Itselläni on neljä lasta ja nuorimmainen on yhteinen nykyisen mieheni kanssa. Lapsi on kohta vuoden ja on siinä iässä, että joka asia kiinnostaa.
Lapsen isä ei pyynnöistäni huolimatta viitsi katsoa lapsen perään. Huomauttelee vain, että hän kyllä ehtii tehdä askareitaan, vaikka lapsi onkin hänen kanssaan. Sitten on huuli halki tai päässä kuhmu niinkuin itsellään pienenä.
Hän jättää lapsen sängynpäälle yksikseen hakeakseen vaikkapa vaipan. Ja minä huudan taas, ettei lasta saa jättää yksin minnekään korkealle!
Hän vastaavasti valittaa, kun koko ajan seuraan hänen tekemisiään, mutta minkä voin, kun pelkään, että lapselleni sattuu jotain!
Miten saisin hänet tajuamaan vastuunsa ja suojelemaan lastaan vaaroilta?
Hermot ovat välillä niin kireällä kaiken muun erimielisyyden lisäksi ja uhkaan heittää hänet ulos kodistani!
Lapsen sisaruksetkin ovat parempia katsomaan pikkuveljensä perään!
Luulin että sain miehen, mutta sain toisenkin pojan!
Lapsen isä ei pyynnöistäni huolimatta viitsi katsoa lapsen perään. Huomauttelee vain, että hän kyllä ehtii tehdä askareitaan, vaikka lapsi onkin hänen kanssaan. Sitten on huuli halki tai päässä kuhmu niinkuin itsellään pienenä.
Hän jättää lapsen sängynpäälle yksikseen hakeakseen vaikkapa vaipan. Ja minä huudan taas, ettei lasta saa jättää yksin minnekään korkealle!
Hän vastaavasti valittaa, kun koko ajan seuraan hänen tekemisiään, mutta minkä voin, kun pelkään, että lapselleni sattuu jotain!
Miten saisin hänet tajuamaan vastuunsa ja suojelemaan lastaan vaaroilta?
Hermot ovat välillä niin kireällä kaiken muun erimielisyyden lisäksi ja uhkaan heittää hänet ulos kodistani!
Lapsen sisaruksetkin ovat parempia katsomaan pikkuveljensä perään!
Luulin että sain miehen, mutta sain toisenkin pojan!
Vastaukset 12
Vanhimmat
tutustua siihen uuteen mieheen ennenkuin alkaa vääntämään niitä lapsia lisää.Siinäpä olet kohta neljän yksinhuoltajana sitten kun ei järki sano mitään.
Ei tää meidän lapsenhankinta mikään hetken mielijohde ollut, tarkkaan harkittiin ja yhdessä ollaan oltu kohta neljä vuotta! Että kyllä tutustuttu ollaan aivan tarpeeksi. Lapsia hänellä ei ennestään ole, joten miten voi tietää etukäteen hänen lapsenhoitotapansa ja vastuunsa?? Omat lapseni edellisestä avioliitosta ovat murrosikäisiä, joten heidän kanssaan ei ole voinut "opetella" lastenhoitoa! En minä mitään saarnaa toivonut saavani täältä keskustelulinjalta vaan neuvoja! Eipä taida itselläsikään asiat olla hyvin, kun noin inhottavasti kirjoitit!!!!
sanat suustani, olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Lopeta aikuisen miehen hyysääminen.Jos jättää lapsen sängynpäälle ja lapsi putoaa niin sittenpähän oppii ettei sitä voi jättää.
Ei kukaan mies mitään halua edes yrittää jos nainen on koko ajan perseen takana vahtimassa ja nalkuttamassa mitä kaikkea se miesparka taas tekee väärin.Ja kiitos vaan asiani on ihan hyvin.
Naisen paikka on kotona ja hoitaa lapsia,laittaa ruokaa,pitää kotia siistinä näin se on toiminut 40ja 50luvulla äidit ovat hoitanee jo silloinkin yksin jopa 10lasta kun isäntä on ollut metässä tuomassa leipää kotiin.ei se onnistu jos on kaksi uraihmistä töissä ja jahkaa uraansa.
Näin se meillä ainakin toimii ja muija hyväksyy roolinsa kun lapset ovat pieniä se on naisella velvollisuus,me olemme tyytyväisiä elämäämme,miehellä on aivan muut hommat kuin olla esiliina päällä kotona.
