Olen tässä ensi viikolla muuttamassa kultaseni kanssa saman katon alle. Mielenkiintoista kuviosta tulee varmaan, kun palaan taas muutaman viikon kuluttua koulunpenkille. Minä herään lähes poikkeuksetta aikaisemmin, tai siis minun kelloni soi aikaisemmin, mutta olen surkea herääjä: yksin asuessani minulla oli KOLME herätyskelloa, kaksi torkuttamassa ja se viimeinen soittamassa yhdennellätoista hetkellä, jolloin on pakko nousta.
Tällainen systeemihän ei tule jatkossa toimimaan, koska kumppanini tuskin haluaa kuunnella sitä torkutusta paljon ennen kuin hänen itsensä pitäisi herätä. Sitä paitsi hän herää herkästi ja ei saa enää uudestaan unta. Minä taas jotenkin (kierosti) nautin torkuttamisesta. Tästä nautinnosta olisin täysin valmis luopumaan, jotta kultani saisi nukkua aamuisin, mutta se ei onnistu. Olen nimittäin tottunut torkutteluun, ja yksi herätyskello ei yksinkertaisesti herätä minua!
Yhtä herätyskelloa on kokeiltu kun olen arkisin ollut hänen luonaan yötä, ja aina on käynyt niin, että mies on sammuttanut kelloni sen torkutettua lähemmäs puoli tuntia ja potkinut minut sängystä... ja menettänyt paljon kallista uniaikaa kun ei enää nukahda.
Vinkkejä? Mitä tehdä etten pilaa avokkini aamuja? Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia ja miten olette niistä selvinneet? Mies uhoaa kovasti kestävänsä aamupilpatuksetkin, mutta en haluaisi että hän joutuu "kestämään" minun kanssa asumista.
Tällainen systeemihän ei tule jatkossa toimimaan, koska kumppanini tuskin haluaa kuunnella sitä torkutusta paljon ennen kuin hänen itsensä pitäisi herätä. Sitä paitsi hän herää herkästi ja ei saa enää uudestaan unta. Minä taas jotenkin (kierosti) nautin torkuttamisesta. Tästä nautinnosta olisin täysin valmis luopumaan, jotta kultani saisi nukkua aamuisin, mutta se ei onnistu. Olen nimittäin tottunut torkutteluun, ja yksi herätyskello ei yksinkertaisesti herätä minua!
Yhtä herätyskelloa on kokeiltu kun olen arkisin ollut hänen luonaan yötä, ja aina on käynyt niin, että mies on sammuttanut kelloni sen torkutettua lähemmäs puoli tuntia ja potkinut minut sängystä... ja menettänyt paljon kallista uniaikaa kun ei enää nukahda.
Vinkkejä? Mitä tehdä etten pilaa avokkini aamuja? Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia ja miten olette niistä selvinneet? Mies uhoaa kovasti kestävänsä aamupilpatuksetkin, mutta en haluaisi että hän joutuu "kestämään" minun kanssa asumista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on sama juttu. Mä en herää kirveelläkään ja mies herää pienestä piippauksesta.
Aamuvuoroon mennessä mulla on varuiksi 4 kelloa soittamassa, mutta yleensä en herää yhteenkään, vaan mies tökkii mut ylös.
Neljä kelloa sen takia, koska mies sammuttaa yleensä kaikki kolme ekaa suoraa, edes hoksaamatta että mun pitäs niihin herätä.
Yksi kello on aina niin pitkällä ettei sitä saa sammutettua ellei nouse ylös.
No, meillä toi ei oo tuottanut mitään suurempaa ongelmaa, paitsi silloin jos mä joudun olemaan yksin kotona. Pommiin nukutaan takuu varmasti, ellen pyydä jotain herättämään mua.
Koulut nyt ei ala kuitenkaan kun aikasintaa kahdeksalta, joten eihän sun tulevan avomiehen nyt aivan tolkuttoman aikaisin tarvitse herätä.
Eiköhän se yhden tai pari piipitystä nyt kuitenkin kestä. Ja jos se nyt niin kovin helpolla herää, niin eiköhän hän heräisi kuitenkin siihen yhteenkin kelloon minkä vain tarvitsisit, jos heräisit skarppina...
Kyllä se siitä
Puhut asiaa, niin että ei se kellojen vähentäminen hänen heräämistään estäisi. Mutta jos heräisin ilman puolen tunnin torkkuilua, häiriö tulisi vasta puolta tuntia myöhemmin =)
Mies herää yleensä 1-2 tuntia myöhemmin kuin minä. Kaksi tuntia lähes joka aamu on kuitenkin paljon. Mutta ehkäpä hän saa muutettua aamurytmiään tämän myötä =) Liukuva työaika katsos, ja kun aamulla laiskottaa niin työpäivä venyy iltaan... saattaahan tästä siis jotain iloakin olla, ehkä!
