Lueskelin juuri tuossa yhtä ketjua nettideittailu palstalla, jossa sukupuolten vastakkaiset toiveet ja odotukset jälleet tömähtivät yhteen koreasti.
Tuntuu, että tavallinen, toimiva parisuhdearki olisi miehille noin niinkuin yleisesti se tärkein toive, kun taas naiset kaipaavat virikkeitä ja vähän luksustakin elämään.
Mielestäni tässä ei ole mitään kummallista, mutta monet miehet tuntuvat rajusti tuomitsevan naisten toiveet vähän arkea mielenkiintoisammasta elämästä🤔 Omasta mielestäni työssäkäyvän naisen tarve ottaa lasillinen ja käydä kerran vuodessa reissussa on melko kohtuullista..eivät ne virikkeet täysin puusta tipu. Jos käy etelässä, miksi ei saisi postata kaunista kuvaa? Joku postaa kuvat pihviannoksesta ranskalaisilla, toinen bikinikropasta😋😂 Kuvia arvostellaan rumasti huoraamiseksi ja heruttamiseksi, koska henkilö niissä herättää katkeruutta ulkonäöllään.
Muistan itse yhä mihin malliin keskiluokka eleli 80-luvulla lapsuuteni Tampereella. Useimmilla ihmisillä nuorista vanhoihin oli selkeitä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Kansalaisopistokurssit olivat erityisen suosittuja, samoin erilaiset liikuntamuodot, pelit ja muut lajit. Jotkut olivat mukana politiikassa ja yksityisiä keskustelupiirejä oli meilläkin aiheesta. Myös musiikkia harrastettiin instrumenttitasolla paljon. Koulussakin tiedettiin toisten harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Ulkomailla käytiin myös, varakkaimmat kerran vuodessa, köyhemmät harvemmin. Mökkeilyä tuntuivat suosivan ihan kaikki kesällä, jopa köyhätkin lähtivät maalle kesäisin ainakin joksikin aikaa.
Sitten harrastamiset hiipuivat teknologia vallankumouksen myötä netissä pykimiseen ja pelaamiseen. Nyt on puhelimet. Samoin myös halpavaatekulttuuri nousi kukoistukseensa tuoden shoppailun varsinkin naisten arkitekemiseksi.
Olenko oikeassa, kun arvioin juuri naisten nyt halajavan takaisin tyyliin tehdä asioita viihdykkeeksi materialismin tilalle?
Onko itselläsi harrastuksia? Mitä mieltä olet, onko naisen intohimoinen kutomisharrastus uhka arkitodellisuudelle?
Parisuhde vs harrastukset
39
117
Vastaukset
- Anonyymi
Tömähtää yhteen, kuin varakkaalle miehelle ei ikinä sovi kaunis nainen, heidän toiveensa eivät ikinä kohtaa, josta johtuu suuri erojen määrä julkisuuspiireissäkin, varakas mies ja köyhä tuntematon ruma vaimo ovat parhaiten yhteensopivat.
Tulipa taas nähtyä, jotain naapuria melkein aina näen kun olen pyöräilylenkille lähdössä tai tulossa: yllättävän vähän sitä tietää kerrostalossa asuessaan, vaikka olisi asunut kymmeniä vuosiakin, seinänaapureista ei välttämättä tiedä juuri mitään muuta kuin nimen.
Tuokin eräs seinänaapuri, en ikinä tiennyt että tuollainen vähän vanhempi yksinäinen nainen on aina harrastanut talvipyöräilyä, nyt vasta kymmenien vuosien jälkeen kun juttelin kertoi niin aina tehneensä :D- Anonyymi
... niin todella juttelen aina naapurien kanssa jotain kun näen pihalla, mutta ikinä ei mitään oikein henkilökohtaisia asioita, joskus mutta todella harvoin sitten, silloin ei tunne oikein edes seinänaapureitakaan, kymmeniä vuosia on siis esimerkiksi 11 vuotta, se on jo kymmeniä vuosia kun ylittää 10 vuotta.
- Anonyymi
En tiedä 80-luvusta, enkä varsinkaan Tampereesta,, mutta en usko, että harrastamiset on mihinkään hiipuneet - toi kuvaamasi 80-luku on aika standardi nykyäänkin. Ainakin meillä päin kansalaisopiston kurssit on ihan täynnä.
Matkustaminen on vain lisääntynyt, samoin shoppailu (”kuplaa” lukuunottamatta), mökit on suurempia, veneet on hulppeampia, netti, pelit ja sometus on tulleet vain sen kaiken vanhan ”päälle”. Harrastetaan laajemmin, jotta oltaisiin parhaita versioita omasta itsestään.
Ihmiset ei osaa priorisoida, ne luulee, että kaikkea pitäisi tehdä, ja siitä kaikesta pitäisi jäädä kuva useaan somekanavaan. Elämän tulisi olla kuin ilmaston CO2-käyrä, koko ajan pitäisi olla enemmän ja suurempaa. Sitten ihmetellään kun aika ei riitä kaikkeen ja uuvutaan.
-flowersreally-- Anonyymi
Niin ehkäpä elintaso on noussut huimasti sitten 80-luvun samoin kuin ihmisten käsitykset laatuajasta.
Mielestäni tämä juuri heijastuu parisuhdemarkkinoiden ilmapiiriin.
Miehet juuri valittavat siitä että pitää olla niin kauheasti kaikkea ja matkustelua. Onhan se tavallaan oikea asenne vähän toppuutella vaatimista ja tuhlailua.
Itse olen luonnonsuojelija ja elän säästeliäästi. Käsityö ja liikuntaharrastukset ovat melko harmittomia ympäristön kannalta. Tosin jos joku kerran vuodessa haluaa hienolle ulkomaan matkalle törsäilemään, en todellakaan tuomitse sitä. Joutuuhan siihen tavallinen ihminen säästämään.