Isänä oleminen on sitä että käydään esim harrastuksissa lastenkanssa,kalassa,leikitään,antaa sitä miehistä kuvaa ja mihisiä juttu jos kyseessä on poika.
Ps:Eihän tehdä poikalapsista naismaisia hinttejä.
...
Mutta älä välitä, toisten mielestä on vaan niin kiva elää mollaten tuttuja ja tuntemattomia!
Mutta asiaan: oma miehenikin on aika ajattelematon välillä lapsen kanssa ja olen kanssa ehtinyt kihahtaa asiasta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että mahd. paljon kannattaa antaa miehen hoitaa lasta ilman että itse puuttuu koko ajan asiaan.
Kaikki on kiinni tilanteesta: jos mies jättää lapsen yksin sängylle, en puutu vaan olen hiljaa, juttelen sitten joskus myöhemmin kuin ohimennen miten "naapurin muksukin tippu sängyltä, kun äiti X oli jättänyt lapsen hetkeksi siihen, onneksi ei käynyt pahemmin kuin hammas huulesta läpi..." Sillon yleensä isälläkin välähtää taas joksikin aikaa... Mutta jos on kyseessä joku vaarallisempi tilanne (jättää lapsen portaiden yläpäähän ilman valvontaa tms.) niin ei siinä auta kuin kihahtaa taas kerran kunnolla...
Mutta oikeesti, mä uskon että toi hiukan hienovaraisempi huomauttelu on toimivampaa kuin ainainen kiljuminen (mitä sitäkin välillä ikävä kyllä itsekin harrastan). Koitapa säkin mieluummin sitä kuin että heti heität ukon ulos! =) Ymmärrän kyllä huolesi lapsestasi, sillä olen itse samanlainen huolehtijatyyppi... Jaksamisia!
Onneksi on ainakin yksi kannustava äiti joukossamme!
Kyllä minäkin yleensä hienovaraisesti neuvon, mutta jos samaan asiaan pitää puuttua viidennen kerran, niin silloin kyllä pikkasen volyymit nousee!
Ja mieheni kyllä tunnustaa olleensa ajattelematon teoissaan, liekö syynä putkiaivot? Heh heh
Jaksamisia myös sinulle!
Aurinkoista kevättä kaikille :o)
lapsi kasvaa koko ajan ja isän rooli muuttuu sen mukana. Tossa isätyylissä on hyviäkin puolia, tod.näk viihtyy lapsensa kanssa ja ottaa sen mukaan touhuihinsa myöhemminkin. Ymmärrän että sua pelottaa, mutta muutama kuhmu ei onneksi oli vielä hirveän vaarallista, jos on tosissaan tosi vaarallisia tilanteita niin pakkohan niihin on puuttua, mutta toisaalta hyvä antaa heidän puuhata kaksinkin niin suhde pysyy tiiviinä myöhemminkin.
Tsemmpiä!
Hei! Miesten aivot on yhtä putkea: ne ei ymmärrä minkäänlaisia hienovaraisia vihjailuja. Niille pitää kolmena kappaleena kirjallisena viestittää sellaiset asiat, joiden nainen toivoo toteutuvan.
Miehet ymmärtää vaan suoraa käskyä.
"Älä jätä lasta yksin sängylle" voi mennä perille, mutta "Lasta ei saisi jättää yksin sängylle" on liian mutkikas miehen aivoille ymmärrättäväksi.
mielenkiintoista nähdä käytännössä sitten joskus kun vaavi syntyy, miten epäkäytännöllinen se meidän isukki oikein onkaan. tiedän "yh-vastuuni" hänestä jo nyt sillä mukulasta sekin välillä käy. ryyppääkin kuin sika milloin haluaa ja loukkaantuneena sitten mökötän hänelle. hänelle toisinaan liian monimutkainen asia ymmärtää, ettei odottava äiti kaipaa virtahepoa olkkariinsa, vaikka olisikin alun perin tahtomattaan rakastunut mieheensä. isät on kyllä vähän keskimäärin sellasia, ei sille voi mitään. saparohäntiä.
Hyvä et meitä miehiä jaksetaan kehua!;) Olen samaa mieltä noista putkiaivoista...mut ei me nyt ihan kaikki sikoja olla! Miehet on usein ajattelemattomia...mut kyl se on myös toisinpäinkin.