen, että vaimon tulisi tukea miestään kasvatuksessa. Tuo on hyvä huomio, vaikka ulkopuolisena on vaikea sanoa sopiiko se tähän tilanteeseen (onko isä kohtuullinen lapsiaan kohtaan).
Minä itse olin avioliitossa naisen kanssa jolla on rakastavat, mutta kontrolloivat vanhemmat. Tuolloisesta tilanteesta kai voisi sanoa, että napanuora on katkaisematta. Meillä meni kaikki hyvin siihen asti, kunnes syntyi jälkikasvua, ja ne kasvoivat toukasta lapsiksi. Siinä vaiheessa kun lapset olivat leikki-iässä, huomasin yht'äkkiä että minulla oli yksi ylimääräinen lapsi. Lapset tykkäävät leikkiä siellä missä vanhemmatkin ovat, vaikka heillä olisi leikkihuonekin, eikä tuosta koko huoneistoon levittäytyvästä leikkikentästä pääse eroon kuin ohjaamalla lapset leikille varattuun tilaan. Kun minä ehdotin lapsille leikkihuoneeseen menoa, eniten ideaani vastusti vaimoni. Hän oli täysin ehdoton, lapsia ei saa pakottaa toimimaan vastoin tahtoaan.
Vaimoni käytöksen syy oli nähdäkseni se, että puolustaessaan lasten "oikeuksia", hän todellisuudessa kapinoi vanhempien asettamia rajoja vastaan. Hän eli itse lapsuuttaan, ja pyrki äitinä kompensoimaan lapsena itse mahdollisesti kokemaansa epäoikeudenmukaista kohtelua.
Elämämme oli yhtä sotkun keskellä elämistä ja lasten lelujen väistelemistä kävellessä, mutta tietenkin siihen liittyi myös paljon iloa mitä lapset tuovat elämään. Olisin voinut elää sen kanssa, että minulla on toisinaan yksi ylimääräinen leikki-ikäinen, mutta vaimoni oli myös rutiineja vastaan. Lasten kanssa kotona ollessaan heillä ei ollut nukkumaanmenoaikoja, ei heräämisaikoja, ei käytännössä minkäänlaista vuorokausirytmiä. Ajan oloon yhteiselämä kävi täysin mahdottomaksi, minulla kun oli työni hoidettavana kodin ulkopuolella.
Erosimme jo vuosia sitten, ja ilmoitin etten halua yhteishuoltajuutta. Ajattelin että huolehtikoon itse kasvatusvastuusta ilman minun vanhakantaisia näkemyksiäni. Lapsiani tapaan säännöllisesti, ja meillä on todella lämpimät ja välittömät keskinäiset suhteet. Heidän äitinsä kanssa emme kommunikoi mitenkään, enkä koskaan kysele lapsilta mitä heidän äidilleen kuuluu.
Toisinaan ex-anoppini soittelee minulle, ja kyselee onko lapsilla mielestäni kaikki hyvin, ja kun vastaan että mielestäni on, niin hän sanoo että se on kiva kuulla koska hän on itse huolissaan tyttärestään. Exäni ei ole varsinaisesti ongelmatapaus, tekee paraikaa väitöskirjaakin, mutta hän on liikaa irti arkitodellisuudesta. Lisäksi tiedän hänen kulkeneen säännöllisesti terapiassa eromme jälkeen.
- Anonyymi
Teini-ikäisellä on lain mukaan oikeus päättää tapaamisista. Kukaan ei voi pakottaa jos he kokevat isän kanssa olon ahdistavaksi ja pahaksi.
Isän olisi syytä mennä itseensä ja miettiä suhtautumistaan ja suhdettaan lapsiin. Kukaan ei voi omistaa lapsiaan. Eivät he ole esineitä joita vanhemmat siirtelevät ja määräilevät oman mielensä mukaan. Takuulla tulee isoja ongelmia jos teinejä alkaa pakottamaan!
"Tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. Tämänkin säännöksen taustalla on koko tapaamisoikeuden tarkoitus, eli lapsen oikeus tavata ja pitää yhteyttä vanhempiinsa. Lapsen tahto on otettava huomioon eikä 12 vuotta täyttänyttä lasta voida pakottaa tapaamissopimuksen täytäntöönpanoon. Lisäksi kaikki lapseen kohdistuvat toimenpiteet on suoritettava muutoinkin mahdollisimman hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä. 12 vuotta täyttäneellä lapsella on siis oikeus päättää itse tapaamisoikeudestaan. Myöskään toista vanhempaa ei voida pakottaa lapsen tapaamiseen edes tapaamissopimuksen nojalla. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa voi hakea vain se vanhemmista, joka haluaa tavata lastaan, mutta toinen vanhemmista estää tapaamisen." - Anonyymi
"sanallisesti luja" kuulostaa henkiseltä väkivallalta, jos sitä vielä joudut sovittelemaan. Tuollaista ei ole mitään syytä tukea.
