Huomaan, että olen täysin itsestäänselvyys poikaystävälleni. Hän kokee, että voi sanoa mulle mitä vain ja kuitenkin olemme yhdessä, hän ei huomaa mua mitenkään vaikka laitan seksikkäät vaatteet päälleni jne.
Seurustelua jatkunut 2,5 vuotta. Aloimme seurustelemaan, kun hän oli vasta eronnut ja tulin kai liian helposti ja nopeasti hänen elämäänsä. Alku oli siksi hyvin rankkaa minulle.
Nyt suhteemme on todella tiivis, mutta ahdistaa kun huomaan että olen kai aika merkityksetön toiselle. Minuun ei tarvitse panostaa, vaikka suutunkin jos hän sanoo pahasti tms. Mutta ilmeisesti ei usko millään, että saatan lähteäkin jos mua kohtelee aina vähättelevästi.
Miten saisin hänet tajuamaan merkitykseni? Vaikea yhtäkkiä repäistä itseä irtikään, kun suhde jo mennyt siihen että ollaan paljon yhdessä ja mietitään yhdessä illan ruuat jne. Epäilisi varmaan, että mulla toinen jos alkaisin pitää oudosti etäisyyttä häneen.
Neuvoja? Kärsin tilanteesta todella, kun koen etten ole koskaan saanut sellaista "ihailua ja kunnioitusta" toiselta mitä nyt ainakin suhteen alussa pitäisi olla.
Seurustelua jatkunut 2,5 vuotta. Aloimme seurustelemaan, kun hän oli vasta eronnut ja tulin kai liian helposti ja nopeasti hänen elämäänsä. Alku oli siksi hyvin rankkaa minulle.
Nyt suhteemme on todella tiivis, mutta ahdistaa kun huomaan että olen kai aika merkityksetön toiselle. Minuun ei tarvitse panostaa, vaikka suutunkin jos hän sanoo pahasti tms. Mutta ilmeisesti ei usko millään, että saatan lähteäkin jos mua kohtelee aina vähättelevästi.
Miten saisin hänet tajuamaan merkitykseni? Vaikea yhtäkkiä repäistä itseä irtikään, kun suhde jo mennyt siihen että ollaan paljon yhdessä ja mietitään yhdessä illan ruuat jne. Epäilisi varmaan, että mulla toinen jos alkaisin pitää oudosti etäisyyttä häneen.
Neuvoja? Kärsin tilanteesta todella, kun koen etten ole koskaan saanut sellaista "ihailua ja kunnioitusta" toiselta mitä nyt ainakin suhteen alussa pitäisi olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on aikapitkälti samanlaista, huomaan välillä että oon ihan itsestäänselvyys vaikka ei mies mua mitenkään huonosti kohtele. Oon huomannut, että kun aina välillä lähden tyttöjen kanssa kaupungille shoppailemaan ja mies jää kotiin hoitamaan yksin meiän poikaa niin sen jälkeen hän on taas mulle ihan erilainen. Varmaan muistaa taas ettei ilman mua pärjäiskään=)
No sit toinen juttu millon mies taas muistaa miten tärkeä mä oon, on kun sen joku poikamies-ystävä tulee meille iltaa viettää. Ni sit se vissiin muistaa ettei loppujen lopuksi ookkaan niin jännää olla poikamies, ja arvostaa mua taas aivan uudella tavalla. Eli pieni muistutus välillä on varmaan tarpeen, mekin ollaan seurusteltu 3 vuotta.
Ja muista että pieni ero tekee AINA hyvää=)
Lohdutuksen sana, nimimerkki ei pidä paikkansa. Miehillä on vain erilainen tapa "olla suhteessa" kuin naisilla. Miehet eivät usein ymmärrä, että nainen haluaisi enemmän huomiota ja läheisyyttä jos vaikka kiva tietokonepeli on kesken. :=) Miehet käyttäytyvät siten. Ei se tarkoita, ettei välittäisi, mutta miehet eivät vain tajua miten pohjaton naisen huomionkipeys on. :=)
meillä ainakin toi mies on se huomion, kehujen ja läheisyyden kerjääjä enkä minä.
sinä niin näyttäisin joskus,että tosiaan voit pakata kamppeesi ja lähteä. Ehkä hän tajuaa tärkeytesi kun viettää muutaman päivän ja yön ilman sinua!
Asiaa puhut.
Mailaa mulle jos kiinnostaa jutella...
honey84_suomi24.fi