Kirjoitampa tähän omankin tarinani. Olen työllisyystuella töissä kunnallisella puolella. Minulla on jonkin verran koulutusta ja myös kokemusta tästä työstä. Työni kuuluu niihin joissa inhimillisyytta ja maalaisjärkeä tulisikin käyttää, ja niin myös teen.
Havaitsin heti työhaastattelussa erään työtoverini ilmeistä että hän ei ehkä hyväksynytkään minua. Hän kuitenkin oli hyväksyvinään. Pelkäsin ongelmia, joita ei heti kuitenkaan tullut ja olin tyytyväinen koska meillä oli tässä tiimissä ensin hirveän hauskaa. Minä olen hiljainen ja teen työni. Tarvitsen aikaa siihen että uskallan avata suuni ja kertoa omiakin mielipiteitäni. N. kuukauden esittämisen jälkeen alkoi tämä työtoverini napsautella pieniä piikkejä minulle. Nielin ne ja koitin jatkaa. Meillä on töissä myös yksi apuhenkilö, joka on ihan oikeasti kiva ihminen, mutta tämä kiusaaja työtoverini ottikin hänet ns. siipiensä suojaan. Hän jaksaa ylistää tätä henkilöä ja hänen tekemisiään. En toki väitä ettei hän tekisi töitään, tekee hän, mutta vaikka minä tekisin mitä se ei tule noteeratuksi mitenkään, taikka sitten negatiivisesti. Tätä pottuilua on nyt kestänyt puolisen vuotta ja alan olla todella väsynyt. Kokemukseni ei vaikuta siihen että pääsisin hoitelemaan sellaisia työasioita joihin tiedän kykeneväni. Se on sanottu ihan suoraankin. Myös se että joudun käymään esim. lääkärissä ja pyytämään siihen vapaata, on todella vaikeaa. Tuntuu silloin että jos olen pois, niin kaikki kaatuu, tai että katsotaan siinä tapauksessa nokkavartta pitkin poissaoloani. Olenkin miettinyt että mikä laukaisi tämän jutun, sekö että olen hiljainen, ja että olen lihava?
Toinen työtoverini on myös huomannut tämän jatkuvan pomotuksen ja tiedän että takanapäin puhutaan minusta ja paljon. En tosin tiedä mitä. Johtaja tasolle en uskalla lähteä, sillä vaikka tästä henkilöstä on ennenkin tullut valituksia juuri kiusaamisesta, ne eivät ole johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. Joten tyhjän saa pyytämättäkin. Onneksi työsuhdettani ei ole enää paljon jäljellä. Mietin vain että kestänkö tätä loppuun asti. Olen ollut kolmisen vuotta sitten keskivaikean masennuksen syövereissä avioeroni vuoksi, ja pelkäänkin nyt että masennun uudelleen. Itsetunto joka on rakentunut vasta, ei kovin monia kolhuja vielä kestä. Liika herkkyys on nykymaailmassa näköjään myrkkyä.
Havaitsin heti työhaastattelussa erään työtoverini ilmeistä että hän ei ehkä hyväksynytkään minua. Hän kuitenkin oli hyväksyvinään. Pelkäsin ongelmia, joita ei heti kuitenkaan tullut ja olin tyytyväinen koska meillä oli tässä tiimissä ensin hirveän hauskaa. Minä olen hiljainen ja teen työni. Tarvitsen aikaa siihen että uskallan avata suuni ja kertoa omiakin mielipiteitäni. N. kuukauden esittämisen jälkeen alkoi tämä työtoverini napsautella pieniä piikkejä minulle. Nielin ne ja koitin jatkaa. Meillä on töissä myös yksi apuhenkilö, joka on ihan oikeasti kiva ihminen, mutta tämä kiusaaja työtoverini ottikin hänet ns. siipiensä suojaan. Hän jaksaa ylistää tätä henkilöä ja hänen tekemisiään. En toki väitä ettei hän tekisi töitään, tekee hän, mutta vaikka minä tekisin mitä se ei tule noteeratuksi mitenkään, taikka sitten negatiivisesti. Tätä pottuilua on nyt kestänyt puolisen vuotta ja alan olla todella väsynyt. Kokemukseni ei vaikuta siihen että pääsisin hoitelemaan sellaisia työasioita joihin tiedän kykeneväni. Se on sanottu ihan suoraankin. Myös se että joudun käymään esim. lääkärissä ja pyytämään siihen vapaata, on todella vaikeaa. Tuntuu silloin että jos olen pois, niin kaikki kaatuu, tai että katsotaan siinä tapauksessa nokkavartta pitkin poissaoloani. Olenkin miettinyt että mikä laukaisi tämän jutun, sekö että olen hiljainen, ja että olen lihava?
Toinen työtoverini on myös huomannut tämän jatkuvan pomotuksen ja tiedän että takanapäin puhutaan minusta ja paljon. En tosin tiedä mitä. Johtaja tasolle en uskalla lähteä, sillä vaikka tästä henkilöstä on ennenkin tullut valituksia juuri kiusaamisesta, ne eivät ole johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. Joten tyhjän saa pyytämättäkin. Onneksi työsuhdettani ei ole enää paljon jäljellä. Mietin vain että kestänkö tätä loppuun asti. Olen ollut kolmisen vuotta sitten keskivaikean masennuksen syövereissä avioeroni vuoksi, ja pelkäänkin nyt että masennun uudelleen. Itsetunto joka on rakentunut vasta, ei kovin monia kolhuja vielä kestä. Liika herkkyys on nykymaailmassa näköjään myrkkyä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tilanteesi on vaikea.