Nuo luksusveneet ja mökit ovat niin pienen osan väestöä nautintoja, etten juurikaan laske niitä merkittäväksi muuten kuin huonona esimerkkinä tuhlaavasta elämäntyylistä. Mielestäni varakkaiden ihmisten tulisi antaa hyvä ja vastuullinen esimerkki omalla käytöksellään alemmille yhteuskuntaluokilke, jotka heidän elämäntyyliänsä seuraavat. Harmi vain noiden ihmusten maku ja tyylitaju on kuin suoraan halpabasaarista mitä julkisuudessa näkyy😂👎
On niitä varakkaita, jotka eivät pröystäile vaan nauttivat elämästä ja varallisuudestaan maltillisemmin ja hienostuneemmin. Heitä ei juurikaan julkisuudessa näy.
- Anonyymi
Mä olen syntynyt 80-luvun loppupuolella, joten hitusen on hakusessa nuo vertailu kohteesi sem ajan arkeen.
"Onko itselläsi harrastuksia? Mitä mieltä olet, onko naisen intohimoinen kutomisharrastus uhka arkitodellisuudelle?"
-Tietysti on ja monenlaista, mutt miks ihmeessä sä nostit kutomisen joksikin uhkaksi parisuhteelle? Mä olen intohimoinen kutoja ja tein monille joululahjaksikin neuleen, villapuseroista ja villasukista on suorastaan kysyntää. Mukulatkin odottavat saavansa riemun kirjavia sukkia, ei ne nykyään enää ole pässin pökkimätkään ankean harmaita.
Suvun naisille olen tehnyt pitsikudonnaiset iloisen väriset villasukat, (monelle täksi jouluksikin paketoitu lahja) ... käyvät kyläily sukiksi!Ne ovat mukava vetää jalkaansa talvella kylässä, kun on pakkassaappaansa jättänyt eteisen vaatenaulakon alle... eikä palella jalkoja koleallakaan lattialla.
Miehille kudoin saapassukkia ja kaulureita, huiveja, muutaman pipon jne.
Tein muuten itselleni ja pikkusiskolle villapuserot joululahjaksi... niin ett ainakin yhden lahjan minäkin saan. Äidilleni kudon heti UudenVuoden jälkeen ison uuden hartiahuivin, vanha alkaa olla jo niin kulahtaneen näköinen.
Hän käyttää sitä villatakin sijasta usein kotosalla. Helpompi pukea päälleen mitä villatakki... hihoineen.
Ihan oikeesti mua hieman närästää tuo kysymyksesi! Minusta meitä naisia, jotka osaamme kutoa ei niin paljon enää nykyään ole, siis ei ainakaan meitä nuorempaa sukupolvea. Ennenhän taito kutoa oli lähes välttämätön ja kaikki naiset sen opettelivat hallitsemaan jo ennen rippikoulu ikää... sanoo mummo ikäset naiset.
Matkustelu... no joo, mutt mihinkään etelän turisti rysään;
auringon poltettavaksi, mä en lähde. Kilpisjärvelle tai Inariin...kalastamaan, kyllä kiitos! Mielelläni lähden, ehkä taas parin vuoden kuluttua jos mulla on silloin varaa.
trollikka- Anonyymi
Villasukat ovat aina hyödyllisiä ja mukavia iltaisin kylpemisen jälkeen, pipoja en usko että kannattaa alkaa tekemään, voivat olla liian vaativia saada yhtä hyviä mitä kaupoista saa uusina vitosella.
Vitosesta tuli mieleen tänään kaupassa: kassaneidille sanoin, kun summassa oli olikaan jotain... 35 ja jotain: tarjosin sille: että ota tuo vitonen niin ei tarvitse rikkoa, se sanoi: ei se kyllä auta sinua saamaan suurempia seteleitä tällä summalla se vitonen, naurahti se myyjä ja joku isäntä jonossakin perässä katsoessaan rahanvaihto-toimenpidettä, sanoin siinä että: no ei sitten jos se ei auta, itsekin vähän, niin joo, tosiaankaan ei auta se vitonen, yhtä pieniä saan takaisin. - Anonyymi
😂😂😂
Se kutominen oli vain vertauskuva naisen omista mielenkiinnon kohteista.
Arvostan suuresti kutomista, itse en ole koskaan ollut kutoja, mutta ompelija ja olen myös tehnyt kanavatöitä jonkin varran vanhoilla malleilla. Nytkin tilasin Amazonin kautta Jenkeistä saman mallikirjan jonka joskus ammoin myin kun olin tehnyt siitä kivat mallit. Mallit olivat 1800-luvun tyylisiä, todella kauniita ja monimutkaisia. Nyt halajan tehdä taas niitä, ehkä vielä paremmin kuin alussa.
Jos olet kutoja, niin et muuten osaisi kertoa mikä lankakauppa Helsingissä myy Anchor villakirjontalankoja, oletko huomannut? Olen koittanut kysellä ja katsoa netistä, mutta huonolta näyttää..täytyy ehkä tilata Englannista, mutta siinä on se huono puoli, että kun lanka loppuu, niin kauppa on vähän kaukana😂
Itsellä harrastukset haukkaavat kyllä todella suuren osan elämästä. Tänäänkin jo salilla ja kirjakaupassa, nyt jo ruoan päälle vähän lepoa sohvalla. Olisi kyllä kiva, jos tulisi miesystävä nyt tuomaan jälkiruokaa😏😜
Varmaan raasu tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi kun ei saanut kantaa kauppakassejani!
- Anonyymi
Olen MIES, ja avioliitto kaatui n. 10 v. sitten, koska minä olen aina tottunut uppoutumaan harrastuksiini, ja vaimolla taas ei ollut mitään harrastuksia. Olisin todella toivonut, että hän löytäisi jonkun harrastuksen itselleen, mutta … ei.
Hän vain valitteli pitkästymistä. -Eron jälkeen on elämäni ollut helpompaa.- Anonyymi
Joo minulla oli viimeisin mies jolla ei ollut muita harrastuksia kuin "hauskanpito"...😕
Vaikutti myös, että urheiluharrastus ei olisi enään kauaa kiinnostanut pariutumisen jälkeen, merkit viittasivat ylettömään karkin syöntiin ja laiskuuteen.
Eipä ollut yhteistä puhumista, mies ei tuntunut kiinnostuvan mistään mistä itse osasin puhua. Jos molemmilla on omat harrastukset niin silloin juttuakin riittää tai jos on yhteinen harrastus niin silloin voi puhua siitä. Sama koskee tietysti henkisiä mielenkiinnon kohteita.
