Elämän suunnitelmallisuus

Niin juu, minä tämän kirjoitin, vaikka anonyyminä palstalle putkahti.

En mä paperille ole kirjannut suunnitelmia noin, lähinnä oon mielessäni miettinyt mitä toivoisin tapahtuvan ja saavuttavan. En edes deadlinea ole ajatellut.


Suunnitelmat on välillä matkalla muuttuneetkin ja etenkin vastoinkäymisten kohdalla on pitänyt pysähtyä tarkistamaan suuntaa ja onko tyyli edetä kannattava vai pitääkö koittaa toisella tapaa. Pitääkö antaa periksi vai jatkaa yrittämistä erilailla. Eri asenteella.

Mutta pääosin olen tavoittanut tähän ikään mennessä kainen mitä olen halunnutkin.

Olen saanut koulutuksen, opiskellut ammatteja joihin olen tuntenut vetoa ja kutsumusta, saanut niihin pätevyyden, tehnyt niitä töitä. Olen kyennyt hankkimaan itselleni rahalla mitä olen halunnut, kuten asunut omistusasunnoissa, ollut ilman miestä kykenevä hankkimaan omaisuuteni ja tarpeeni sen suhteen on toteutunut jo nuorena.

Olen löytänyt rakastettavan kumppanin pariinkin kertaan ja nyt viimein sen oikealta tuntuvankin viimeiset kymmenen vuotta olen saanut rinnallani jo pitää.

Hänen kanssaan sain lapsetkin, joiden saamisesta olin jo ehtinyt ajatuksena luopuakin...

Terveys on reistannut aina ja pitää mua varpasillaan yhäkin, mutta muuten koen että olen päässyt eteenpäin asioissa, jotka merkkaa mulle just eniten. 😃

Enpä ole suunnitellut enkä juurikaan haaveillut, hypännyt moniin asioihin ihan intuition ohjailemana, ja onnistunutkin.
Tosin olen optimisti ja näen aina mahdollisuuksia ja reittejä selvitä umpikujilta näyttävistä tilanteista. Uskon aina siihen että asiat järjestyvät. Mottoni on "kaikella on tapana järjestyä".
Nykyiseen ammattiini päädyin aloittamalla oman alani assistentin hommista, lomittajana ja sijaisena. Siitä sitten pyrin lisäkoulutkseen ja kaikkiaan kolmen lisäkoulutuksen jälkeen olen siinä mihin halusin. En mitenkään haaveillut tästä alasta, vaan se oli minulle selvä jo lapsesta.
Olen käynyt läpi erittäin vaikeita asioita ja aikoja elämässäni, mutta uskoa ja luottoa parempaan en ole koskaan menettänyt. Uskon että luja tahto vie läpi harmaan kiven, mutta se vaatii myös omaa panosta ja sisua. Tämän olen opettanut omille lapsillenikin.

No nuorempana ja pitkälle aikuisikää, en juurikaan mitään suunnitellut tosiaan.... ainakaan kovin pitkälle.
Oli mulla joku haave, että opiskelen sähkäriks ja sen tein. Muuten tuntuu tälleen jälkeenpäin, että menin vähän kuin muiden suunnitelmien mukaan vaan...

Nyt vanhemmiten olen hoksannut sen, että oikeasti elämää voi ja kannattaakin suunnitella....sen mukaan ainakin, että tekee siitä mahdollisimman omanlaisen ja näköisen. Enemmän mä mietin nykyään, että miten mä saan pidettyä sen mitä mulla jo on tässä suht helposti yllä. Mulla on kuitenkin aika helkkarin hyvin asiat ja mahdollisuudet vaikka mihin ihan törkeän hyvät. Mutta ei se ole itsestäänselvyys.... siihen kannattaa käyttää sitä suunnitelmallisuutta.
Talouden pitoon tarvitaan suunnitelmallisuutta. Tarttee säästää rahaa, aikaa jne. Ja jos on hommannut elämään jotain kivaa, niin kannattaa ottaa myös siihen aikaa ja resursseja, että voi niistä nauttia....ei sekään itsestään putoa....tarvitaan suunnittelua. :o)

Mutta kuka mitenkin tykkää elää..... minä tykkään näin...

ps. Aina elämä ei silti mene kuten suunnittelee.... mutta kunhan ei jää sitä murehtimaan liikaa, voi ottaa sen b tai c-vaihtoehdon käyttöön.... :oD

Olipa hyvä aloitus.

