Kertokaa vanhemmat ja viisaammat parisuhteissanne pitkään jaksaneet,
Miten olette oppineet hyväksymään puolisonne sellaisena kuin hän on?
Jos mies ei ole romantikko, jos hän ei ole innokas kotitöissä, jos hän ei tuo ikinä kukkia.. jos hän ei tee jotain tekoja joita te ODOTTAISITTE hänen tekevän jotta olisitte tyytyväisiä ja onnellisia suhteessa, miten hyväksytte asian?
Eihän puolisoa voi syyttää siitä että ITSE on onneton suhteessa jos hän ei täytä mielikuvia joita on itse hänelle luonut.. (tietysti isot asiat oltava kunnossa kuten kunnioitus, rakkaus, luottamus..)
Kuinka siis selittää ja hyväksyä asia itselleen jotta ei ala natkuttamaan .. "sä et kans ikinä.."
Miten olette oppineet hyväksymään puolisonne sellaisena kuin hän on?
Jos mies ei ole romantikko, jos hän ei ole innokas kotitöissä, jos hän ei tuo ikinä kukkia.. jos hän ei tee jotain tekoja joita te ODOTTAISITTE hänen tekevän jotta olisitte tyytyväisiä ja onnellisia suhteessa, miten hyväksytte asian?
Eihän puolisoa voi syyttää siitä että ITSE on onneton suhteessa jos hän ei täytä mielikuvia joita on itse hänelle luonut.. (tietysti isot asiat oltava kunnossa kuten kunnioitus, rakkaus, luottamus..)
Kuinka siis selittää ja hyväksyä asia itselleen jotta ei ala natkuttamaan .. "sä et kans ikinä.."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaihtoehto 1) HYVÄKSYT tilanteen tietoisesti ja elät loppuelämäsi niin. Olet varmasti ollut tietoinen miehen tavoista jo tavatessanne. Jos et ollut, siirry kohtaan 2x
Vaihtoehto 2) VAIHDAT miehen hieman materialistisempaan versioon
Vaihtoehto 2x) KESKUSTELE miehen kanssa asiasta, kerro miten kivasti kukkapuska lämmittäisi mieltä ja kehoa yms. Mies ei ole ajatustenlukija, ei välttis tiedä mitä häneltä odotat.
-- asiaa tarkoitin laajemmin kuin satunnaisten kukkapuskien kannalta.
Miten siis hyväksyä asiat joita ODOTAT puolisosi tekevän, mutta joita hän ei syystä tai toisesta tee tai tahdo tehdä.
taikka toisin muotoiltuna: Miten opit elämään niin että oma onnellisuutesi ei ole puolisosi tekemisistä/tekemättä jättämisistä kiinni?
Koitapa josko näin.
Ajattelen itse että suhteessa on joka asiassa kaksi tapaa ja kaksi mieltä. Minun tapani ei mitenkään välttämättä ole se oikea. En saa toista vaatia tekemään jotain vain siksi koska minä haluan. Ei miehenikään vaadi minua.
Ajattele miehesi muita hyviä puolia. Ehkä kukkia ei niinkään kanna, mutta varmasti jotain hyvää siinäkin. Mieti miksi ne kukat nyt ovat niin tärkeitä. Osta itsellesi kimppu, osta kauppareissullanne kukkia ruokaostosten mukaan. Mieti miksi olisi tärkeämpää että mies ne ostaisi? Ei varmaankaan rahallisesti, vaan ajatus on tärkein. Jos ajatus on tärkein, ei varmaan ne kukatkaan, ne saat itsekin. Jos ajatus on ainoa millä on väliä, mieti, osoittaako mies jollain muulla teolla sitä tunnetta, jonka toivot hänen kukilla osoittavan.
Kannattaa opetella nauttimaan niistä pienistä teoista joita miehesi tekee...Aina ei tule huomattua kaikkia hellyyden ja rakkauden osoituksia! Miehelle suklaapatukan tuonti sinulle kaupasta voi tarkoittaa että rakastan sinua paljon ja että ajattelen sinua kaupassa kaydessäkin...Muista että miehet eivät ole sellaisia kuin elokuvissa! He puhuvat täysin eriä kieltä :)
Vanhenemissa on se hyvä puoli että näkö ja kuulo heikkenevät. Kaikkea toisen tekemää ei havannoi ja kaikkea ei jaksa kuullakaan. Kun antaa asioiden olla, ja toisenkin olla sellainen kuin on, niin kyllä se sujuu. Ihmisiä ja heikkoja ollaan kaikki.
hei. mitä mariset kukkien puutteessa osta itse omat kukat ,miksi aina naiset odottaa et mies ostaa kukat ja ym. lahjat. ostakaa vaan itse mitä tarvitsette. ei tarte marista kun ei osu oikeanlaisia
En itsekkään ole mikään ääri romantikko, mutta tykkaisin hieman hellittelystä, pussailusta ja halailusta. Mä olen saanut miehekseni oikein "perussuomalaisen" mörököllin. Meillä eletään todeksi sitä vanhaa vitsiä, jossa mies on kerran sanonut rakastavansa ja ilmoittaa sitten jos asia muuttuu.
Suhteen alussa tuo oli hieman vaikea paikka. Lähinnä se, miten minä sain itseni uskomaan siihen, että hän todellakin rakastaa.
Elämä on onnellista ja kaikki on hyvin. Ja silloin kun minä haluan halailua, niin käsken! Se on ainoa hyväksi havaittu keino, mies ei kuitenkaan itse tajua minun toiveita =) Eikähän tuo ole pahaksi pistänyt...
on oman onnensa seppä. Se pitää ensiksi hyväksyä... muuten parisuhteesta ei tule mitään.
Itse olen oppinut hyväksymään puolisoni sellaisena kuin hän on, koska hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen! That's the point. Voi hitsi, kun ottaisi kupoliin jos mies monkuisi vierellä esittäen toiveita siitä minkälainen minun pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä. Pyytäisi rakkaudentunnustuksia päivittäin, silityksiä, taputuksia jne. Sanoisin näissä tapauksissa varmasti, että hankkikoon koiran sitä varten...
mun mieheen tehos esimerkki. ostin hälle jotakin, jota hän oli katellu jo kuukausia kaupan ikkunassa. kun sitten seuraavan kerran ihastelin esim. että olispa ihanaa, jos sais puskan tollasia ruusuja ihan muuten vaan, tuli mies yhtenä päivänä kukkapuska kainalossa kotiin ja yllätti mut iloisesti.
ei me silti odoteta aina saavamme kaikkee vain ilmoittamalla, et tollasen mä haluan. järki päässä tässä eletää, mutta opittiinpa miten kiva on yllättää toinen arjen keskelläkin.