Usein törmää arvosteluihin, jotka koskevat toisen tylsyyttä vaikkei arvostelija itse ole yhtään monisyisempi perusluonteeltaan. Jotkut taas etsivät jännitystä vaihtuvista ihmissuhteista jotteivat tylsistyisi yhteen ihmiseen..onko heillä muita harrastuksia? Ne, jotka eivät tee mitään, tylsistyvät nopeasti elämäänsä ja muuttuvat läheusriippuvaisiksi tai mariseviksi, vaativiksi ja tyytymättömiksi. Voin ymmärtää jos halusit erota. Varsinkin jos toinen vähänkään syyllisti. Anonyymi kirjoitti:
Joo minulla oli viimeisin mies jolla ei ollut muita harrastuksia kuin "hauskanpito"...😕
Vaikutti myös, että urheiluharrastus ei olisi enään kauaa kiinnostanut pariutumisen jälkeen, merkit viittasivat ylettömään karkin syöntiin ja laiskuuteen.
Eipä ollut yhteistä puhumista, mies ei tuntunut kiinnostuvan mistään mistä itse osasin puhua. Jos molemmilla on omat harrastukset niin silloin juttuakin riittää tai jos on yhteinen harrastus niin silloin voi puhua siitä. Sama koskee tietysti henkisiä mielenkiinnon kohteita.
Usein törmää arvosteluihin, jotka koskevat toisen tylsyyttä vaikkei arvostelija itse ole yhtään monisyisempi perusluonteeltaan. Jotkut taas etsivät jännitystä vaihtuvista ihmissuhteista jotteivat tylsistyisi yhteen ihmiseen..onko heillä muita harrastuksia? Ne, jotka eivät tee mitään, tylsistyvät nopeasti elämäänsä ja muuttuvat läheusriippuvaisiksi tai mariseviksi, vaativiksi ja tyytymättömiksi. Voin ymmärtää jos halusit erota. Varsinkin jos toinen vähänkään syyllisti.Joo, tuollainen syylistävä, tai jopa jossainmäärin "mustasukkaisuus" toisen kokonaiselle elämälle voi olla vähän harmillinen...
Se kertoo minulle ainakin sellaista, että tälläisen kumppanin elämänhallinta on kadoksissa... Olettaako tälläiset, että se toinen olisi vastaus siihen? Keksii mielekkäät harrastukset ja tekemiset valmiiksi? :o/- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Joo, tuollainen syylistävä, tai jopa jossainmäärin "mustasukkaisuus" toisen kokonaiselle elämälle voi olla vähän harmillinen...
Se kertoo minulle ainakin sellaista, että tälläisen kumppanin elämänhallinta on kadoksissa... Olettaako tälläiset, että se toinen olisi vastaus siihen? Keksii mielekkäät harrastukset ja tekemiset valmiiksi? :o/Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset odottavat toisiltaan jotain viihdytystä🤔🤔🤔 ehkä juuri naiset toivovat esim treffeillä jotain erikoista tekemistä.
Itse olen huomannut treffikulttuurissa sen, että jos nainen ei ole vähän vaikeasti tavoiteltava ja vaativa, niin miehen kiinnostus saattaa jopa lopahtaa. Tämä tuntuu ristiriitaiselta. Miehet toivovat naista joka ei ole vaativainen, mutta kuitenkin arvostavat naista joka on vaativainen ikäänkuin itseään kunnioittavasti.
Mitä mieltä olet Disse? Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset odottavat toisiltaan jotain viihdytystä🤔🤔🤔 ehkä juuri naiset toivovat esim treffeillä jotain erikoista tekemistä.
Itse olen huomannut treffikulttuurissa sen, että jos nainen ei ole vähän vaikeasti tavoiteltava ja vaativa, niin miehen kiinnostus saattaa jopa lopahtaa. Tämä tuntuu ristiriitaiselta. Miehet toivovat naista joka ei ole vaativainen, mutta kuitenkin arvostavat naista joka on vaativainen ikäänkuin itseään kunnioittavasti.
Mitä mieltä olet Disse?No minulla ei nyt ole kokemusta, mutta mun lasten äiti oli vähän sellainen, että minun olisi pitänyt häntä viihdyttää ja oikeastaan häntä pitää vieläkin jonkun aina viihdyttää... tokko tuo käy edes kaupassa yksinään, vaan aina on saatava jokaiseen hommaan joku muu kaveriksi.... Hän ei saa itse mitään aikaiseksi.... :o/
No mun on ehkä isolla mittakaavalla vaikea sanoa, että miten muut miehet reagoi naisiin, mutta en mä ainakaan kovin monimutkaisia ja salaperäisiä naisia jaksa piirittää... Jos kovin hankalaksi menee se treffaaminen, niin ennemmin annan olla... :oD En tosiaan halua siitä tehdä mitään numeroa... Se itse ihminen mua kiinnostaa...ei se show siinä sivussa. :oD- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No minulla ei nyt ole kokemusta, mutta mun lasten äiti oli vähän sellainen, että minun olisi pitänyt häntä viihdyttää ja oikeastaan häntä pitää vieläkin jonkun aina viihdyttää... tokko tuo käy edes kaupassa yksinään, vaan aina on saatava jokaiseen hommaan joku muu kaveriksi.... Hän ei saa itse mitään aikaiseksi.... :o/
No mun on ehkä isolla mittakaavalla vaikea sanoa, että miten muut miehet reagoi naisiin, mutta en mä ainakaan kovin monimutkaisia ja salaperäisiä naisia jaksa piirittää... Jos kovin hankalaksi menee se treffaaminen, niin ennemmin annan olla... :oD En tosiaan halua siitä tehdä mitään numeroa... Se itse ihminen mua kiinnostaa...ei se show siinä sivussa. :oDEhkäpä se onkin se kikka, kun koittaa tehdä itsestään sen numero ykkösen ja sillä saada tunnustusta arvostaan. Jossei ole niitä muita harrastuksia😏😂😂😂
Voe mahoton meitä ihmislapsia, kaikki keinot se näyttää!😵🙋 Haahaaaahaaaaa
Jotkut ihmiset ovat ihan älyttömän seurallisia, vähän kuin koirat. Eivät tee mitään muuta paitsi lonnivat laumoissa. Mikäs siinä. Olen ehdottomasti tekijä, tylsistyn helposti pelkkään istuskeluun ja puhumiseen. Pistelen menemään mieluummin kun puhun siitä👌
Joskus tuntuu, että miehet eivät oikein viihdy seurassani tämän vuoksi.
