TUNTUU VAAN ETTEN SAA ITSEÄNI KURIIN AINA TÄYTYY NAPOSTELLA LIIKUNTA EI HUVITA OLEN YKSINÄINEN VAIKKA ASUN UKON KANSSA.SE ON LAIHA JA PITKÄ MINÄ PIENI JA PULLEA.SE SYÖ MITÄ VAAN EIKÄ LIHO.MINÄ SE VAAN VÄÄNNÄN RUOKAA.TUNTUU KUN TUO HENKINEN VIRE EI RIITÄ LAIHDUTTAMISEEN.EN OLE ENÄÄN VAKITUISESSA TYÖSSÄ.JA AIKA TERVE KUITENKIN.MITENKÄHÄN SEN VIREEN SAISI.SYÖN KUN OLO ON YKSINÄINEN JA ONTTO.LIIKUN KUITENKIN VÄHÄN.ONKO MUILLA TALLAISIA JUTTUJA.
huono itsetunto
mummeli
3451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ongelmastani, huonosta itsetunnosta juuri laihduutamalla ja aloittamalla liikunnan.
Ylipainoni johtui juuri syvästä masennuksestani ja huonosta itsetunnostani, mutta kaikki helpotti, kun ensin muutaman vuoden ihan vaan teoriassa suunnittelin laihduttavani tyyliin "huomenna aloitan..."
Huomisia vain tuli aina uusia´, kuten arvata saattaa...
Mutta kun lopulta aloitin, niin olen laihtunut ja nykyisin aikamoinen "liikuntanarkkari" minusta on tullutkin, nautin liikunnasta paljon enemmän kuin telkkarin edessä karkkien mussutuksesta, mitä ennen harrastin huomattavasti useammin kuin nykyisin.
Ratkaiseva tekijä vaan täytyy löytää jostakin itsestään ja aloittaa, niin pyörä alkaa pyörimään itsestään eteenpäin vähitellen, kun sen tönäisee aluksi liikkeelle.
Ja napostelusta kyllä pääsee eroon, kun vain tiukasti päättää, ettei hanki kotiin herkkuja kuin vain ihan erikoistapauksissa.
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Näinhän se menee. Iän myötä kiinnostus liikkumiseen ja yleensä ihan kaikkeen vähenee. Jutut vain ei enää jaksa kiinnostaa. Liikkuminen on silti tärkeää ja siihen pitää pakottaa itsensä. Ei se kyllä laihduta, mutta pitää kuntoa yllä.
Totta, kun kuulee että on muitakin samanlaisia,
se nostaa itsetuntoa! Lähdetään lenkille ja haetaan luonnosta ja auringosta hyvä mieli!