Ikävä entistä ystävää

Moi

Ajattelin kirjoittaa tarinani tänne kun en nyt oikein tiedä mitä tehdä.

Ystävystyin joku 6 vuotta sitten yhden aivan ihanan ihmisen kanssa, meillä riitti juttua ja oltiin samalla aaltopituudella. Hän alkoi pitää minua parhaana ystävänään jossakin kohtaa, sen jälkeen hän muuttui, alkoi haastaa riitaa vähän väliä, yritti keksiä syitä miksi minun pitäisi laittaa välit poikki parhaaseen ystävääni, suuttui ja tiuski jos olin eri mieltä jostain ja aina olisi pitänyt tykätä samoista jutuista. Mitään tuollaista ei ollut ennen kuin hän sanoi minun olevan paras ystävänsä, ihan kuin tuo antaisi luvan kohdella ystävää miten haluaa. Jotenkin siedin tuon kaiken ja keskityin vaan niihin hyviin puoliin, niitäkin oli paljon. Sitten hänen naapuriin muutti pariskunta, minä tiesin sen miehen, en naista. Ystäväni alkoi haukkua sitä paria kaiken aikaa vaikka ei tuntenut heitä, se miten hän haukkui oli todella törkeetä, hän myös vakuutteli koko ajan että ei aio olla missään tekemisissä heidän kanssaan, eikä minulle olisi mitään tehnyt vaikka olisikin ollut heidän kanssaan tekemisissä mutta sitten ei todellakaan saisi haukkua. Siitä alkoi valehtelu ja kaksnaamainen käytös. Hän kielsi minua olemasta missään tekemisissä tuon parin kanssa, en aikonutkaan olla. Sitten aloin omin silmin nähdä miten ystäväni kaveerasi heidän kanssaan ja haukkuminen silti jatkui. Hän valehteli minulle paljon tuohon pariin liittyvää, jäi siitä kiinnikin. Kuulin myös muualta että he myös kyläilivät vaikka minulle väitettiin muuta. Suutuin, luottamus meni ja heräsi kysymys mitä hän minusta puhuu muille, paljonko haukkui ja mitä kaikkea valehteli. Tästä aiheesta tuli riitaa jatkuvasti, hän ei oikein myöntänyt mitään, totesi vain että hän on sellainen ota tai jätä. Lopulta jätin. Hän vinkui perään, kerran myönnyin ja tehtiin sopu, huomasin että samat kuviot jatkuu ja laitoin välit poikki, tunsin vihaa häntä kohtaan. Muutama kuukausi meni kun hän laittoi viestiä ja kertoi ymmärtäneensä minua ja pyysi anteeksi ja sanoi että on ikävä. Siihen viestiin en tähän päivään mennessä ole vastannut koska vihasin häntä.

Nyt melkein kolmen vuoden jälkeen minulla on häntä ihan järkyttävä ikävä ja tuntuu että olen pystynyt antamaan anteeksi. Olen paljon miettinyt olisiko hän muuttunut parempaan ja vähän aikuistunut, olen myös mennyt itseeni ja huomannut monia asioita joissa olisin itse voinut tehdä toisin.

Mitä mieltä olette, kannattaakohan vaan antaa olla vai koittaakko kepillä jäätä ja ottaa yhteyttä vaikka aikaa on paljon kulunut enkä tiedä haluaisiko hän olla kanssani missään tekemisissä. Sen riskin ottaisin että se ihminen on edelleen myrkyllinen ja olisin taas niissä kuvioissa. En tiedä. Enkä tajua mikä siinä ihmisessä on etten vaan saa häntä mielestäni vaikka näinkin kauan on mennyt enkä tiedä pystyisinkö enää täysillä luottamaan häneen.