Minulla on siis ystävä jonka kanssa on jaettu ilot ja surut tähän asti. Nyt ystäväni on vaikeassa tilanteessa koska hänelle läheinen ihminen on kuolemansairas ja viimeiset hetket ovat lähellä. Tiedän että ystäväni on äärirajoilla jaksamisen kanssa. Olen tarjonnut apua, jos haluaa puhua asioista, en ole tyrkyttänyt sitä liiaksi, antanut myös tilaa. Vastaukseksi olen saanut, kyllä minä jaksan ja kyllä minä pärjään. No, nyt sitten sain tietää että hän on tukeutunut toiseen ystäväänsä johon on tutustunut työn puolesta jonka kanssa ei vapaa-ajallaan ole tekemisissä, ja tämä loukkaa minua ihan ylitsepääsemättömän paljon. Tämä toinen ystävä, oli ystäväni luona kun hän ei halunnut yksin olla. Tässä mietin että olenko ihan helvetin itsekäs kun poraan tässä sen takia. Silti, itsekäs en ole koskaan ollu vaan laittanut aina muiden tarpeet itseni edelle. Nyt mietin vain, miksi minun apuni ei kelvannut, enkö olekaan hänelle oikeasti sellainen ystävä kuin olin luullut. Puhelimessa ja viesteillä ollaan puhuttu vain lyhyesti, hyvin hienovarainen olen ollut mutta hän ei nyt halua minulle avautua. Ystävälleni tästä nyt ei tietenkään voi avautua, vaikka mulla olis miten paha mieli, koska hän ei nyt enempää murhetta tarvitse. Ehkä joskus sekin selviää miksi minut sivuun laittoi, hirveen huolissani hänestä olen mutta en tilanteelle tässä hetkessä mitään voi. Pelkään vain että pääsenkö tästä itse yli enää ja palautuuko ystävyys ennalleen. Haluaisin vain ymmärtää miksi en ystäväni tueksi kelpaa. Olisiko joku muu kokenut saman ja auttaisi ymmärtämään tilannetta?
Ystävän auttaminen surussa
Anonyymi
583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vain anna ystäväsi surra rauhassa. Hän on varsin tietoinen sinun läheisyydestä, halustasi tukea ja tietää kuinka suhtaudut hänen suruunsa.
Ehkä hän vaihteeksi haluaa erilaista vastapainoa uuden ihmisen seurassa.
Tuossa ei ole mitään pahaa! Sinun ei todellakaan tarvitse pahoittaa mieltäsi tuosta. Vain anna ajan kulua ja keskittäydy omaan elämääsi. Kyllä hän taas ottaa yhteyttä kun on siihen valmis.
Ihmeset reagoivat vaikeuksiinsa eri tavoin. Se on normaalia "keittiöpsykologiaa".
>> Minulla on siis ystävä jonka kanssa on jaettu ilot ja surut tähän asti. Nyt ystäväni on vaikeassa tilanteessa koska hänelle läheinen ihminen on kuolemansairas... <<
Olen itse saman tyyppisessä tilanteessa. Ensin oltiin hyvät ystävykset, kuin sisarukset, ja hän oli tukena vaikeuksissa, kuolemantapauksen jälkeen selviämisessä. Ja minä kutsuin häntä kylään.
Sitten tuli lisää vaikeuksia. Lapsi sairastui parantumattomasti. Silti jatkettiin samoin, minä olin edelleen se, joka kutsui ystävääni kylään.
Sitten tämä ystäväparka tuntui alkavan kadehtia jatkuvia vaikeuksiani ja vastoinkäymisiäni. Väheksyi vakavia asioita ja asennoitui tyyliin "on niitä vaikeuksia muillakin", "koita ryhdistäytyä" ja "on minulla nyt vähintäänkin yhtä hyvät kärsimykset kuin sinulla". Mutta minä otin edelleen yhteyttä häneen ja kutsuin kylään.
Kun hän ei sitten omilla vaikeuksillaan ym. päässyt "päihittämään" minun elämäntilannettani, niin sitten alkoivat puheet siitä, kuinka hyvin hänellä menee. Se vasta raakaa olikin. Itkin monet kerrat silmät päästäni paitsi elämäntilanteeni, niin myös tämän ystäväni takia.