No otsikko vaikuttaa kummajaiselle... onks se muka vastakkainaseteltavaa? Joko harrastukset tai parisuhde? 🙄
Minusta ois tukahduttavan kuuloista, että jollain ei olisi muuta tarkoitusta elämässä kuin parisuhde ja ehkä työ... ja nukkuminen. 🤣
Harrastuksethan on oikeasti se elämä... ja siinä voi olla toinenkin mukana, jos tykkää, muttei välttämättä. 😁👌- Anonyymi
Niin se on, välillä pitää olla aikaa harrastuksille, jos joutuu tekemään töitä tai edes miettimäänkään töitä vapaa-ajalla, silloin ammatti on väärä.
Oikeasti muuten sosiaalisen median nimi on jo alunperin väärin, ei se ole sosiaalista, kun netissä juttelee mielikuvitushahmojen kanssa, somessa siis: some:n oikea nimi olisi "mielikuvitusharha-media" :D - Anonyymi
No on muutamat tehneet harrastuksestaankin itselleen leipätyön. Mitäs vikaa siinä ois, jos todellakin tykkää työstään.
Moni kun raataa työssään "hampaat irvessä" saadakseen elantonsa ja vapaa ajallaan sitt hiukan relaa tai vääntää otsa hiessä sen harrasteensa kimpussa. (esim. teliperäkärryn) =))
Eikä tarkoitus ole vinoilla sulle, mutt kuka minkin asian mieltää työksi, kuka harrasteeksi.
Maailman katsomuskin on erilainen meistä monilla... eikä aina ymmärretä toisiamme oikein.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Niin se on, välillä pitää olla aikaa harrastuksille, jos joutuu tekemään töitä tai edes miettimäänkään töitä vapaa-ajalla, silloin ammatti on väärä.
Oikeasti muuten sosiaalisen median nimi on jo alunperin väärin, ei se ole sosiaalista, kun netissä juttelee mielikuvitushahmojen kanssa, somessa siis: some:n oikea nimi olisi "mielikuvitusharha-media" :DNo minusta toisaalta on hieno, jos ammattina on jo harrastus, mutta kunhan se menee mukavasti kohtuudella. Joillekin se on niin intohimo, että se syrjäyttää kaikki ihmiset ympäriltä ja on vaikea erottaa "kuka vie ja ketä"?
Niin, ehkä se on vikajärjestyksessä jotenkin.... mediasosiaalisuus vois olla parempi....😬Anonyymi kirjoitti:
No on muutamat tehneet harrastuksestaankin itselleen leipätyön. Mitäs vikaa siinä ois, jos todellakin tykkää työstään.
Moni kun raataa työssään "hampaat irvessä" saadakseen elantonsa ja vapaa ajallaan sitt hiukan relaa tai vääntää otsa hiessä sen harrasteensa kimpussa. (esim. teliperäkärryn) =))
Eikä tarkoitus ole vinoilla sulle, mutt kuka minkin asian mieltää työksi, kuka harrasteeksi.
Maailman katsomuskin on erilainen meistä monilla... eikä aina ymmärretä toisiamme oikein.
trollikkaNo tuo on totta. Sulla esimerkiks työ on jo osa harrastetta.... otaksun...
No mulle ehkä sopii se, että mä vaan kylmästi hankin työstä rahaa. Se ei ole mitään intohimoista tai palavaa rakkautta johonkin, vaan pelkkää "köyhyyden välttelyä"! 😝
Sitten mä urakoin itku kurkussa välillä ja ilolla toisin jonkun kanssa vapaa-ajalla. Yritän tehdä niistä aina vaan enemmän "saan tehdä"-juttuja.... mun pää vaan meinaa vääntää niistä "pitää ja on pakko tehdä just nyt heti"-juttuja. 😝
Onneks urheiluhommat ei ole sitä mulle ikinä. ☺️👌- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No tuo on totta. Sulla esimerkiks työ on jo osa harrastetta.... otaksun...
No mulle ehkä sopii se, että mä vaan kylmästi hankin työstä rahaa. Se ei ole mitään intohimoista tai palavaa rakkautta johonkin, vaan pelkkää "köyhyyden välttelyä"! 😝
Sitten mä urakoin itku kurkussa välillä ja ilolla toisin jonkun kanssa vapaa-ajalla. Yritän tehdä niistä aina vaan enemmän "saan tehdä"-juttuja.... mun pää vaan meinaa vääntää niistä "pitää ja on pakko tehdä just nyt heti"-juttuja. 😝
Onneks urheiluhommat ei ole sitä mulle ikinä. ☺️👌Pikkasen on taas vastau myöhässä.... tuli muita kiireitä mulle tuossa. Työt pahus joskus häiritsee mun (harraste) palstailua! Oli päivällinen ja sitt keittiössä tiskit koneeseen, iltapalojen valmistelu ja jako lopuks vielä rapsa.
Nyt oon vapaalla, kunhan Emon tässä illalla vielä autan yö kuntoon.
Tosi on ett mä tykkään suurimmaksi osaksi työstäni (onhan niitä suolasiakin kohtia tässä sopassa, joskus mutt...)
Kyllä mulla on ajatus ett paiskin nyt nuorena enemmän töitä kun vielä jaksan. Joskus myöhemmin hellitän... sitt kun firma on jo suht tukevasti pystyssä.
Eli viimeistään siinä 5-kymppisenä (meno paussi ikäisenä)...alan olla vain silloin tällöin mukana työrupeamissa; hoitotyössä ja keittiössä. Muulloin mä hoiteleisin vain toimiston puolella asioita.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Pikkasen on taas vastau myöhässä.... tuli muita kiireitä mulle tuossa. Työt pahus joskus häiritsee mun (harraste) palstailua! Oli päivällinen ja sitt keittiössä tiskit koneeseen, iltapalojen valmistelu ja jako lopuks vielä rapsa.
