En halua enää miestäni

Olemme mieheni kanssa parikymppisiä, opiskelemme ja asumme yhdessä. Itse opiskelen luokanopettajaksi ja mies tradenomiksi. Suhteen alussa tunsin miestä kohtaan monenlaista vetoa, mutta pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että haluan häntä vain seksuaalisella tasolla. Joskus jopa tilanne on ihan se, etten halua häntä millään tavalla - en edes suudella. Joskus läheisyyskin tuntuu jotenkin väärältä - en jotenkin koe kuuluvani siihen paikkaan jossa olen.

Minulle tärkeää on kuitenkin myös romanttiset tunteet, joita ei ole vieläkään ilmennyt. Olemme seurustelleet nyt melkein kolme vuotta lukion loppupuolelta lähtien ja muutimme yhteen viime syyskuussa. Suhde on mielestäni ollut aika laimea. Olen kuitenkin aika tulinen yleensä tunteideni osalta, joten ihmettelen kovasti tätä tilannetta. En ymmärrä, miksen koe mieheen enää vetoa - hän tuntuu lähinnä kaverilta, jonka kanssa pitää pientä kivaa aina silloin tällöin, kun sattuu mieli tekemään. En edes ole varma, onko hänellä kunnon tunteita minuakaan kohtaan.

Lisäksi olen sietänyt tässä jo toistakin ongelmaa - hän on erittäin laiska. Mies ei osallistu kotona mihinkään järkevään, kuten kotitöihin tai ruuanlaittoon. Kaiken aikaa kun itse käyn kaupassa, siivoan ja pidän yllä jonkintasoista järjestystä kotona, hän makaa sohvalla tai pelaa koneellaan. Hän odottaa minun tekevän hänelle päivän sapuskat ja pesevän hänen pyykkinsä. Jopa vitsailee ärsyttävään sävyyn siitä, kuinka se kuuluu naisen rooliin. Itse saa aikaiseksi vaan tuijottaa telkkaria kissan kanssa.

Alkaa pikku hiljaa ärsyttämään jo tämä tilanne. Itse kun pyrin myös pitämään itsestäni huolta, esim. käyn kuntosalilla ja lenkillä ja huolehdin myös ulkonäöstäni. Mies ei edes halua lenkille tai kuntosalille, eikä meillä siltäkään osin siis olisi yhteistä tekemistä. Hän ei ole ylipainoinen, mutta fyysinen kunto ja sitä kautta myös kunto sängyssä on aika huono. Hän ei jaksa laittaa itseään hyvännäköiseksi vaikka minä teen sen päivittäin itseni ja hänen vuokseen. Hänellä ei tunnu olevan motivaatiota yhteisen tekemisen järjestämiseen tai tilanteen yleiseen parantamiseen.

Välillä meillä tietysti on ihan kivaakin, mutta en haluaisi elää jatkuvien ongelmien kanssa. Olen koittanut asioista hänelle puhua, mutta ei tunnu menevän jakeluun. Pitäisikö vain vaihtaa parempaan, sellaiseen ihmiseen joka itsekin olisi enemmän valmis tekemään parisuhteen eteen jotakin? Viime aikoina tämä suhde on aiheuttanut vaan epävarmuuden ja turhautumisen tunteita. Tuntuu enemmän siltä, että hän ei ole minulle oikea ihminen.

Kiitos tuhannesti niille, jotka ovat valmiita auttamaan!