Alkoivat välit viiletä. Varsinkin kun minä aina vain olin se, joka otin yhteyttä häneen ja kutsuin häntä kylään. Häneltä yhteydenottoa tai kyläkutsua oli turha odottaa.
Lopulta minulta mitta täyttyi. Kiinnostus yhteydenpitoon häntä kohtaan lopahti tyystin. Lakkasin olemasta se yhteydenottaja. Hän on sen jälkeen satunnaisesti pitkin hampain laittanut jonkun yhden tai kaksi viestiä, josta paistaa lähinnä velvollisuudentunne ja väkinäisyys läpi.
Nyt on tilanne se, etten itse hänelle enää viestitä. Olen lähinnä neutraali häntä kohtaan. Enkä tiedä, miksi hänenkään pitäisi minuun ottaa yhteyttä. Kylään nyt en todellakaan enää häntä kutsu.
Kuolemantapaukset, vakavat sairaudet ym. isot vastoinkäymiset ovat rankkoja asioita. Siinä voi pienikin asia muiden taholta olla liikaa. Itselläkin näitä rankkoja asioita on kertynyt vuosikausia, tasaisin väliajoin. Ei siinä oikukasta ystävää enää jaksa, tai ilakoida toisen onnenpotkuista, vaikka hän olisi minkälaisen tukena aiemmin ollut. Tukena se olen minäkin ollut hänelle kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Jos sinunkaan ystäväsi ei halua sinuun tukeutua vaikeassa tilanteessa, se on sitten vaan hyväksyttävä. Hän tietää, mikä hänelle on vaikeassa tilanteessa parasta. Turha sinun on miettiä, miksi et kelvannut, jos hän ei itse kerro. Hänellä syyt voi olla aivan toisenlaiset. Ehkä asia korjaantuu myöhemmin. Väkisin tuppautuminen tuskin asioita korjaa tai joku loukkaantuminen. Kukapa jaksaa loukkaantunutta ystävää enää muun vaikean elämäntilanteen lisäksi hoivata.
Koska minullakin on ollut hyvät ystävyyssiteet omaan ystävääni, en mahdottomana pidä, että joskus tulevaisuudessakin voisi olla taas suhde kunnossa, sitten joskus, kun vaikeat asiat omassa elämässäni taas voittavat. Mutta nykyisessä tilanteessani, joka edelleen jatkuu samana, en viitsi edes yrittää suhteen parantamista tällaiseen ystävään, jolla omat asenteet eivät ole kunnossa, toisin sanoen tilannetaju ja oma itsetunto.
Ystävyys on mielenkiintoinen juttu. Itellä on vain muutamia hyviä ihmisiä. Harmittaa, että joitakin on matkan varrella jäänyt kelkasta. Ite oon lojaali ja toista tukeva ystävä, mutta sitten kun sattuu asioita, että toinen vaan vähättelee tekemisiäsi ja sinulle tärkeitä asioita niin ei se hyvältä tunnu ja paljon muuta.
Itse tiedän, etten ole kaikkea elämästäni kenellekään koskaan kertonut. Jotkut asiat vain ovat sellaisia, ettei niitä halua jakaa. Sen takia ystävältäkään ei voi koskaan tulla oikeita kannanottoja omasta elämästä, koska myös mennyt vaikuttaa nykyiseen. Olen kyllä kertonut, että elämässäni on sattunut ja tapahtunut ennenkin, mutta kuuroille korville on mennyt sanomiset. Ja kun sitten on huomannut, ettei nykyisiäkään vastoinkäymisiä ymmärretä, niin olen sitten hiljaa ja etäisissä väleissä mieluummin kuin kuuntelen jatkuvia vääriä kommentteja. On ollut tasapainoisempaa ja mukavampaa sillä tavalla.
Yksipuolisesti ei voi olla kenenkään ystävä ja sanoa olevansa lojaali suhteessa, jos mitään suhdetta ei toisen osapuolen mielestä ole olemassakaan.