- Anonyymi
Kuinka sinä äitinä ja lastesi laillisena holhoajana yrität tunke lapsiasi ( erottuanne) heidän raivoavan ja väkivaltaisesti kâyttäytyvän isânsä huomaan? Kuinka?!
Lapset, halutessaan miellyttää sinua, uhrautuvat isänsä henkiseen pahoinpitelyyn. Tiedätkö miten syvät ja elinkautiset traumat sinä, muka” hyvää tehdessäsi” aiheutat omille lapsillesi.!
Vai hakeudu tuosta miehestä eroon. Tee sille kristallin kirkkaasti selväksi että elleihä osaa käyttäytyä vanhemmuuteen kuuluvalla talla lapsiaan kohtaan, hänen on parasta tavata lapsiaan vain toisen aikuisen koko ajan läsnä ollessa. Oli tuo aikuinen sinä, sukulainen tai sosiaalihuoltotoimiston edustaja.
Teillä kahdella vanhemmalla ei ole oikeutta jatkaa lastenne henkistä raiskaamista!!! - Anonyymi
Otti rennosti. Nyt maksetaan siitä: 'yli 30v, ei normaalia (teini)parisuhdetta tai lapsia. Ei isälläänkään, onneksi ei onnistunut lisääntymään. Vitunmoinem VIHA meidän kaikkien yllä. Murkkyä ja vihaa toisillemme. Toivottavasti "nuori vanhuspari" nauttii onnestansa.
- Anonyymi
Erotkaa nyt ihmeessä! Lasten tilanne isänsä kanssa on oikeasti vielä paljon huonompi kuin sinä tai kukaan meistä täällä voisimme ajatella.
Erossa lapset jäävät sinulle. He tapaavat isäänsä jos haluavat. Todella kätevää, kun ovat jo teini-ikäisiä. - Anonyymi
Erilaiset kasvatustyylit aiheuttanee minissa perheissä ongelmia ja niissä olisi hyvä yrittää löytää joku yhteinen linja tai kyllä siinä ero jossain vaiheessa kolahtaa. Eroavaisuuksia aiheuttaa jo sekin, että joillekin jo lapsuuden kodissa kasvatusmenetelmiksi on voinut tulla pelolla kasvattaminen, räyhääminen, huutaminen tai fyysinen kurittaminen. Kimppaan menevien oliskin hyvä selvittää jo ennen lasten hankkimista, että haluatko että lapsille huudetaan, räyhätään tai kenties pelotellaan. Vois sitten samanlaiset ihmiset tehdä keskenään lapsia. Ongelma lienee ettei monet tunnista tuossa vaiheessa noita kipukohtiaan itsessään.
- Anonyymi
"Eroavaisuuksia aiheuttaa jo sekin, että joillekin jo lapsuuden kodissa kasvatusmenetelmiksi on voinut tulla pelolla kasvattaminen, räyhääminen, huutaminen tai fyysinen kurittaminen. Kimppaan menevien oliskin hyvä selvittää jo ennen lasten hankkimista, että haluatko että lapsille huudetaan, räyhätään tai kenties pelotellaan."
Pieni realistinen kommentti tuohon. Kuvitteletko aikuisten oikeasti, että joku kertoisi siipalleen ennen lasten syntymää kurittavansa heitä, käyttävänsä niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa? Joo, tätä ei kuule kukaan tunnustaisi, sillä suhde voisi kaatua siihen. Ihmiset kun toimivat näin. Pyrkivät olemaan hyviä ja antamaan itsestään hyvän kuvan.
Yleisesti ottaen kuitenkaan harva suunnittelee ennakkoon huutavansa ja räyhäävänsä lapsilleen, ja tietää kasvattamansa heitä pelolla. Pelkkä lasten syntymä on - vaikkakin hieno tapahtuma - myös vaativa ja usein stressaavakin tilanne. Jos siihen nivoutuu vaikeuksia muilla elämänalueilla, tai tunne-elämässään, ja etenkin pitkittyessään tämä yhtälö (stressi, elämäntilanne, ongelmat muut vaikeudet) saattaa nostaa väkivaltaisuuden pintaan, toimii laukaisevana tekijänä.
Jos itse ei tiedosta oman haitallisen käytöksensä vaikutusta lapsiin, korjaa sitä, löydä itsestään riittävää lempeyttä, räyhäkasvattaminen tuhoaa lasten tunne-elämän, antaa vääriä ja vahingollisia toimintamalleja. Siksi puolison kuten tässä ap:n olisi erottava.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71252Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110