Olet jo aikaisemmin sairastunut masennukseen ja tilanne työssäsi on hyvää vauhtia uusimassa tautiasi.
Jos työaikaasi ei ole paljon jäljellä, niin et paljoa voi tilanteessa tehdä, kuin koettaa jaksaa tai olla sairaslomalla.
Laukaisjana toimii usein kateus, henkilökohtainen, ammatillinen tai molemmat.
Valitukset kiusaamisesta johtavat liian usein kiusatun irtisanomiseen.
Koeta pitää terveydestäsi huolta, se on tärkein asia nyt, koska uuden työpaikan saa helpommin, kuin parannettua terveytensä.
Kiva kun kommentoit. Sekin on jo jotain tukea, kiitos. Niin olen funtsinut itsekkin ettei taida maksaa vaivaa lähteä valituslinjalle. Olen ollut jo yhdellä "sairaslomalla", saan helposti fyysisiä oireita vaikeista asioista. Silti tunnen syyllisyyttä siitäkin että olen sairaslomalla, kummallista sekin. Jospa vaan kesä tulisi äkkiä...tsemppiä kaikille kiusatuille!!
Itseäsi, vika ei ole sinussa vaan kiusaajassa ja yrityksessä, mikäli asiaan ei puututa.
Tästä on hyvä lähteä ajattelemaan asoita uudelta kannalta.
Aurinkoista kevättä!
se on...kun sitä väkisinkin tekee...syyllistää juuri itseänsä. En usko että kunnallisella puolella- kaan tässä kiusausasiassa tapahtuu mitään, jos ei tapahdu yksityistenkään firmojen puolella. Mihinkähän tällainenkin vielä johtaa. Koitetaan jaksaa....
Kesää ootellessa, valoisaa mieltä kaikille!
Tuttuja piirteitä.. minulla samanlaisia kokemuksia esimiehen puolelta yliopistolla. Yritä jaksaa äläkä menetä uskoa itseesi. Suosittelen oman kokemukseni mukaan näissä kiusaamistilanteissa - jos vaan mahdollista, vähin äänin uuden työpaikan hankkimista. Sinulla työjakso pian loppuukin. Itse yrittäisin siihen asti välttää ko. henkilön kanssa kohtaamisia jos vaan voit. Omassa tapauksessa aloin toimimaan niin ja onnistuinkin jossain määrin. Mutta kun kyseessä oli esimies niin se oli erittäin hankalaa.
On se vain niin kummallista ettei kiusaamisongelmia saada kuriin. Taitaa tuo tiimityö -ja ryhmäurakka tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Se on tosi ikävää jos työmaalle pitää tulla pelon sekaisin tuntein. Itse jouduin tällaisen helvetin käymään läpi. Pakkohan siitä hyvästä talosta oli sitten irtisanoutua.
Nyt työtovereilla on ilo ylimmillään kun minua ei ole enää ilmapiiriä huonontamassa ja se on hyvä.
Voimia sinulle, Martta! Olen nähnyt kiusaamista läheltä ja kokenut sitä itsekin. En voi kuin ihmetellä, mikä saa ihmisen kohtelemaan kaltoin työkaveriaan. Olen läheltä nähnyt, kuinka aikuiset ihmiset suhtautuvat ivallisesti naureskellen, vaikka kiusattu nieleskelisi kyyneleitään ja kokisi työpäivänsä hyvin tukaliksi. Mutta toivon, että kiusaajat vielä jonakin päivänä tajuaisivat muuttaa suhtautumistaan. Yritetään koota voimia! Et ole yksin!
Niin ,,,olen itse kokenut hoitoalalla kiusaamista,piikkittelyä ja vaikka mitä.Johtaja kiroaa todella rumasti ( naisihmine),puhuu alapään vitsejä ja luulee olevansa kovinki sivistynyt.Minua on pompotettu vaikka mistä asioista.Nyt alkaa riittämään.
Kuin lukisin itsestäni,tosin minä romahdin jo...en tiedä kuinka voisin auttaa mutta ajatukset ovat sinun puolellasi ja toivon sinulle voimaa,,,jos ett jaksa hakeudu lääkäriin älä anna toisen ilkeän käytöksen johtaa siihen että loppuunpalat ja että masennut taas sinä ett tarvitse enää kärsiä,minä tiedän miltä se tuntuu...en vieläkään luota kenenkään!!!!!!!VOIMAA sitä minä toivon!!!!Toivottavasti kiusaajat palavat joskus helv...n tulessa...EI heille voi muuta toivoa
kaikille teille kun otitte kantaa. Sekin auttaa mua jaksamaan kun tiedän että en ole yksin tämän kanssa. Valoisaa kesän odotusta teille ihanille ihmisille!!!
samaa kaavaa käytettiin minunkin kohdalla ..alettiin ylistämään ja kehumaan "kouluttamattomia" näin saatiin heidät tukemaan kiusaajaa ja samalla mollaamaan minun ammattitaitoani. Minulle sanotiin joka käänteessä etten arvosta "kouluttamattomien" ammattitaitoa.. puhe oli pelkkää panettelua minua vastaan, arvostin kaikkien osaamista. Tilanne tulehtui tosi pahasti, olin ihan avuton kun johtajakin vaihtui ja uskoi kaiken mitä kiusaajani minusta puhuivat, ja puhuivathan he ... paskaa........