Kiitoksia kannustuksesta, eiköhän tämä tästä jotenkin lutviudu.
Mies on kyllä saanut elämänsä parhaat naurut minun aamukommenteista, joten häntä ei jaksa edes harmittaa. Tänäkin aamuna heräsin yhdeksältä, ja ihmettelin, että kappas, heräsinpäs aikaisin! Ja nukahdin kahdessa sekuntissa. Kohta heräsin uudestaan ja totesin: Enpäs kyllä kauaa nukkunut enää! Ja nukahdin heti uudestaan. Miehestäni tämä on hauskaa =) Aikaisemmin viikolla huvitusta aiheutti kun hän tuli vapaapäivänäni kysymään että "pitäiskö sinut nyt herättää?" ja olin vastannut hämmästyneen näköisenä että "mistäpä minä sen tietäisin, kysy äidiltä!".
moikka,
tuli mieleeni että menetköhän ehkä nukkumaan liian myöhään, jos et millään jaksa herätä kun kello soi...? Nimittäin kyllähän sitä kasvuiän ohittanut ihminen yleensä pääsee aika helposti ylös jos on saanut nukkua 8h (tai joillain ihmisillä riittää vähempikin, toiset tarvitsevat peräti 9h).
Vai onko kyse vain opitusta tavasta? Siitä pääsee kyllä eroon, mutta siihen tarvitaan roima annos päättäväisyyttä ja jonkinlainen hyvä suunnitelma. Eli: hanki kello jossa ei ole torkkutoimintoa, ja ota päivän tärkeimmäksi tavoitteeksi että nouset ylös heti kun se soi. Et anna yhtään periksi sille ajatukselle että olisipa mukava vielä pieneksi hetkeksi torkahtaa, sinun on ajateltava että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin nousta nyt heti. Samoin yksi hyvä keino on, että menet vaikkapa viikon tai parin ajan nukkumaan 1-2h normaalia aikaisemmin. Eli kun olet saanut 10h yöunet muutamana yönä, sitä alkaa kummasti jaksaa herätä ilman lisätorkahtelua. Ja vaikka ei heti alkaisi onnistua ilman torkkua, niin kun olet muutaman kerran nukkunut pommiin tärkeältä koulutunnilta, niin eiköhän sitä ala jo aivot ja mieli uskomaan että on noustava ensi herätykseen... ;) Ja tämä on tärkeää: muista palkita itsesi joka kerta kun onnistut, ja keksi jokin "rangaistus" itsellesi jos mokaat kahtena aamuna putkeen (esim siivoamista tai muuta tylsää&hyödyllistä). Ja kun olet onnistunut nousemaan ilman torkkua kuukauden ajan, niin pitäkää juhlat/tehkää jotakin mitä olet pitkään halunnut. Eiköhän siitä silloin ole jo tullut tapa joka pysyy yhtä hyvin kuin tuo nykyinen torkkumisesi.
Ai niin, ja sitten yksi vaihtoehtohan olisi kuuroille tarkoitetut herätyskellot, en ihan tiedä miten toimivat, ilmeisesti jonkinlainen värinäherätys kyseessä.
En nuku tarpeeksi. Mutta se ei ole valinta, vaan ihan tahdosta riippumaton häiriö, josta olen kärsinyt jo viisi vuotta. Kun uni ei tule niin se ei tule, ja aamulla on vaikea herätä. Joskus oikein tiukan paikan tullen sorrun ottamaan nukahtamislääkkeen, joka vaikeuttaa aamuheräämistä entisestään. Yritän kuitenkin välttää lääkkeen käyttöä mahdollisimman pitkään, joten elän alituisessa univajeessa.
Opitusta tavasta ei lienee kyse, koska en yksinkertaisesti edes tajua, että kello soi. Nukun niin sikeästi kun olen viimein saanut unenpäästä kiinni. Toisaalta voihan olla että jotenkin alitajuisesti ajattelen, ettei minun vielä tarvitse kelloon reagoida, silloin harjoitus voisi olla paikallaan! Ja sulla oli tuossa muuten tosi hyviä vinkkejä, laitan muistiin ja kokeilen jossain välissä.
Kiitoksia!! =) Ja aurinkoista kevättä teille avuliaille.