Nyt oon vapaalla, kunhan Emon tässä illalla vielä autan yö kuntoon.
Tosi on ett mä tykkään suurimmaksi osaksi työstäni (onhan niitä suolasiakin kohtia tässä sopassa, joskus mutt...)
Kyllä mulla on ajatus ett paiskin nyt nuorena enemmän töitä kun vielä jaksan. Joskus myöhemmin hellitän... sitt kun firma on jo suht tukevasti pystyssä.
Eli viimeistään siinä 5-kymppisenä (meno paussi ikäisenä)...alan olla vain silloin tällöin mukana työrupeamissa; hoitotyössä ja keittiössä. Muulloin mä hoiteleisin vain toimiston puolella asioita.
trollikkaNoh, täällä ei kait jaeskella mitään aikatauluja vastauksien suhteen...mullakin poikkes kamu tässä töissä turisee... :o)
No mä kun olin sen edellisen kanssa yksissä, niin kyllä se nainen kun painoi töitä, niin ei se kovin aina kivaltakaan näyttänyt... Hirveesti muistamista, kaikki oli kimpussa yhtäaikaa ja sit ois pitänyt vielä tehdä verosuunnittelua jajajajaja... Se oli jotenkin ehkä mulle shokeeraavaa katseltavaa...( Se oli vaikea hyväksyä itse sellaisena hyvänä hommana... se tuntui minusta liikaa selviämiseltä kuin intohimoiselta työltä...
Kyllä mä tiedän, että vaikka joku Teemu Selänne ja vastaavat muissakin ammateissa joutuvat pistämään itsensä 110% sti siihen mukaan, eikä siinä jää muille kuin statistin osa... Ja se on toisenkin hyväksyttävä, jos mielii olla kyydissä, mutta se onkin sitten tosi intensiivistä työharrastamista... Siinä ei vierellä ole kovin moni ihminen... Ei kai se Teemun vaimokaan ihan sokerista ole.... Kova nainen... :oO- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Noh, täällä ei kait jaeskella mitään aikatauluja vastauksien suhteen...mullakin poikkes kamu tässä töissä turisee... :o)
No mä kun olin sen edellisen kanssa yksissä, niin kyllä se nainen kun painoi töitä, niin ei se kovin aina kivaltakaan näyttänyt... Hirveesti muistamista, kaikki oli kimpussa yhtäaikaa ja sit ois pitänyt vielä tehdä verosuunnittelua jajajajaja... Se oli jotenkin ehkä mulle shokeeraavaa katseltavaa...( Se oli vaikea hyväksyä itse sellaisena hyvänä hommana... se tuntui minusta liikaa selviämiseltä kuin intohimoiselta työltä...
Kyllä mä tiedän, että vaikka joku Teemu Selänne ja vastaavat muissakin ammateissa joutuvat pistämään itsensä 110% sti siihen mukaan, eikä siinä jää muille kuin statistin osa... Ja se on toisenkin hyväksyttävä, jos mielii olla kyydissä, mutta se onkin sitten tosi intensiivistä työharrastamista... Siinä ei vierellä ole kovin moni ihminen... Ei kai se Teemun vaimokaan ihan sokerista ole.... Kova nainen... :oO" Kaikki kimpussa yhtäaikaa jajajajaja... "
Se vaatii sitä itsensä haastamista, sopeutumista ja sopeuttamista ja näytön paikkaa.
Minä olin se joukon pohjimmainen ja aina muiden sisarusten autettava, pikkasen reppana ja omalaatuinen olio. Mulla oli vain musiikki ja liikunta, niistä mä pidin, kaikki muu oli pakko puuroa mulle. Ittepäinen mä olen ollut aina... ja istunut huoneessani monioita kertoja siksi. Kotiarestissa nimittäin.
Mä olen oikeastaan ollut hyvin hitaasti kehittyvä; aikuiseksi...ja kolhuja on tullut kai paljon mun lapsellisen luottavaisuuteni tähden. Mutt on niistä jotain hyötyäkin ollut; virheistään oppii.
Se on mulla nyt näytön paikka. "Mä kyllä pärjään, kunhan yritän tarpeeksi". Se on tuo ajatus mun päässäni, eikä se muuksi muutu ~ ellen mä sittenkin kompastu nurin.
Sen näyttää tulevaisuus ...aikanaan.
trollikka ..........Öitä. Anonyymi kirjoitti:
" Kaikki kimpussa yhtäaikaa jajajajaja... "
Se vaatii sitä itsensä haastamista, sopeutumista ja sopeuttamista ja näytön paikkaa.
Minä olin se joukon pohjimmainen ja aina muiden sisarusten autettava, pikkasen reppana ja omalaatuinen olio. Mulla oli vain musiikki ja liikunta, niistä mä pidin, kaikki muu oli pakko puuroa mulle. Ittepäinen mä olen ollut aina... ja istunut huoneessani monioita kertoja siksi. Kotiarestissa nimittäin.
Mä olen oikeastaan ollut hyvin hitaasti kehittyvä; aikuiseksi...ja kolhuja on tullut kai paljon mun lapsellisen luottavaisuuteni tähden. Mutt on niistä jotain hyötyäkin ollut; virheistään oppii.
Se on mulla nyt näytön paikka. "Mä kyllä pärjään, kunhan yritän tarpeeksi". Se on tuo ajatus mun päässäni, eikä se muuksi muutu ~ ellen mä sittenkin kompastu nurin.
Sen näyttää tulevaisuus ...aikanaan.
trollikka ..........Öitä.Niin... Toisaalta mä voin kuvitella... Mutta miten paljon se onkaan sitä, että pitää näyttää, että mihin kaikkeen sitä pystyy.....Vaan kelle siinä näyttää?
Ainakin tuossa tapauksessa kaikki ympärillä vaan koetti hiljaa ymmärtää... Ei kukaan uskaltanut ääneen sanoa mitään poikittaista... Oli jo 2 burnouttia, kolmas varmaan piti saada? Mä en sitä halunnut nähdä... Mähän oon sanonut, että mä kun johonkin lähden se on 110% lasissa... ja en mä voi silloin katsoa vierestä, kun jotain rakasta tuhotaan....