Mulla on lähinnä monta vaihtoehtoista suunnitelmaa, ja aina varaus sille että nekin muuttuvat. Moneen asiaan ei voi itse vaikuttaa, vain omaan asennoitumiseen. Tässä on nyt hyvä. Jos terveydentila muuttuisi ratkaisevasti, muuttuisi moni muukin asia, mutta sitten menisin sillä pohjalla eteenpäin.

Mitään jäykköjä kaavoja tai urasuunnitelmia mulla ei ole koskaan ollut. Elämä opetti jo alkuunsa, että ainoa pysyvä on jatkuva muutos. Sillä mennään.

xLiner

”Mikä tuntuu oikealta” -mentaliteetilla olen mennyt tähän asti, oli sellaiset alkuasetelmat lapsuudenkodissa että jo aika varhain tämä kristallisoitui; oli pakko repäistä irti kaikista olettamista ja kuunnella vain omaa sisäistä ääntä.

Pidän ”suunnitelmaa” ”onnistuneena” kun tunnen eläneeni ja eläväni oman näköistä elämää. Se ei tarkoita että vaikeuksia ei olisi ollut, ei tosiaankaan. Joskus olen kamppaillut kovastikin niitä vastaan, nyt olen ymmärtänyt, että ne ovat tärkeitä viestejä, mahdollisuuksia kirkastaa omaa visiota, oppia lisää itsestä, ottaa uutta suuntaa.

-flowersreally-

Lähinnä lyhyen tähtäimen suunnitelmia ollut, jotain niistä on toteutunutkin

Ainoa suunnitelma tai haave on ollut oma tupa ja oma lupa. Muut jutut on siinä sitten tullut sivussa.

No voisitte vetää vaikka kolmen tai neljän päivän joulurännin putkeen koko porukka. Eikö se olisi hyvä suunnitelma? Ette muistaisi ulista jouluna mitään ettekä koko joulusta. Suunnittelin sen valmiiksi, saatte käyttää.

Kyllähän sitä nuorena suunnitteli kaikenlaista mutta eipä se ole toteutunut. No opiskelin akateemiselle tasolle ja valmistuin, mutta työtä se ei tuonut tuohon aikaan. No siispä elämäntilanne meni uusiksi ja opiskelin täysin toisenlaisen ammatin. Sillä on töitä riittänyt, tosin huonompi palkka mutta jotain kuitenkin.
Jos 1. ammatti olisi toteutunut työllä niin elämäntilanne olisi täysin toinen kuin nyt. (rahaa enemmän)
Mutta koska 2. ammatilla sai vasta työtä, niin elämää meni hukkaan n. 10 vuotta...
Kellään muulla sattunut näin? Että opiskelee ahkerasti mutta todistuksella ei saa mitään?

Elämää kannattaa suunnitella hyvissa ajoin. Jos suunnittelee viettävänsä elämänsä yksin, voi olla juomatta viinaa. Jos taas suunnittelee elävänsä perhe-elämää ja saavansa lapsia, pitää juoda viinaa ja lähteä yökerhoon tai bileisiin bailaamaan. Bailaustaitojenkin kehittämistä kannattaa suunnitella jotta voi hurmata naisia yökerhossa.

t. viinamies

Kyllähän sitä haaveita oli. Ammatti tietyltä alalta, oma talo, vaimo ja lapset. Osiin noista pystyy tekemään jopa suunnitelmia mutta ei kaikkiin. Mulle kävi kuten aikanaan jo Rommel totesi että suunnitelmat on hyviä mutta eivät kestä viholliskosketusta.

Ikinä en tuota koko settiä saanut mutta oli muutama vuosi jolloin olin hyvin lähellä tuota kaikkea mutta sitten taas se korttitalo romahti. Kyllähän se nyt on sitten tullut jo itselle myönnettyä että ikinä en tule myöskään näitä saavuttamaan.