tai kuolis pois. Miehellä on nykyään niin lyhyitä päiviä,eikä sen jälkeen enää voi oikein tehdä mitään. En voi mennä yläkertaaan,en voi mennä kellariin,kun mies sitten valittaa kun "linnouttaudun"noihin paikkoihin.
Ei rakkautta ainakaan minun puolelta-avioliitto oli ns,järkiliitto lapsen takia.
En voi erottakkaan-ero ei olis oikein miestä kohtaan-hän laittanut valtavasti rahaa ja energiaa meidän elämään.
Ei rakkautta ainakaan minun puolelta-avioliitto oli ns,järkiliitto lapsen takia.
En voi erottakkaan-ero ei olis oikein miestä kohtaan-hän laittanut valtavasti rahaa ja energiaa meidän elämään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli käytät vain miestä hyväksesi.
No kuinka monessa muussa parisuhteessa toinen työssä ja toinen on kotona?
Mikä on hyväksi käyttöä ja mikä ei?Ja miksi edes luit ja kommentoit.
Elämä on vaan mennyt sellaiseksi v..n taisteluksi,kummikin omissa poteroissaan,kumpi heiluttaa valkoista lippua ekana,keittiöönkään ei mahdu kuin yks kerralla.Mä en voi olla keittiössä tekemässä mitään(sitten hän valittaa,kun ei pääse keittiöön,sitten valittaa kun keittiö on sotkuinen,)
ja ei kai meidän suhde olis kestnyt näinkään kauaa jos hän ajattelis että käytän häntä vaan hyväkseni.
Jos mies kerran haluaa viettää aikaa sun kanssa, mutta sua ei kiinnosta olla ees samassa huoneessa, mikä muu sua pitää miehessä kiinni, kuin se miehen tuoma raha joka mahdollistaa sun laiskottelun kaiken aikaa himassa tekemättä mitään?
Jos noin vaikeeta on olla samassa asunnossa oman miehen kanssa, niin miksi et lähde nostelemaan itse?
Mee töihin, muuta omilles asumaan, ja kas, sun ei tarttee enää kitistä, saat yksin olla missä kohtaa ja miten päin tahansa kämppääsi, eikä kukaan oo vaatimassa sulta yhtään mitään.
Usein naiset valitsee miehen ulkonäön pusteella ja sitten myöhemmin alkaa kaduttamaan kun mies on laiska vätys joka ei tee mitään , ei osaa seurustella ei ota naista huomioon.
No, siinä moni tekee virheen kun "lapsen parasta" ajatellen sinnitellään yhdessä, vaikka ainoa järkevä vaihtoehto olisi erota.
Rahan takia nyt on ihan turha olla yhdessä. Et siinä mielessä ei kannata vedota siihen, mies on laittanut kaikkeen rahaa kiinni sen mitä on laittanut. Ja that's it.
Itsellä pari viimeisintä suhdetta oli muuten ihan samaa tasoa, en nyt toivonut toisen kuolemaa mutta odotin ja toivoin että toinen painuisi vittuun mun elämästäni. Näin kauniisti sanoen.
Molemmille sanoinkin suoraan, että haluan erota, mutta ei mennyt perille ja siinä kummassakin tapauksessa meni älyttömät ajat haaskuuseen sen takia, että kumpikin muija ei meinannut tajuta lähteä millään pois.
Allekirjoitan täysin tuon ensimmäisen virkkeesi!
Lapsena olen itse kokenut tuon ja itkenyt monet kerrat katkerasi.
Sitä ei sanottu minulle suoraan mutta en välttynyt kuulemasta useampiakin kertoja.
Vielä kansakouluikäisenäkin epäilin vahvasti olenko ollenkaan heidän lapsensa joka sitten kuitenkin olin.
Heti vappaehtoisen intin suorittamisen jälkeen oli helppo häipyä siitä riitaisesta, myrkyn kyllästämästä kodista. 60-luvun alkupuolella ei ollut mitään asumis- yai muitakaan tukia ja kouluttamattoman palkat olivat niin pienet, että itsellinen eläminen olisi ollut todella niukkaa joten häivyin Ruotsiin.
Vaimoni on joskus ehdottanut josko unohtaisin katkeruuteni mutta en voi!!!!!!!!!
Kuolis pois? Ei tuollaista saa toisesta sanoa. Ajattele mitä ajattelet mutta älä hyvä luoja kirjoittele tuollaisia äläkä varsinkaan sano ääneen.