Koita sä muistaa ittes.... Öitä. :o)- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Niin... Toisaalta mä voin kuvitella... Mutta miten paljon se onkaan sitä, että pitää näyttää, että mihin kaikkeen sitä pystyy.....Vaan kelle siinä näyttää?
Ainakin tuossa tapauksessa kaikki ympärillä vaan koetti hiljaa ymmärtää... Ei kukaan uskaltanut ääneen sanoa mitään poikittaista... Oli jo 2 burnouttia, kolmas varmaan piti saada? Mä en sitä halunnut nähdä... Mähän oon sanonut, että mä kun johonkin lähden se on 110% lasissa... ja en mä voi silloin katsoa vierestä, kun jotain rakasta tuhotaan....
Koita sä muistaa ittes.... Öitä. :o)"Vaan kelle siinä näyttää?"
Ihan kuule itselleni mä näytän... ett mä pystyn siihen mihin muutkin. En mä itseäni loppuun aja... jossain tulee sekin raja, ett heitän hanskat naulaan ja luovutan, jos on pakko.
Oon hommissa uuteen vuoteen asti, vaihtelevasti eli teen sitä sun tätä. Uuden Vuoden päivästä viikko eteen päin OLEN talvilomalla... ja pois näistä ympyröistä kokonaan.
Menen yhden ystävän henkilökohtaiseksi kokiksi isolle erämaa mökille, jonka hän on vuokrannut itselleen rentoutuakseen työstään...kalastellen järven jäällä jne. Mä pääsen tavallaan siivelle; kun hoidan sen ruokapuolen valmistelut kokonaan...
kuivatarvikkeita ja säilykkeitä käyttäen, sekä ehkä tuoretta kalaa jos saadaan.
Sitä tässä odotellen...trollikka
- Anonyymi
Hyvä teinikomedia, kun joskus katson, vähän kaikenlaisia: Turkey Drop (2019).
Menee tyttö leipomaan keittiöön kiitospäivän illallista jo aikaisin aamulla valmistelemaan ruokia koska haluaisi tehdä vaikutuksen poikaystäväänsä., Sitten toiset heräilevät ja saapuvat keittiöön: ihmetys on suuri kun on valtaisa sotku keittiössä kuin tornadon jäljiltä melkein: kahviakin on kyllä keitetty, mutta ilmeisen vahvaa, täysin juomakelvottoman väkevää, kuin kilo kahvin puruja yhdessä kupissa liuotettuna. - Anonyymi
Harrastukset tai niiden puute nyt ei yksinään varmaan suuresti vaikuta parisuhteeseen. Mutta sit taas jos toive olisi harrastaa esim urheilua/ matkailua/ kulttuuria kumppanin kanssa yhdessä, onkin jo tärkeämpää että potentiaalisella partnerilla olisi samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita.
Vaikka toinen viihtyisi kotona kutomassa/ pelaamassa etc, ei se välttämättä ole haitaksi jos toinen harrastaa tahollaan vaikkapa joukkueurheilua, jossa ei kumppanille olisi paikkaa liittyä seuraan.
Jos molemmat mielellään harrastavat itsekseen, ei toisen harrastukset pitäisi olla ongelma.
Toki jos toisen lempiharrastus on mättää sipsiä sohvalla ja toisen hikoilla crossfitissä, niin siinä saattaa elämäntavoissa jo muutenkin olla senverran eroa ettei välttämättä ihan auvoisin parisuhde edessä siintäisi.
Moni kertoo jo deitti-ilmossaan hakevansa nimenomaan SEURAA harrastuksiinsa. Osa taas vain mainitsee kiinnostuksenkohteitaan, mutta ei aseta "vaatimukseksi" että toisella pitäisi olla prikulleen samat intohimot.
Seuraa etsiessä olisi selkeintä kun heti kärkeen ilmoittaa etsiikö minkätyyppistä suhdetta. Kaikki eivät halua viettää jokaista vapaa-ajan minuuttiaan yhdessä pariskuntana, toiset taas hakevat juuri sitä että ollaan liimattuina yhteen.- Anonyymi
Hyvä pointti! Ja itseasiassa kelpo keskustelun aihekkin aikuiseen makuun: millä intensiteetillä haluaisit suhteessa viettää aikaa? Mikä tuntuu itselle luonnolliselta rytmiltä käyttää arkea ja erityisempiä tilaisuuksia tehdä jotain. Jos vähän valottaa, niin ei tarvitse odotella ja toivoa ja hätääntyäkään. Nykyaikana ihmisillä on kaikenlaista todellakin ja monet tuntuvat ajattelevan, etteivät itse halua olla vaivaksi saakka riippumassa.
Tuo kysymys rehellisesti käsiteltynä ratkaisisi monia kiistoja, mutta toki saattaisi tuottaa myös pettymyksiä, jos toiveet eivät kohtaa.
Itse voisin vastata että voisin esim kerran kahdessa viikossa tehdä jotain kivaa yhdessä joka vie vähän enemmän aikaa tai on jotain hienompaa, ehkä sen toisen kerran kahdessa viikossa vaikka leppoisa yhteinen sunnuntai. Kaksi sunnuntaita kuusta siis pitäisin itselläni😜
Sitten voisin sanoa, että tulisit nyt edes kaksi kertaa viikossa "kylään pariksi tunniksi" tai itse voisin tulla "katsomaan leffan tai välipalalle"........
Tämän lisäksi voisi satunnaisesti käydä yhdessä urheilemassa, tosin käyn mielelläni yksinkin ja on siihen muutakin seuraa tarjolla.
Siihen voisin sitten lyödä viimeisen naulan arkkuun sanomalla, että jos kuitenkin menisit yöksi kotiasi, ettei mun tarvi tappaa sua aamulla kun hengität väärään suuntaan😁
Näin voisin tapailla vakisuhteessa. Mielestäni ei kovinkaan vaativaa. Vai onko? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä pointti! Ja itseasiassa kelpo keskustelun aihekkin aikuiseen makuun: millä intensiteetillä haluaisit suhteessa viettää aikaa? Mikä tuntuu itselle luonnolliselta rytmiltä käyttää arkea ja erityisempiä tilaisuuksia tehdä jotain. Jos vähän valottaa, niin ei tarvitse odotella ja toivoa ja hätääntyäkään. Nykyaikana ihmisillä on kaikenlaista todellakin ja monet tuntuvat ajattelevan, etteivät itse halua olla vaivaksi saakka riippumassa.
Tuo kysymys rehellisesti käsiteltynä ratkaisisi monia kiistoja, mutta toki saattaisi tuottaa myös pettymyksiä, jos toiveet eivät kohtaa.
Itse voisin vastata että voisin esim kerran kahdessa viikossa tehdä jotain kivaa yhdessä joka vie vähän enemmän aikaa tai on jotain hienompaa, ehkä sen toisen kerran kahdessa viikossa vaikka leppoisa yhteinen sunnuntai. Kaksi sunnuntaita kuusta siis pitäisin itselläni😜
Sitten voisin sanoa, että tulisit nyt edes kaksi kertaa viikossa "kylään pariksi tunniksi" tai itse voisin tulla "katsomaan leffan tai välipalalle"........
Tämän lisäksi voisi satunnaisesti käydä yhdessä urheilemassa, tosin käyn mielelläni yksinkin ja on siihen muutakin seuraa tarjolla.
Siihen voisin sitten lyödä viimeisen naulan arkkuun sanomalla, että jos kuitenkin menisit yöksi kotiasi, ettei mun tarvi tappaa sua aamulla kun hengität väärään suuntaan😁
Näin voisin tapailla vakisuhteessa. Mielestäni ei kovinkaan vaativaa. Vai onko?Ett sitten ole löytänyt ketään itseensä kyllästynyttä ja alitautuvaa naista ?
Kyllä se on kummaa ettei kukaan pyri sulle kotiapulaiseksi, säännöllisesti
"kylään pariksi tunniksi"...siivoamaan ja kokkaamaan sekä kassien tyhjentäjäksi!
jos muualla ei ole onnistanut... kun yleensä on siihen muutakin seuraa tarjolla.
Ihan omaehtoisesti: voisin tulla "katsomaan leffan tai välipalalle"(jos oikein kivistää)
Yhteisestä kokonaisesta yöstä ei kuitenkaan naisen pidä koskaan haaveilla
"Siihen voisin sitten lyödä viimeisen naulan arkkuun sanomalla, että jos kuitenkin menisit yöksi kotiasi, ettei mun tarvi tappaa sua aamulla kun hengität väärään suuntaan😁"
Kuis mulle tulee mieleen tuo sharmatti gentleman ... Gentsu
Osuinko oikeaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ett sitten ole löytänyt ketään itseensä kyllästynyttä ja alitautuvaa naista ?
Kyllä se on kummaa ettei kukaan pyri sulle kotiapulaiseksi, säännöllisesti
"kylään pariksi tunniksi"...siivoamaan ja kokkaamaan sekä kassien tyhjentäjäksi!
jos muualla ei ole onnistanut... kun yleensä on siihen muutakin seuraa tarjolla.
Ihan omaehtoisesti: voisin tulla "katsomaan leffan tai välipalalle"(jos oikein kivistää)
Yhteisestä kokonaisesta yöstä ei kuitenkaan naisen pidä koskaan haaveilla
"Siihen voisin sitten lyödä viimeisen naulan arkkuun sanomalla, että jos kuitenkin menisit yöksi kotiasi, ettei mun tarvi tappaa sua aamulla kun hengität väärään suuntaan😁"
Kuis mulle tulee mieleen tuo sharmatti gentleman ... Gentsu
Osuinko oikeaan?No en vittu kyllä halua käyttää parisuhdeaikaa mihinkään kaupassakäyntiin ja siivoamiseen, siivoa kyllä omat paskani paremmin kun kukaan muu😂
Oon muuten nainen ja tarkotin noilla piipahtamisvierailuilla lähinnä panemista. Voihan sen leffankin katsoa ja viimeksi tarjosin miehelle lasin limonaadia yhdynnän jälkeen. Kehtasi valittaa että oli liian makeaa, kun oli lightia. En sanonut mitään, mutta otin lasin pois ja laitoin lattialle..
Ai sun mielestä yhteinen yö on romanttista? No meitä on monenlaisia, itse tykkään nukkua täysin rauhassa enkä puhua moneen tuntiin kun olen herännyt. Myönnän kyllä, että miehen viekussa viihdyn hereillä, vaikka lusikka-asennossa. Jos mies herää kuudelta töihin niin voin panna aamullakin, puoli unessa pikaisesti😛😛😛😍, sit voi jäädä joskus yöksikin joskus.
Huomaatko kuinka suhteessa voi joustaa?🙂
Kyllähän tuo harrastus saattaa olla myös sellainen esim ajankäytön tai varallisuuden suhteen että voi viedä pohjan myös parisuhteelta. Esimerkiksi harrastaa vaikka koiranäyttelyitä jolloin ehkä jo voidaan puhua ajankäytön suhteen vaikka elämäntavasta tai vaikka golffaaminen/laskettelu voivat olla toiselle taloudellisesti mahdottomia.
- Anonyymi
Onko kaikki miehet oikeesti tommosia putkimaisia, musta-valkoajattelijoita. Eli joko pitää kaikki aika olla yhdessä ja harrastaa täysin samoja juttuja tai sitten ei harrasteta mitään yhdessä? Jos noin on niin ehkä on parempi ilman mitään miestä. Mä kun aattelen, että olis kiva kun olis mies, jonka kanssa jotain yhteisiä harrastuksia esim.lenkkeily, pallopelit ym.urheila, ehkä vähän eräjormailua, konserttia, reissaamista ym, mutta olis kiva jotain omiakin harrastuksia.
- Anonyymi
Meilä on mennyt parisuhteen toiveet yksiin että käymme kyllä reissussa kerran vuodessa enemmänkin. Harrastuksia on. Mieheni pelaa salibandyä ja lauantait on usein out ettei me voida mitään tehdä yhdessä koska miehen pelirissut kestää sen 8-16 tuntia. Ei ole mieheni tuominnut omia harrastuksiani mitenkään vaan kannustanut ja auttanut paljon.
Miehelläni myäös muita harrastuksia, itselläni ei ole juurikaan ollut harrastuksia mutta olen mennyt mieheni mukaan kuten kalastamaan. Siinä keväällä herätään 04.00 ja mennään seisomaan meren rantaan jos saatais edes yksi siika. kalastusta tuo harrastaa, olen oppinut ettei se kala tule kalatiskille kotona istumalla.
Kun aikaa on niin mies kalastaa ja monta sataa kiloa ahvenia pitää perata kesän ja syksyn aikana. Muutamassa tunnissa kun saa 20 kg niin ne pitää heti perata koska kukaan ei niitä muuten osta. - Anonyymi
Siitä puhe mistä puute eli seksistä. Naiset on sellaisia sohaperunoita että mädäntyvät koska eivät jaksa harrastaa mitään. Itse harrastanut vaikka mitä, jalkapalloa, säbää pesistä seurassa kaikkia lajjeja. Salibandya oon harrastanut pikkupojasta lähtien ja olen yhden seuran perustanutkin joka on toiminut jo vuodesta 1993 ja sillä seuralla on 600 aktiivista harrastajaa tänä päivänä tässä paikkakunnalla.
- Anonyymi
Sit sun pitää varmaan alkaa homoksi. Kun kerta _kaikki_ naiset on niin hanurista. Onneksi miehissä on palstatotuuden mukaan niinnn paljon enemmän sinkkuja että voit sitten vapaasti valita itsellesi ihanan uroon kainaloon elämääsi ja harrastuksiasi jakamaan!
- Anonyymi
Vähättelet aika paljon naisten vaihtelun kaipuuta ja elämyshakuisuutta. Eiköhän sen tyylinen levottomuus ole jo niin suurta että parisuhde alkaa jäämään ihan sivuosaan.
- Anonyymi
Myönnän että se on suurta, mutta mielestäni on väärin ja vähän tyhmääkin tuomita. Koskaan historian aikana eivät naiset ole olleet näin vapaita taloudellisesti ja henkisesti päättämään omista asioistaan.
Itseänikin ahdistaa miten muualla maailmassa vielä asiat on naisilla ja toisillakin ihmisillä paljon kehnommin, kun yhteiskunta sanelee normit missä yksilön taipumuksilla eikä omilla toiveilla ole juuri mitään merkitystä.
Olen itse saanut aina tehdä kuten haluan jo pienestä lapsesta. En kuitenkaan ole kasvanut parisuhdetta halveksivaksi, edes huonot esimerkit eivät ole muuttaneet toiveitani romantiikasta, yhteisymmärryksestä ja rakkaudesta.
Olen saanut myös huonoa kohtelua ja varsin tasapuolisesti ollut itse huono ihminen. Minua on miehet myös monella tapaa suojelleet ja tukeneet, koska en ole asettunut heitä vastaan..vastineeksi olen hoitanut kotia ja tehnyt elämästä mukavaa ja nautinnollista.
Olen myös runsain mitoin aina harrastanut ja antanut miesten harrastaa omia miesten juttujaan tuomitsematta niitä tyhmiksi tai tarpeettomiksi🙂
Koska olen nainen, niin läheissuhteet ovat minulle se elämän tärkein ja kallein asia. Jos joku tosin asettuu siten poikkiteloin, etten saisi elää omaa elämääni siten kuten tykkään ja tehdä omia juttujani, niin tulee jyrätyksi. Oli sitten mies tai nainen.
- Anonyymi
Kysymys kuuluu että mikseivät nämä miehet elä mielenkiintoista elämää itse, kuitenkin suurin osa haluaa naisen elämäänsä piristämään eli ikäänkuin pönkittämään/paikkaamaan. Itsekin tuohon olen syyllistynyt, joskus kuvittelin että naisen saaminen piristäisi sosiaalista elämää yms. mutta eipä niin käynyt vaan aivan samanlainen "erakko" olin naisenkin kanssa.
- Anonyymi
Niimpä. Olisiko, että mies saattaa olettaa parisuhteen sinun tavallasi olevan pelkkää plussaa. Tosiasiassa parisuhdehan tuo vaan lisävelvollisuuksia, siltä ei voi välttyä kai mitenkään, esim ilmoittelemisista missä menee ja mitä tekee, koska nähdään ja miltä kulloinkin tuntuu ja miltä se mitä itsestä tuntuu, tuntuu toisesta ja miten tämä tuntemuksien yhteensovittaminen saa aikaa siinä miltä tuntuu yhdessä...plussaa on sitten se mukava yhteinen aika mitä vietetään yhdessä!!🙋
Vaikeus lienee, että voisi tuntea olevansa suht "normaali oma itsensä" sekä että parisuhteessa😜🤔
- Anonyymi
Sitä vaan ei käsitä että miksi, yleensä miehet, valittavat siitä että naisilla on harrastuksia. Jollei nainen kerran kiinnosta, eikä itsekään nyhjääjänä ole tuollaisen naisen kohderyhmää, niin eihän siinä ole mitään ongelmaa koska kumpikaan ei kiinnosta toista.
- Anonyymi
Minä sentään urheilen päivittäin, ja hoidan itseäni.... kerran isäntä sanoi saunassa ollessamme: tuo pussukkasi on kuin joku naisen käsilaukku, kun siinä on noita tuotteita: mutta oikeasti tarvitsen kasvovoiteita, kuivaa todellakin alkaa hilseilemään kasvot jos pesen useasti, ei tule finnejä, kun hikoilen urheillessa, pitää pestä aina naama ja tupakoin myös, sen vaikutusta ehkäisen syömällä paljon persikoita jotka vaikuttavat ihon laatuun, hiuksiin sekä kynsiinkin tehokkaasti.
Tietystikin on myös tuotteinani Head & Shoulders TOTAL CARE, shampoona.
Sitä se urheilu teettää: huolenpitoa omasta hyvinvoinnista :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874048Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242901No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6864
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750